Jokaisen mielipiteille/ideoille avoin keskustelupalsta, maatalouden eri aiheista. Tule mukaan keskustelemaan. Jollet ole vielä rekisteröitynyt, paina rekisteröidy-tekstiä alapuolella.
Hannele kirjoitti:
Toisaalta, kun avovaimo ei tilalle mitään vie mennessään, niin pahan päivän tullen ei sieltä luonnollisesti mitään saakkaan. Ja jos isäntä kuolee, niin avovaimolla on oikeuksia asua talossa, vai onko?
Riippuu mitä on sovittu, hallintaoikeustestamentti voisi olla ihan asiallinen paperi tehtäväksi jos halutaan että avopuoliso voi jatkaa asumistaan loppuun asti tai jonkun määräajan esim 6 kk tai vuosi.
Mitään automaattista oikeutta ei tällä hetkellä ole. Asiasta on kuitenkin näkynyt jotain ehdotusta:
Kysytään nyt otsikko läheltä liippaavaa asiaa täällä...
Jos 1-3 vuotta ennen sukupolvenvaihdosta on tarkoitus osaa lisää peltoa, niin kenen nimiin se olisi järkevintä ostaa: nykyisen viljelijän, tulevan viljelijän vaiko kenties tulevan viljelijän puolison? Lähinnä siis sukupolvenvaihdoksen ja yleisesti verotukselta kannalta asiaa tarkastellen tätä kyselen.
Kyseessä ei ole merkittävä ala (<10ha), joten ainakaan mahdollisiin aloitustukiin jne. tällä ei pitäisi olla ilmeisesti (negatiivista) vaikutusta, jos tuleva viljelijä ja/tai hänen puolisonsa ostaisi pellot. Elinkelpoisuutta arvioitaessa nämä kuitenkin olisivat laskuissa mukana kaiken järjen mukaan (???). Jos taasen peltolohkot ostettaisiin nykyisen viljelijän nimiin velkarahalla, niin veikkaisin että tuottoarvo kasvaisi vähemmän kuin tilan tuleva kauppasumma, joka puolestaan vaikuttaisi ilmeisesti negatiivisesti elikelpoisuus laskelmiin?
Paperisodan kannalta olisi varmasti kaiken helpointa ostaa nykyisen viljelijän nimiin, kun jäisi pois ainakin vuokrasopimukset, tukioikeuksien siirrot ja kenties lohkomisen osaltakin jotain "ylimääräistä" (?) jne.
'mä mitään tiedä, mutta muissa tällaisissa yrityspuolen ja muissa tuetuissa investoinneissa on tärkeää, ettei oteta "varaslähtöä" vaan tehdään sukupolvenvaihdos niin, että pyritään kerralla suurimpaan mahdolliseen tukipottiin, tällainen "pehmeä aloitus" sattaa muuttaa näitä esim. varainsiirtoverohuojennusta tms. tukea, sitten kun se varsinainen "iso" kauppa olisi ajankohtainen.
Minä aikoinaan ostin vajaa 10ha metsää ja siitä raivattiin 4.5ha peltoa jonka vuokrasin tilalle. SPV kaupassa nämä huomioitiin, muttei vaikuttanut mitenkään. Kysy asiasta TE-keskuksesta, ja vaikka nimi paperiin jotta myöhemmin voi todistaa että näin on luvattu. 10ha peltoa niin pieni määrä että sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä aloitukseen, totta jatkajalla saa olla mitä vain omaisuutta???
Silloin tuhat vuotta sitten (2003) kun oma spv oli tulossa, ostin peltoa virkamiehen kehotuksesta omiin nimiini "tulevana viljelijänä" vai mikä se tarkka sanamuoto olikaan. Silloin sai tuolla lailla samat tuet kuin varsinainenkin viljelijä eikä se haitannut itse spv:tä. Päin vastoin plussaksi katsottiin. Mutta se oli silloin se, eli tarkkaan kannatta vuntsia.
Jeep kirjoitti:Kysytään nyt otsikko läheltä liippaavaa asiaa täällä...
Jos 1-3 vuotta ennen sukupolvenvaihdosta on tarkoitus osaa lisää peltoa, niin kenen nimiin se olisi järkevintä ostaa: nykyisen viljelijän, tulevan viljelijän vaiko kenties tulevan viljelijän puolison? Lähinnä siis sukupolvenvaihdoksen ja yleisesti verotukselta kannalta asiaa tarkastellen tätä kyselen.
Kyseessä ei ole merkittävä ala (<10ha), joten ainakaan mahdollisiin aloitustukiin jne. tällä ei pitäisi olla ilmeisesti (negatiivista) vaikutusta, jos tuleva viljelijä ja/tai hänen puolisonsa ostaisi pellot. Elinkelpoisuutta arvioitaessa nämä kuitenkin olisivat laskuissa mukana kaiken järjen mukaan (???). Jos taasen peltolohkot ostettaisiin nykyisen viljelijän nimiin velkarahalla, niin veikkaisin että tuottoarvo kasvaisi vähemmän kuin tilan tuleva kauppasumma, joka puolestaan vaikuttaisi ilmeisesti negatiivisesti elikelpoisuus laskelmiin?
