Millaisia kokemuksia on yhtymän perustamisesta?
Itsellä on jokunen vuosi sitten perustettu yhtymä jossa käytännössä mikään ei toimi. Ihmissuhteet ei ole pelittäneet sen jälkeen kun papereihin suurten lupausten jälkeen oli nimet kirjoitettu. Nuoret lupasivat sitä ja tätä ja miten mukavaa on päästä jatkamaan heti koulun jälkeen. Kun on kirjatietoa mutta valitettavasti ei sitä elämän käytännön kokemusta yhtään mistään. Oli puhe miten lyhyen yhdessä asumisajan aikana jaetaan kulut ruokakuluja myöten. No jaettiin: vanhempi isäntäpari maksoi ihan kaiken ja vielä ennen yhtymää palkkaakin nuorille.
Nyt sitten yhtymän päätöksenteko menee niin että nuoripari keskenään tekee ja päättää mitä haluaa. Ainoa paikka mihin vanhat kelpaa, on pankin tiski josta lisää rahaa jos tarvitaan.
Ääneen huudetaan vanhemmille miten eivät ole osanneet ikinä mitään tehdä, eivät hoitaa eläimiä eikä muutakaan. Kuitenkin ilman sitä vanhemman väen työpanosta olisi ollut aika takkuista aloittaa tässä maailman tilanteessa. Aika on vaikea.
Kaiken kukkuraksi ei edes enää tervehditä ja jos yrittää jotain jutella, vastaus on häivy!
Tuntuu jotenkin että meidän elämäntyö valuu hukkaan!
Mielestäni ihan tuolla maatalouskoulutuksen puolella olisi jo korkein aika ottaa ihmissuhdeasiat isoon rooliin koulutuksessa. Samoin se että osattaisiin kunnioittaa sitä menneiden sukupolvien tekemää työtä. Raha ei ole tullut koskaan helpolla maanviljelyssä eikä tule koskaan helppoa olemaankaan.
Yhtenä pahana pidän näitä sosiaalisen foorumin keskustelupalstoja joissa ihmiset ihan omalla nimellään haukkuvat omia vanhempiaan ja appivanhempiaan. Mihin tämä maailma meneekään?