Jokaisen mielipiteille/ideoille avoin keskustelupalsta, maatalouden eri aiheista. Tule mukaan keskustelemaan. Jollet ole vielä rekisteröitynyt, paina rekisteröidy-tekstiä alapuolella.
kaikilla erikokoiset alat. Lainakone, puintituntien mukaan sitten "kerätty" sen verran että saadaan lainanlyhennykset+ muut kulut maksettua.
Tahtoo kustannukset mennä hieman epäoikeudenmukaisesti kaiken sisältävällä tuntihinnalla jos joku pui reilusti vähemmän kuin muut. Ja samaten liian kalliiksi reilusti eniten puivalle.
Kuinka niin?
Minusta ihan oikeudenmukaista että se joka pui vähän niin maksaa myös vähän ja joka pui enemmän niin maksaa myös enemmän.Meillä nää alat on riippuen osakkaasta 5-20 hehtaaria. Hyvin tää systeemi on meillä toiminut, miksi hyvää systeemiä muuttamaan. Meillä pääasia on että viljat tulee puitua. Ei todellakaan hinnalla millä hyvänsä, vaan kohtuuhinnalla.
No selitin jo mutta pienellä käyttömäärällä koneelle syntyy enemmän kiinteitä kustannuspaineita. Mitä vähemmän käyttää, sen enemmän pitää suhteessa maksaa. Absoluuttisesti tietysi enemmän ajava maksaa enemmän. Toisin päin jos joku pui reippaasti enemmän kuin toinen niin hän kantaa suhteellisesti enemmän kiinteitä kuluja kuin absoluuttisesti pitäisi.
En minä väittänyt että teidän pitää muuttaa systeemiä. Annoin vain mielipiteeni taloudelliselle puolelle. Minusta maatalous ei pidä sisältää yksipuolista hyväntekeväisyyttä.
Aikoinaan puintiporukat koottiin myös solidaarisuuden kannalta niin että kaikilla torppareilla olisi mahdollisuus puida omakustannushintaan. Tänä päivänä omakustannushinta ei riitä (pitää olla myös tulevien investointien kustannukset mukana) ja kun joku kuitenkin tippuu ajan myötä pelistä pois ei ole reilua maksattaa ne kustannukset jatkavilla. Kaikkihan on suhteellista, jos puimurin arvo on 3000€ ja puulaakin tunnit vuodessa 40 niin lienee aivan sama vaikka ajaa kolehtiperiaatteella. 70000€ puimuri on jo korkokustannuksiltaan sen verran vuodessa.
Yhteispuimurin - varsinkin jo kyseessä on mahdollisesti uudehko premium-merkki - pääomakustannuksien jyvittäminen tasaosiin, riippumatta puitavasta alasta vie yhteispuimurin idean pois nimenomaan pieniltä osakkailta.
Yhteispuimuri tietenkin täytyy mitoittaa puitavan alan mukaan, tällöin ns. oikeudenmukainnen tapa on ottaa kimppaan mukaan suunnilleen samankokoisia osakkaita ja kieltäytyä ottamasta suurta osakasta mukaan, joka siis muutenkin puitavien alojen suuruuden ansiosta saa puintituntinsa halvemmalla. Suuren tilan ei kannata missään tapauksessa ottaa pieniä siipeilijöitä mukaan, eikä pienten tilojenkaan mitään opportunistista suurviljelijää, joka mielelllään maksattaisi muilla pääomakulut.
Ehkä tämä yhteispuimuri-kysymys on monimutkaisempi kysymys kuin arvaammekaan, ainakin vaihtelevat näkemykset kustannustenjaosta osoittavat sen.
SS kirjoitti:Ehkä tämä yhteispuimuri-kysymys on monimutkaisempi kysymys kuin arvaammekaan, ainakin vaihtelevat näkemykset kustannustenjaosta osoittavat sen.
