Uuden maatilan perustaminen?

[Pasi]

Nykysuuntaushan on saada tilat mahdollisimman isoiksi, liekö sitten paras vaihtoehto, kohtuus kaikessa.

Hmmm..... siitä samaa mieltä, että kohtuus kaikessa. Ja ainakin siinä, kuinka paljon itse kuvittelee saavansa aikaan päivässä tai viikossa sekä siinä mitä uskoo oman päänsä henkisesti kestävän. Mutta jos pelkällä perinteisellä perustuotannolla tuotantosuunnasta riippumatta aikoo pärjätä, yksikön on oltava iso. Jonkun on joka tapauksessa hoidettava tuotantoeläimet joka päivä. Jos haluaa ja aikoo pitää vapaapäiviä tai edes päivän joka viikko, on yksikön oltava niin suuri, että pystyy palkkaamaan apulaisen tai joku toinen saa samasta yksiköstä riittävästi tuloa yrittäjänä. Sen toisen olisi mielellään oltava joku muu kuin oma puoliso. Ikävänä puolena suuressa yksikössä on suuren velkapääoman määrä. Sen kanssa pitää oppia vaan elämään ja oltava henkisesti valmis siihenkin, ettei velkaa pysty maksamaan ja lopputuloksena on konkurssi tai jotain siihen verrattavaa.

Se on sitten eri asia, jos suurin osa tuloista tulee esim. koneurakoinnista, tilan tuotteiden jatkojalostuksesta yms. jolloin taloudellinen tulos tulee muusta kuin viljelystä. Tällöin riittää pienempikin tila, mutta omat ongelmansa siinäkin. Pienempikin yksikkö riittää myös silloin, jos on jo ehtinyt kehittämään jotain muuta kuin perustuotantoa ja saanut sen taloudellisesti tuottamaan.

[nautafarmari]

Siinä hyvässä kunnossa oleva tila
http://tinyurl.com/yf6lfnr
lapseton pari myyjinä

Tuosta tuskin sais osina myymällä tuota hintaa, sikalat, konehallit, kuivaamot taitas jäädä menemättä kaupaksi, ainakaan käyvällä hinnalla.

[nautafarmari]

Nykysuuntaushan on saada tilat mahdollisimman isoiksi, liekö sitten paras vaihtoehto, kohtuus kaikessa.

Hmmm..... siitä samaa mieltä, että kohtuus kaikessa. Ja ainakin siinä, kuinka paljon itse kuvittelee saavansa aikaan päivässä tai viikossa sekä siinä mitä uskoo oman päänsä henkisesti kestävän. Mutta jos pelkällä perinteisellä perustuotannolla tuotantosuunnasta riippumatta aikoo pärjätä, yksikön on oltava iso. Jonkun on joka tapauksessa hoidettava tuotantoeläimet joka päivä. Jos haluaa ja aikoo pitää vapaapäiviä tai edes päivän joka viikko, on yksikön oltava niin suuri, että pystyy palkkaamaan apulaisen tai joku toinen saa samasta yksiköstä riittävästi tuloa yrittäjänä. Sen toisen olisi mielellään oltava joku muu kuin oma puoliso. Ikävänä puolena suuressa yksikössä on suuren velkapääoman määrä. Sen kanssa pitää oppia vaan elämään ja oltava henkisesti valmis siihenkin, ettei velkaa pysty maksamaan ja lopputuloksena on konkurssi tai jotain siihen verrattavaa.

Se on sitten eri asia, jos suurin osa tuloista tulee esim. koneurakoinnista, tilan tuotteiden jatkojalostuksesta yms. jolloin taloudellinen tulos tulee muusta kuin viljelystä. Tällöin riittää pienempikin tila, mutta omat ongelmansa siinäkin. Pienempikin yksikkö riittää myös silloin, jos on jo ehtinyt kehittämään jotain muuta kuin perustuotantoa ja saanut sen taloudellisesti tuottamaan.

Mutta mikä on pieni ja iso yksikkö? Itellä puolensataa emoa, ja kannattavuus on hyvä.

[Pasi]

Mutta mikä on pieni ja iso yksikkö? Itellä puolensataa emoa, ja kannattavuus on hyvä.

