Maatalousyhtymistä

[äeti]

Millaisia kokemuksia on yhtymän perustamisesta?
Itsellä on jokunen vuosi sitten perustettu yhtymä jossa käytännössä mikään ei toimi. Ihmissuhteet ei ole pelittäneet sen jälkeen kun papereihin suurten lupausten jälkeen oli nimet kirjoitettu. Nuoret lupasivat sitä ja tätä ja miten mukavaa on päästä jatkamaan heti koulun jälkeen. Kun on kirjatietoa mutta valitettavasti ei sitä elämän käytännön kokemusta yhtään mistään. Oli puhe miten lyhyen yhdessä asumisajan aikana jaetaan kulut ruokakuluja myöten. No jaettiin: vanhempi isäntäpari maksoi ihan kaiken ja vielä ennen yhtymää palkkaakin nuorille.
Nyt sitten yhtymän päätöksenteko menee niin että nuoripari keskenään tekee ja päättää mitä haluaa. Ainoa paikka mihin vanhat kelpaa, on pankin tiski josta lisää rahaa jos tarvitaan.
Ääneen huudetaan vanhemmille miten eivät ole osanneet ikinä mitään tehdä, eivät hoitaa eläimiä eikä muutakaan. Kuitenkin ilman sitä vanhemman väen työpanosta olisi ollut aika takkuista aloittaa tässä maailman tilanteessa. Aika on vaikea.
Kaiken kukkuraksi ei edes enää tervehditä ja jos yrittää jotain jutella, vastaus on häivy!
Tuntuu jotenkin että meidän elämäntyö valuu hukkaan!
Mielestäni ihan tuolla maatalouskoulutuksen puolella olisi jo korkein aika ottaa ihmissuhdeasiat isoon rooliin koulutuksessa. Samoin se että osattaisiin kunnioittaa sitä menneiden sukupolvien tekemää työtä. Raha ei ole tullut koskaan helpolla maanviljelyssä eikä tule koskaan helppoa olemaankaan.
Yhtenä pahana pidän näitä sosiaalisen foorumin keskustelupalstoja joissa ihmiset ihan omalla nimellään haukkuvat omia vanhempiaan ja appivanhempiaan. Mihin tämä maailma meneekään?

[duz]

Ihan omasta kokemuksesta sen että kenenkään ei pitäisi jatkaa suoraan koulusta tilan pitoa. Muualle töihin vaan useammaksi vuotta niin saa vähän perspektiiviä asioihin. Itse oli palkkatöissä liki kymmenen vuotta ennen spv:tä vuonna 2013 ja vanhan väen kannsa on kaikki ollut ok, ennen sitä ja sen jälkeenkin. Jos ihminen ei saa muuta kokemusta kuin oman tilan niin aika kapea se katse on... Ja koulut ei sitä paljoa muuta. Joku Maatalousoppilaitos mielestäni on aika turha keksintö jos tilanpitoa jatkaa...

[äeti]

Samaa mieltä että vähän on muutakin elämää nähtävä. Nythän elämänkatsomus on aika kapea.Eli tässä ja minä ihan itse!
Oli miten hyvänsä niin kyllä maatalousoppilaitoksilla ihan ammattikorkeakouluja myöten on paljon tehtävää.
Kyllä tämä tapaus on itselle antanut niin paljon uutta näkökulmaa että ei voisi kuvitella.
Sellaista kuin vanhemman väen työn kunnioitusta ei ole lainkaan.
Kuitenkin sen vanhan ajan työ on ollut ruumiillisesti hyvin paljon raskaampaa kuin nykyajan koneellistettuna aikana. Nykyään on sitten ihan muut murheet.Mutta ne murheet on ihan kaikilla.
Itsekkin olin vuosikausia muualla töissä ennen tilanpidon aloittamista.
Pahaa tilanteessa on vielä ihan asiaankuulumattomat ihmiset jotka kuvittelevat että nämä nuoret ne osaa ihan kaiken ja oikein,,,paljon paremmin kuin edeltäjät.Koskapa ovat lukeneita ihmisiä.
Mutta se fakta on ja pysyy.Suoraan koulunpenkistä ei ole tullut vielä täyttä ammattilaista,,,eikä tule.Kyllä se elämä ja työ on joka neuvoo ihan eniten.
Minusta pitäisi ihan laissa säätää että tilanpitoa ei saa aloittaa ennen kuin on koulunloppumisesta kulunut tietty aika ja kertynyt alan käytännön kokemusta.
Kyllä minä ainakin olen tästä kaikesta tosi katkera.