-SS-
Simppeli juttu, mutta saa siitä monimutkasenki näköjään tehtyä :D
Vähän ohi aiheen, mutta itsellä on SPV vielä edessäpäin niin käynyt mielessä jos tuon puimakoneen ostaisikin yhtiön nimiin (olemassaoleva, päätoimiala turpeen nosto) ja urakoisi sillä omat puintinsa noin omakustannehintaan. Tarkoituksena siis lähinnä se ettei joutuisi SPVn yhteydessä ostamaan konetta itselleen toiseen kertaan. Mikähän on verottajan näkökanta tällaiseen järjestelyyn? Riittääkö että lisää yhtiölle sivutoimialaksi YTJhin esimerkiksi koneurakoinnin?
Meillä mietittiin kolmen tilan n. 200 ha:n yhteispinta-alan puinteihin porukkapuimuria, mutta homma jätettiin, koska kolehdit kasaamalla ei oltaisi saatu riittävän kyvykästä puimuria hankituksi. Sikäli hommassa olisi ollut järki, että minä olisin sen jollain tavalla kyennyt ylläpitämäänn huoltojen ja korjausten osalta, kolmannella olisi ollut säilytystilat hyvät ja toinen toiminut kuskina.
Nyt jokainen on ostanut omansa, minulla SR500, joka riittää omalle 20 ha pinta-alalle hyvin vaikka tulisi pinta-alaa toinenmoinen, toinen osti MF 20XP:n ja kolmas ajatti tämän syksyn lopettavalla urakoitsijalla, jolta minä ostin hänen 2:s puimurin itselleni ja kolmas viljelijä varmaan ostaa ensisyksyksi tuon urakoitsijan ykköspuimurin (SR580) pois.
Itsellä on yksi oma vähän isompi puimuri.. siis vanha deutz jossa 310pöytä.. ja käyttö oikeus toiseen pienempään deutziin jos hätävarana tarvittee, kun koneet on vanhoja ja voi laueta tietty milloin vain. porukka konetta tääläpäin ei oikein voi kunnolla harkita, olisi toisaalta hyvä kun ei tarvitsisi itse niinpaljoa investoida mutta käytännössä homma on vaikea toteuttaa..
En lukenut koko ketjua. Heitän tähän väliin jotain.
Olen tuota yhteispeliä joskus miettinyt ja olen sitä mieltä, että olisi hyvä jos kone, tässä tapuksessa puimuri olisi yhden henkilön omistuksessa joka näin vastaisi koneesta. Sopimuksella sitten voisi jakaa puintivuoroja etc. Isännätön yhteiskone tuppaa rapistuman kuin reaalisosialismissa ikään.
Toki kone voidaan ostaa perustettavan koneyhtiön lukuun, joka voi tarjota ensisijaisesti yhtiön osakkaille palveluja ja toissijaisesti muille. Tämä edellyttää sitä, että kone haukkuu hintansa, eli kaikki kustanukset säilytystä ja kuskin palkkaa myöten pitää saada katettua työrahdeilla. Systeemi on hyvä siitä, että se tuo julki todellisen kustannuksen. Ja sen, että maatalous on nykyään yritystoimintaa. Selkeä tulo-/kustannusrakenne on aika monilta kokonaan kadoksissa.
Pitemmälle vietynä olisi ehkä jo aika alkaa pistää tiloja nippuun niin, että saavutettaisiin kokoluokkia joilla yksiköt kestäisivät normi yritystoiminnan kulurakenteen. Jos se yleensä on mahdollistaa. En ole jaksanut tuota hahmotella. Osa osakkaista voisi työllistyä yhtiöön ja saada näin elikeinon itselleen, mutta niin, että olisi vain yksi byrokratia. Muutamissa maissa tähän on lehtijutuista päätellen menty.
ATH kirjoitti:En lukenut koko ketjua. Heitän tähän väliin jotain.
Olen tuota yhteispeliä joskus miettinyt ja olen sitä mieltä, että olisi hyvä jos kone, tässä tapuksessa puimuri olisi yhden henkilön omistuksessa joka näin vastaisi koneesta. Sopimuksella sitten voisi jakaa puintivuoroja etc. Isännätön yhteiskone tuppaa rapistuman kuin reaalisosialismissa ikään.