Sitä missä edes suurin piirtein kulkeen pienen ja ison yksikön raja on kai turha miettiä. Tällä hetkellä isona pidettävä yksikkö voidaan muutaman vuoden päästä luokitella pieneksi. Kannattavuutta on paljon järkevämpää miettiä ja samalla sitä, riittääkö tuotto omaan tai perheen elämiseen. Koko ei suoraviivaisesti vaikuta kannattavuuteen, vaikka kassavirtaan vaikuttaakin. Sekä pienen että suuren saa kannattamattomaksi väärillä/liiallisilla investoinneilla ja/tai töpeksimällä viljelyssä/eläintenhoidossa. Jos hyvällä kannattavuudella tarkoitetaan vähintään tietyn suuruista prosenttiosuutta tuloista mikä jää menojen ja poistojen jälkeen, kärjistäen sanottuna erittäin kannattavasta mutta hyvin pienestä yksiköstä ei välttämättä saa riittävää toimeentuloa, vaan tuloja on saatava jostain lisää. Suuren yksikön kannattavuus voi (toivon mukaan) tilapäisesti laskea esim. suuren investoinnin tai tukipolitiikan muutoksen vuoksi, mutta tila tuottaa silti riittävästi elämiseen. Se, missä menee sopivan kokoisen ja riittävän toimeentulon raja, riippuu jokaisesta itsestään.

Jo aikaisemmin tässä ketjussa on todettu, että tulevaisuudessa tukitaso aika varmasti laskee. Uuden maatilan perustajan pitäisi koosta riippumatta virallisten laskelmien lisäksi itse laskea ja leikkiä luvuilla: miten huonosti sitten käy jos tuista katoaa niin ja niin paljon. Maatalouteen liittyvä poliittinen riski on harmillisen suuri.

[rysler]

kaiken suuruuden ihannoinnin jälkeen . Erään kolleegan toteamus on täyttä asiaa. Kun sanoi ettei tahdo olla
paikkakunta X :sän suurin viljeliä vaan onnellisin .

[Auts]

Itselle ainakin jäänyt päähän yrityspuolen tunneista noista laskelmista se, että niitä tehdään USEAMPIA.

Ajatuksella kulut ylisuuret, pienet tuotot;
toinen laskella pienet kulut, suuret tuotot ja loppuihin laskelmiin arvot väliltä.

Totuus löytynee noiden vaihtoehtojen mukaan.

[SS]

Olennainen asia lienee se, että erilaisia maataloustukia oletettavasti on tulevaisuudessakin.

Sillä kukaan ei ole selvästi ilmoittanut, missä yksikkökoossa Suomessa menee se raja, jossa kokonaan ilman tukia viljely on vielä kannattavaa ? Onko vastaus vaikea, ellei mahdoton kansainvälisen kilpailun tilanteessa?

Jossakin isommassa koossa sen täytyy olla, koska siihen kovasti pyritään. Ja tukipolitiikka on politiikkaa siinä mielessä, että sillä määritellään se kannattavuusraja, jos kokonaan ilman tukia viljely ei voi olla kannattavaa.

-SS-

[Jussi T.]

Mistä päähän on tullut sellainen ajatus, että maatila olisi saatava mahdollisimman suureksi?

Pasilla on hyvä pointti, aika olennainen. Toinen on se, että ainakin maidontuotannossa on suomalaiset työnkäytöntehokkuudessa valovuosia jäljessä kilpailijamaita. Jos taso on muualla sellainen, että yhtä vuoden henkilötyöpanosta kohden pitäisi tulla maitoa sellainen 300-400 tonnia, ei nykyinen perheviljelmäkriteeri tuo elantoa edes yhdelle, perheestä puhumattakaan.

[TepaR]

Mistä päähän on tullut sellainen ajatus, että maatila olisi saatava mahdollisimman suureksi?

Pasilla on hyvä pointti, aika olennainen. Toinen on se, että ainakin maidontuotannossa on suomalaiset työnkäytöntehokkuudessa valovuosia jäljessä kilpailijamaita. Jos taso on muualla sellainen, että yhtä vuoden henkilötyöpanosta kohden pitäisi tulla maitoa sellainen 300-400 tonnia, ei nykyinen perheviljelmäkriteeri tuo elantoa edes yhdelle, perheestä puhumattakaan.

Jotenkin vaan tuntuu että kun maataloudesta puhutaan niin sana "kehittäminen" on synonyymi sanalle "kasvattaminen"

[SS]

Mistä päähän on tullut sellainen ajatus, että maatila olisi saatava mahdollisimman suureksi?