[kuus1tiainen]

Voi voi!
En ota yhtymä asiaan kantaa. Mutta noista ihmissuhteista. Ne ovat vaikeat tai sitten helppoja. Riippuen miten kemiat toimivat lapsien ja vanhempien välillä tai sitten sukupolvien välillä.
Minä olen kuullut juttuja omien vanhempieni vanhemmista ja sitten toisaalta kun ajattelen tätä asiaa omiin vanhempiini. Aina on jotain kiukkuilua puolin ja toisin.
Omalla tavallaan sen vanhemman kunnioittaminen on hyvä asia. Mutta homma toimii myös toiseen suuntaan. Jotta sinä saat kunnioitusta on sinun kunnioitettava toista. Yhtä lailla vanhan sukupolven on kunnioitettava nuorempaa sukupolvea.

Tuo pelkästään haukkuminen koulunkäynnistä on vähän lapsellista. Totta kai työ tekijäänsä opettaa, mutta joskus se kirjatietokin on hyväksi. Tai ainakin siellä koulussa oppii etsimään lisätietoa asioihin. Se on jokaisen asia kuinka hyödyntää koulun käynnin tai pelkästään työssä olemisen.

Toisaalta on vaikea verrata jotain 50 lukua tähän päivään. Jos edelleen tehtäisiin kuten 50 luvulla niin millainen tämä maa olisi? Tekninen kehitys on mennyt ihan jumalatonta vauhtia eteenpäin. Oma isä muistaa vielä ajan kun hevosella tehtiin hommia. Mutta mielummin tuo traktorin kopissa työtä tekee. Ja taitaa olla iloisempi tuosta koneellistumisesta.

Mutta tämä on tätä, ihmissuhde viidakkoa.

[kuus1tiainen]

Niin lisää tuohon vastaukseen. Itse olen pienestä pitäen ollut maatilan töissä mukana vanhempien kanssa. Siinä on tullut syötettyä lypsylehmät. Tehtyä säilörehua sekä ajeltua traktorilla yms. Onko muka nykyaikaiset aloittavat maatilayrittäjät sellaisia, ettei he ole tehneet yhtään maatilan töitä? Ettei heillä ole edes hajuakaan mitä maatilalla tapahtuu?
Kun itse aloitin tilanpidon niin tiesin mitä tämä homma on. Ja paljon olen oppinut lisää joka vuosi.
Paljon on sellaista tullut josta omat vanhempani eivät tiedä. Esim nuo tukijutut ovat heille nykyisin hepreaa. Isä ei aina oikein ymmärrä miksi valtaojan laitaan on jätettävä joku piennar. Tai että miksi väkilannoitetta on laitettava vain tämän verran kun ennen sai laittaa näin paljon. Ennen viljasta sai satoa tämän verran ja nyt vain näin vähän. Tai miksi ruis on nykyisin tämän mittaista kun ennen se oli 2 metristä.

[äeti]

Siis ei ole tarkoitus mollata koulutusta,se on hyvä asia mutta täyttä käytännön ammattilaista se ei tee. Eikä ole tarkoitus palvoa 50 lukua.Se oli aikaansa ja maailma kehittyy.Kyllä minäkin mieluummin traktorilla ajan kuin lapiolla kaivan.
Mutta kaikesta huolimatta arvokkaassa koulutuksessa tulisi painottaa ihmissuhdeasioita ehkä jonkun kirjatietotaidonkin kustannuksella.
Maataloushan on aivan erilainen ammattiala kuin muu palkkatyö. Siinä on väkisinkin perinteet mukana.