Paperisodan kannalta olisi varmasti kaiken helpointa ostaa nykyisen viljelijän nimiin, kun jäisi pois ainakin vuokrasopimukset, tukioikeuksien siirrot ja kenties lohkomisen osaltakin jotain "ylimääräistä" (?) jne.
Hakijalla saa olla hallussa maatalouden omaisuutta alle 10 000 euron yrittäjätuloon oikeuttava määrä, tästä 10 000 katsotaan tilanpidon alkaneen. http://tinyurl.com/2b348av 18 §
Luovutusvoittoverovapaaksihan spv:ssä nämä siirtyvät oltuaan 10 vuotta luopujan omistuksessa.
Omaisuuttahan saa olla vaikka mitä, kunhan koko tulomäärästä 25 % tulee maataloudesta.
Rubinjo kirjoitti:Kauppakrjaan arvoja ei tarvitse eritellä. Elikkä ainakin tällaisessa tapauksessa jaan veroilmoitukselle tilan kauppasumman suunnilleen verottajan alueellamme käyttämien käypien arvojen suhteessa. ( Tais mennä suunnilleen näin : Pelto n. 3 tn, salaojat tonnin ja metsä pari tonnia hehtaarilta.) Kauppasumma oli vähän yli puolet verottajan luvuista, jolloin lahjaveroa ei tarvitse maksaa. Ilmoitus pitää kuitenkin tehdä lahjanluonteisesta kaupasta. .
Rubinjo, jos et ole vielä veroilmoitusta palauttanut, niin kannattaa harkita metsän arvon ylipainottamista metsävähennyksen takia (2008 alusta jo 60%). Kokemuksen mukaan verottaja ei ota tähän jakoon pelto/metsä/muu kovin helposti kantaa. Tämä on vähän tilakohtainen juttu, ja riippuu mm. minkälaista metsää on, mutta vähennys pitää muistaa ottaa huomioon.
-S-
ps. ja vaikka olisitkin jo ilmoituksen palauttanut, niin vielähän sitä voi käydä muuttamassa.
En oo vielä palauttanu. Tilannehan on sen moinen että edullisella kauppahinnalla tehdyssä tilakaupassa saa lähes koko kauppasumman poistopohjaan. En tiä mitä verottaja siihen sit sanois? Tässä esimerkki:
Rakennuksenrähjille arvo yläkanttiin, tilatukioikeuden arvo tappiin (tarttis jonku keskinäisen paprun et oikeudet on käyny luopujilla välillä, jos ne on ollu jo jatkajalla), metsän arvotus ylös ja salaojien arvo piikkiin. JOS näin tekis sais koko kauppasumman poistopohjaan.
Nämä ei mene enään verottajalla läpi ainakaan Kanta-Hämeessä. Verottaja laskee koko kaupan käyvän arvon ja jakaa sen kauppahinnan suhteessa eri omistusosiin; pelto, metsä, tilatukioikeudet, kiinteistö, kalusto, rakennukset,...
Rubinjo kirjoitti:Kauppakrjaan arvoja ei tarvitse eritellä. Elikkä ainakin tällaisessa tapauksessa jaan veroilmoitukselle tilan kauppasumman suunnilleen verottajan alueellamme käyttämien käypien arvojen suhteessa. ( Tais mennä suunnilleen näin : Pelto n. 3 tn, salaojat tonnin ja metsä pari tonnia hehtaarilta.) Kauppasumma oli vähän yli puolet verottajan luvuista, jolloin lahjaveroa ei tarvitse maksaa. Ilmoitus pitää kuitenkin tehdä lahjanluonteisesta kaupasta. .
Rubinjo, jos et ole vielä veroilmoitusta palauttanut, niin kannattaa harkita metsän arvon ylipainottamista metsävähennyksen takia (2008 alusta jo 60%). Kokemuksen mukaan verottaja ei ota tähän jakoon pelto/metsä/muu kovin helposti kantaa. Tämä on vähän tilakohtainen juttu, ja riippuu mm. minkälaista metsää on, mutta vähennys pitää muistaa ottaa huomioon.
-S-
ps. ja vaikka olisitkin jo ilmoituksen palauttanut, niin vielähän sitä voi käydä muuttamassa.
En oo vielä palauttanu. Tilannehan on sen moinen että edullisella kauppahinnalla tehdyssä tilakaupassa saa lähes koko kauppasumman poistopohjaan. En tiä mitä verottaja siihen sit sanois? Tässä esimerkki:
Rakennuksenrähjille arvo yläkanttiin, tilatukioikeuden arvo tappiin (tarttis jonku keskinäisen paprun et oikeudet on käyny luopujilla välillä, jos ne on ollu jo jatkajalla), metsän arvotus ylös ja salaojien arvo piikkiin. JOS näin tekis sais koko kauppasumman poistopohjaan.