Pasilla on hyvä pointti, aika olennainen. Toinen on se, että ainakin maidontuotannossa on suomalaiset työnkäytöntehokkuudessa valovuosia jäljessä kilpailijamaita. Jos taso on muualla sellainen, että yhtä vuoden henkilötyöpanosta kohden pitäisi tulla maitoa sellainen 300-400 tonnia, ei nykyinen perheviljelmäkriteeri tuo elantoa edes yhdelle, perheestä puhumattakaan.

No sanoit sen juuri tuossa toisessa kappaleessa. 75% lypsykarjatiloista on vielä noin 20 lehmän karjoja. 400 tonnia tarvitsisi siis jonkun 50-60- huipputuottoista hormoonilehmää.Kahden henkilön työpanoksella siis 120 lehmän karja. Mitä tuo toisi mukanaan muuta kuin kasvupaineita ?

Yleensäkin, bulkkituotannossa suuruuden vaikutus on suoraan verrannollinen kannattavuuteen, jos markkinat antavat myöten. Liike-elämässä joudutaankin nutistamaan vastustajat ensin tai ostamaan ne pois. Maatalouden osalta on vielä matkaa tämän nollasummapelin pelaamisessa. Aito globaali markkinataloushan toimisi juuri suomalaista suurten kustannusten maatilatoimijaa vastaan ! Kaikki muu bulkkituotanto on jo lähes Suomesta kaikonnut edullisemman hintatason maihin, high-tech ja palvelut vielä säilynevät vähän aikaa.

On vaikea kuvitella, miten suomalainen agribisnes voisi pärjätä jonkin Brasilian kanssa, jossa työvoima maksaa muutamia euroja päivässä, ja pikku lahjuksella saa raivata 20000 hehtaaria sademetsää kymmentuhatpäisen karjan laitumeksi. Saksassa työskennellessäni minulla oli brasilialainen kollega, jonka isällä oli 35000 pihvisonnia. Kuulemma työnjohtajilla oli kiikarikiväärit, ja työmarkkinaselkkaukset hoidettiin sormea koukistamalla.

Eli kun ymmärtämättömyyttään jatkavat pientoimijat nykyään täällä nähdään lähinnä isojen yksiköiden markkinoiden tuhoajaksi, olisi hyvä muistaa, kunhan seuraava "isojako" on tehty, että joutuvat täkäläisetkin tilat vastaavasti ulkomaalaisen kilpailupaineen kohteeksi.

-SS-

[SS]

Teen tästä uuden artikkelin, sillä tämä ehkä menee hiukan asian sivuun:

Naapurimaassamme tehtiin 20-30-luvuilla aktiivinen tilakoon ja tilayksikköjen rationalisointi, miljoonia kulakkeja (eli itsenäisiä talonpoikia) kärrättiin Siperiaan tai kuoppiin tämän tilusjärjestelyn yhteydessä.

Yksikkökoon ja keskitettyjen koneinvestointien hyöty ehkä tuhrattiin muista syistä, mutta kuvaavaa oli, että sillä aarin palstallaan ja muutamalla kanalla, vuohella, ne kolhoosin yksityispalstat ruokkivat huonoina vuosina melkein koko Venäjänmaan, joka neljäs leipä oli vain 1-2% :n alalla viljelty.

Eli olennainen kysymys:

Olisiko maatalouden kollektivisoinnila tai osakeyhtiöksi yksityistämällä (puoluekannan mukaan voi valita sopivimman vaihtoehdon) Suomen maatalous suojattu ulkomaista kilpailua vastaan ?

-SS-

[Rubinjo]

Mistä päähän on tullut sellainen ajatus, että maatila olisi saatava mahdollisimman suureksi?

Pasilla on hyvä pointti, aika olennainen. Toinen on se, että ainakin maidontuotannossa on suomalaiset työnkäytöntehokkuudessa valovuosia jäljessä kilpailijamaita. Jos taso on muualla sellainen, että yhtä vuoden henkilötyöpanosta kohden pitäisi tulla maitoa sellainen 300-400 tonnia, ei nykyinen perheviljelmäkriteeri tuo elantoa edes yhdelle, perheestä puhumattakaan.

