SS kirjoitti:Arvaa onko pelko p***seessä koko ajan samasta syystä, ja tuntuu, että vaikka saisi kokoluokkaa muutamakymmenen hehtaaria vuodessa hankituksi pää täristen kolmee työtä ja virkaa tekemällä, se "aktiivitilan" määritelmä karkaa koko ajan kauemmaksi taivaanrantaan.
Ja jos lopputulema koko hommalle onkin tietynlainen maareformi, niin sijoitetut rahat menevät siis niin totaalisesti hukkaan, ei ole silloin enää markkinahintaa maatalousmaalle, jos kukin pieni pläntti on periaatteessa "korvamerkitty jollekin aktiiviviljelijälle tehokkaampaan tuottokäyttöön"
Nyt tämä tuntuu aivan ufo-jutulta, mitä se onkin, mutta oma huoleni on, että ei oikein pysty revittelemään mitään ilkun alkua sen olematta jo kaksinverroin totta viiden vuoden päästä.
-SS-
Tukipolitiikan käyttö komission tavoitteiden ajamiseen kuitenkin aivan eri asia kuin puuttua johonkin, jota se ei ole koskaan antanutkaan, eli omistukseen. Vaatisi melkoisia, perustavanlaatuisia muutoksia kaikkien jäsenmaiden perustuslakeihin omistusoikeuden ja sen pakkolunastuspykälien osalta. Esim. tonttimaan pakkolunastaminen yritystoiminnan käyttöön yhteiskunnan toimesta (jota siis tapahtuu) ei ole oikeusvaikutuksiltaan likikään sitä, että
yhdenlaiselle yritystoiminnalle (agrobiznez) annettaisiin lunastusoikeudet toisen yrityksen tuotannontekijöihin.
Erityisen hankalaa olisi selittää, minkä takia yhden eturyhmän tulopolitiikan toteuttaminen tätä vaatisi. Ensiksikin, maataloustukien laskeva trendi ja tukien poistuminen jollakin aikavälillä on koko aika ollut tiedossa. Maksajan edustajan (jollaiseksi komissio itsensä kokee) etuna tietysti häätää maanviljelijät kirstultaan (=sitoutuminen henk.koht. tulotason nostoon) tukemalla "kannattavaa liiketoimintaa" tukipolitiikalla, säilyttäen kuitenkin koko aika laskeva trendi. On vaikea kuvitella, että EU:lta tai yhteiskunnalta ylipäätään löytyisi mielenkiintoa "aktiiviviljelijöiden AY-liikkeenä" toimimiseen 0-tukitason saavuttamisen jälkeen ja vielä mainituilla, perustuslakimuutoksia edellyttävillä tavoilla.