Nämä ei mene enään verottajalla läpi ainakaan Kanta-Hämeessä. Verottaja laskee koko kaupan käyvän arvon ja jakaa sen kauppahinnan suhteessa eri omistusosiin; pelto, metsä, tilatukioikeudet, kiinteistö, kalusto, rakennukset,...
Joo, verotarkastuksesta oppineena se menee suunnilleen niin että jos kauppahinta on puolet käyvästä arvosta, niin poistopohjakin pitää suunnilleen puolittaa esim. salaojien kohdalla... Se siitä verosuunnittelusta muutamaks vuodeks.
Nooh, suunnitelmien mukaan juu,,Velkataakka hieman painaa ja vaikea saada nostettuu tuottavuutta/laajentaa.. Mut sisarusten (3hlö) menee ihan jees ,taitavat vaan olla helpottuneita kun ei tarvi tilalla hommia painaa eikä ole isommin velkaa..
Itsellä ois aikomus ottaa selville, että pystyykö kuolinpesän osuutta siirtämään järkevästi seuraavalle sukupolvelle. Äitini omistaa omasta kotitilastaan 1/4 osuuden ja harkinnassa ois hänen osuuden siirtämistä minulle, hänellä ei enää ole mielenkiintoa/terveyttä/osaamista hoitaa sen tilan asioita. Käytännössä enoni on päättänyt puukaupoista, metsänhoidosta yms. ja hyvin on asiat hoitanutkin.
Jos menee vaikeaksi, niin annetaan se jäädä nykyiselleen. Perikunnan mullta osakkailta on kysytty mielipidettä, eivät vastusta. Itelle oli ylläri, ettei siitä ole aikoinaan tarvinnut edes suorittaa lainhuutoja. Ite vuokraan ja viljelen nyt niitä peltoja, mutta suurin osa pinta-alasta on metsää. Päätehakkuut alkavat olla tehtyinä, eli suuria metsätuloja sieltä ei olis lähivuosikymmeninä tulossa, mutta harvennuksia kumminkin. Kuolinpesänä se ei kuitenkaan jatku kovin pitkään, jossain vaihessa on jako edessä. Siitäkin jo sen verran puhuttu, että kun siinä on kolme erillistä tilaa, ettei niitä enää lohkota, vaan niiden arvot tasataan tarvittaessa rahana.
Saas nähdä, että kuinka käyp.. Onko kellään kokemusta tämmöisestä kuolinpesäasiasta??
O.J. kirjoitti:Itsellä ois aikomus ottaa selville, että pystyykö kuolinpesän osuutta siirtämään järkevästi seuraavalle sukupolvelle. Äitini omistaa omasta kotitilastaan 1/4 osuuden ja harkinnassa ois hänen osuuden siirtämistä minulle, hänellä ei enää ole mielenkiintoa/terveyttä/osaamista hoitaa sen tilan asioita. Käytännössä enoni on päättänyt puukaupoista, metsänhoidosta yms. ja hyvin on asiat hoitanutkin.
Jos menee vaikeaksi, niin annetaan se jäädä nykyiselleen. Perikunnan mullta osakkailta on kysytty mielipidettä, eivät vastusta. Itelle oli ylläri, ettei siitä ole aikoinaan tarvinnut edes suorittaa lainhuutoja. Ite vuokraan ja viljelen nyt niitä peltoja, mutta suurin osa pinta-alasta on metsää. Päätehakkuut alkavat olla tehtyinä, eli suuria metsätuloja sieltä ei olis lähivuosikymmeninä tulossa, mutta harvennuksia kumminkin. Kuolinpesänä se ei kuitenkaan jatku kovin pitkään, jossain vaihessa on jako edessä. Siitäkin jo sen verran puhuttu, että kun siinä on kolme erillistä tilaa, ettei niitä enää lohkota, vaan niiden arvot tasataan tarvittaessa rahana.
Saas nähdä, että kuinka käyp.. Onko kellään kokemusta tämmöisestä kuolinpesäasiasta??
Kokemusta ei ole, mutta...
Kun pesänjako on joka tapauksessa pian edessä, nykyisistä kuolinpesän osakkaista kukaan ei vastusta ja on kai vielä joka suhteessa järjissään, niin äkkiä toimeksi ennen kuin tilanne hankaloituu syystä tai toisesta. Jos käy niin huonosti, että joku (vanhemmista) osakkaista yllättäen kuolee, niin ainakin verokarhu on varmasti tassu ojossa. Kun kaikki ovat elävien kirjoissa, niin verosuunnittelun mahdollisuudet ovat ymmärtääkseni helpommat.
Paria pesää suht läheltä katselleena, niin perikunta on se vihonviimeinen muoto omistaa mitään omaisuutta...