Jotenkin vaan tuntuu että kun maataloudesta puhutaan niin sana "kehittäminen" on synonyymi sanalle "kasvattaminen"

Kehittämisen synonyymi tilatasolla pitäisi ensi kädessä olla "järkeistäminen". Sitä tarvitaan kaikilla tiloilla.
Siihen taas tarvitaan tilan ulkopuolisen silmiä, ajatuksia ja sanoja. Se on helpoin kehittämiskeino. Usein myös halpa konsti. Yhteistyökumppanin tai naapurin sanoja kannattaa kuunnella, jos se uskaltaa ajatuksensa tuoda julki.
Pelkillä toimintatapojen muutoksilla tapahtuisi useilla tiloilla huimaa kehitystä, myös taloudellista.

[vms1]

Kuinkakohan pitkään maanviljelijät saa harrastaa maanviljelyä tehottomasti kun nyt jo kuuluu kadehtivia kommentteja kaupunkilaisilta tuista yms. (jotka muuten on aiheettomia, mutta ei sotketa sitä tähän). Milloin on esimerkiksi pakko ruveta tekemään yhteistyötä tilojen välillä niin, että konekanta saadaan oikeasti tehokkaaseen käyttöön. Käytännössä mikään muu ala ei saa harrastaa yhtä epätehokasta työntekoa en siis tarkoita tunnissa tehtyä työmäärää vaan nimenomaan tuuliviirimäistä toimintaa. Jos joku epäilee, että ei pysty tehostamaan niin voi vaikka miettiä kuinka paljon syksyssä saisi puitua omalla puimurilla jos tyhjennykset tehtäisi lennossa ja käännöksetkin Amerikan malliin oikaisemalla. Homma vaan muuttuu epämieluisaksi jos ei saa vuodessa tehdä kun vaikka karjanhoitoa ja muutamaa peltotyötä. Aiheen aloittajalle, että kun suunnittelee taloudellista tilaa niin perustulo vaikka eläimistä ja sitten kaikki peltotyöt jotain yksittäistä työtä vastaan vaihtotyönä niin talous näyttää jo paljon kirkkaampaa.

[Make]

Teen tästä uuden artikkelin, sillä tämä ehkä menee hiukan asian sivuun:

Naapurimaassamme tehtiin 20-30-luvuilla aktiivinen tilakoon ja tilayksikköjen rationalisointi, miljoonia kulakkeja (eli itsenäisiä talonpoikia) kärrättiin Siperiaan tai kuoppiin tämän tilusjärjestelyn yhteydessä.

Yksikkökoon ja keskitettyjen koneinvestointien hyöty ehkä tuhrattiin muista syistä, mutta kuvaavaa oli, että sillä aarin palstallaan ja muutamalla kanalla, vuohella, ne kolhoosin yksityispalstat ruokkivat huonoina vuosina melkein koko Venäjänmaan, joka neljäs leipä oli vain 1-2% :n alalla viljelty.

Eli olennainen kysymys:

Olisiko maatalouden kollektivisoinnila tai osakeyhtiöksi yksityistämällä (puoluekannan mukaan voi valita sopivimman vaihtoehdon) Suomen maatalous suojattu ulkomaista kilpailua vastaan ?

-SS-

Eikös siellä olleet kymmenientuhansien hehtaarien kartanoherrat maaorjineen ennen kommunismia?

[SS]

Naapurimaassamme tehtiin 20-30-luvuilla aktiivinen tilakoon ja tilayksikköjen rationalisointi, miljoonia kulakkeja (eli itsenäisiä talonpoikia) kärrättiin Siperiaan tai kuoppiin tämän tilusjärjestelyn yhteydessä.****

-SS-

Eikös siellä olleet kymmenientuhansien hehtaarien kartanoherrat maaorjineen ennen kommunismia?

Suuri osa maasta myytiin pitkilä lujnastussopimuksilla vapautuneille talonpojille Aleksanteri II:n aikana, 1861. Kulakkivainojen (1925-1935) aikana jopa 230000 näiden alkuperäisten torpparien jälkeläisperhettä karkotettiin ja pakkosiirrettiin kolhoosien ja sovhoosien töihin.

Kartanonherrat hoideltiin erikseen vallankumouksen alkuaikoina, luulisin. Sovhoosit todennäköisesti saivat alkunsa näistä jo valmiiksi suurista tiloista.

-SS-