Onko sulla oikein kokemusta asiasta ;- ) Tällä tilalla on yhteispuimurista kokemusta vuodesta 1954 ja kokemukset ovat pelkästään hyviä. Puimuri on aina ollut yhden miehen kuitilla, joka on ajanut sekä vastannut huollosta. Ainakin tähän mennessä on jokainen hoitanut puimuria kuin omaansa. Ensimmäinen puimuri (Massey-Harris 780) haukkui kuulemma hintansa kahdessa vuodessa. Vuodesta1995 puimuriyhtymä on ollut rekisteröitynä maatalousyhtymäksi arvonlisäverotuksen vuoksi. ALV-velvollinen yhtymä helpottaa kirjanpitoa ja antaa selvää taloudellista hyötyä.
On kokemusta isäukon aktiiviajoilta yhteiskoneista. Aikansa toimi ja sitten meni sukset ristiin. Pahasti. Samoin kävi naapurustossa. Tai pahemminkin. Oikeutta käytiin ja riideltiin. Pankinjohtajakin yritti olla välimiehenä sovittelussa, mutta joutui lähtemään karkuun kesken. Siinä kohtaa kun pirtin pöytä kaatui ja serviisi särkyi.
ATH kirjoitti:On kokemusta isäukon aktiiviajoilta yhteiskoneista. Aikansa toimi ja sitten meni sukset ristiin. Pahasti. Samoin kävi naapurustossa. Tai pahemminkin. Oikeutta käytiin ja riideltiin. Pankinjohtajakin yritti olla välimiehenä sovittelussa, mutta joutui lähtemään karkuun kesken. Siinä kohtaa kun pirtin pöytä kaatui ja serviisi särkyi.
Riidan saa halutessaan aikaiseksi ja kateus on ehtymätön luonnonvara. Luonnekysymys se pitkälti on, mutta reaalisosialismin kanssa sillä ei mitään tekemistä.
Vajaa 60 vuotta yhteistyötä puhukoon puolestaan eikä minun muistiini ole jäänyt ainoatakaan riitaa puintivuoroista tai muustakaan.
Eihän se toimi, jos osakkaista kaikki ovat samanlaisia vötkylöitä tai vaihtoehtoisesti koko ajan sarvia kalistelevia päkkäreitä.
Kun yksi osakas on oikein Isäntä alfauros päsmääjä, ja muut vaan kyyristyvät ja alistuvat, niin hommat sujuu ja viimeinen sana löytyy.
Kuitenkaan vapaaehtoisesti harva haluaa pitkään olla semmoisessa kolhoosissa henkisesti raiskattavana, eli tilanne laukeaa yhteistoiminnan purkautumiseen, ja hiljaisemmat osakkaat hankkivat itselleen puimurin tai rahtikuskin vähin äänin. Saattavat jopa antaa osuutensa ilman pois, eli kaikki voittavat.
Meillä on ollut kimppapuimuri nyt noin 9v, ja ei juurikaan mitään ongelmia. Tosin, meillä ollut puintimäärä aiemmin max 25 -30ha luokkaa, ja toisella omistajalla noin 70-120ha. Tänä vuonna hyppääkin asetelma toisinpäin.
Välillä ei info ole kulkenut, jos puimuri olisikin hyvänä päivänä ollut vapaana, eli seisoo turhaan pellon laidassa, kun ollaan annettu suosiolla toisen puida useampana päivänä edellä mainitusta syystä.
Huoltoihin ei juuri olla keretty koskaan mukaan kuin rahallisesti, sen verta ripeä ollut liikkeissään tämä toinen osapuoli.
Mutta kaikinpuolin, ei valittamista.
On toki tuurista kiinni, mimmoisen kaverin sattuu saamaan.
tumemies kirjoitti:Itsellä on yksi oma vähän isompi puimuri.. siis vanha deutz jossa 310pöytä.. ja käyttö oikeus toiseen pienempään deutziin jos hätävarana tarvittee, kun koneet on vanhoja ja voi laueta tietty milloin vain. porukka konetta tääläpäin ei oikein voi kunnolla harkita, olisi toisaalta hyvä kun ei tarvitsisi itse niinpaljoa investoida mutta käytännössä homma on vaikea toteuttaa..
porukka konetta tääläpäin ei oikein voi kunnolla harkita, olisi toisaalta hyvä kun ei tarvitsisi itse niinpaljoa investoida mutta käytännössä homma on vaikea toteuttaa..
