-= Maatalous Foorum =-

Kun vielä olin KM:n tilaaja, Matti Kärkkäisen palsta tuli ensimmäisenä luettua. Hänen tekstissään arkipäivän realismia.

Ongelma on niin matala puun tienvarsihinta pystypuun hintaan verrattuna, että, tienvarsikauppa ei kannata. Markkinataloudessa ei pystykauppaa tunneta. Kaikki puu myydään tienvarsi- tai tehdashinnalla ja korjuutyöstä tehdään urakointisopimus erikseen.

Suomesakin pitäisi puusta ja korjuutyöstä tehdä erilliset kaupat. Tienvarsikauppa ei rajoita metsäyhtiön korjuuta, sillä korjuusopimus voidaan tehdä yhtä hyvin metsäyhtiön kuin metsänhoitoyhdistyksen tai yksityisen yrittäjän kanssa.

Pystykaupassa metsäyhtiö ottaa korjuu-urakan piilotetulla hinnalla puunmyyjältä, sillä yhtiö vähentää urakoinnin palkan puunhinnasta. Kun olisi vain tienvarsikauppa, niin erillisessä korjuusopimuksessa yhtiön urakointihinta tulisi näkyviin.

Lauri Vaara

tiivistelmä puunkasvatuksen ja -korjuun vaihtoehdottomista käytännöistä. Niille on ominaista puun ja korjuutyön hintojen muodostumisen täydellinen läpinäkymättömyys sekä yrittäjien ja kilpailun täydellinen puuttuminen.

Eikös jalostus- ja markkinointikanavien puute ole suurempi ongelma metsänomistajalle kuin korjuumenetelmien virtaviivaisuus?

Senhän ymmärtää tyhmäkin että paksusta lankusta saa enemmän kuin hakkeesta. Saahan sen sahata itsekin lankuksi omassa pihassa, se vaan tahtoo olla liian kallista kun saman ajan saa myytyä paremmalla hinnalla vaikka sora-auton ajamiseen. Puhumattakaan mahdollisista eläinhoitohommista, jotka verottavat suuren osan päivästä, eläimet kun eivät seuraa leimakelloa.

Vasta sitten, kun olisi toteutettu yrittäjiin ja kilpailuun perustuva metsätalous

Tässä kyllä tohtorin palkanmaksajallakin on sormi sopassa. Veroratkaisut ja paperiliittojen ajamat viestit (halpa puu = tiliä paperimiehille = voittoa teollisuudelle) ovat kyllä tuhonnet sen vähäisen hyvän mitä joskus metsätaloudessa oli. Siinä ei metsänomistajan ääni paljoa paina, kun ajetaan kiinteistö- ja pääomaveroja metsiin, kelkkareittejä ja voimalinjakatuja otetaan ja metsänomistajan oma työ omassa metsässä verotetaan (!) jottei vaan kansa innostuisi metsätöistä, jolloin puuta ei tulisi tehtaalle riittävästi ja liiton miesten palkat alenisi. Yms.

lauri1927vaara kirjoitti:Kun olisi vain tienvarsikauppa, niin erillisessä korjuusopimuksessa yhtiön urakointihinta tulisi näkyviin.

Siis väitätkö nyt että puun ostajat maksavat metsäkoneyrittäjälle jotain muuta kuin sen pystykaupan ja tienvarsikaupan erotuksen?

Miehensä kuolinpesämetsää pyörittävillä mummoilla on vaikeuksia kirjoittaa nimensä edes siihen yhteen paperiin jolla hoituu koko puukauppa. Monimutkaisemmalla toimintavalla puut jäisivät taatusti korjaamatta.

lauri1927vaara kirjoitti:Markkinataloudessa ei pystykauppaa tunneta. Kaikki puu myydään tienvarsi- tai tehdashinnalla ja korjuutyöstä tehdään urakointisopimus erikseen.

Suomesakin pitäisi puusta ja korjuutyöstä tehdä erilliset kaupat. Tienvarsikauppa ei rajoita metsäyhtiön korjuuta, sillä korjuusopimus voidaan tehdä yhtä hyvin metsäyhtiön kuin metsänhoitoyhdistyksen tai yksityisen yrittäjän kanssa.

Pystykaupassa metsäyhtiö ottaa korjuu-urakan piilotetulla hinnalla puunmyyjältä, sillä yhtiö vähentää urakoinnin palkan puunhinnasta. Kun olisi vain tienvarsikauppa, niin erillisessä korjuusopimuksessa yhtiön urakointihinta tulisi näkyviin.

Lauri Vaara

Kyllä tällä hetkellä on täysin mahdollista ostaa korjuu erikseen jos haluaa. Se, ettei markkinataloudessa pystykauppaa tunnettaisi ja puuta myydessä pitäisi aina kilpailuttaa hakkuutyön tekeminen on älytön ja työläs ajatus. Pysytkauppa on vain yksi tapa myydä puut ja vaihtoehdot kuuluvat markkinatalouteen. Aika paljon ja monella alalla tehdään "pakettikauppoja", joissa tilaaja saa valmiin paketin eri yrittäjien toimittamista hyödykkeistä ja palveluista.

Siinä olen Cultion kanssa aivan samaa mieltä, että metsänomistajan ongelmat ovat ihan muualla. Ja nimenomaan niillä suunnilla, jotka hän mainisi.

http://www.luonnonperintosaatio.fi/

Ainahan voi myydä metsänsä Linkolan perustamalle säätiölle, ellei muut vaihtoehdot kelpaa.

lauri1927vaara kirjoitti: Nykyiset maataloustraktorit on tutkimuksissa todettu metsäkonetta edullisemmiksi erityisesti puunajon urakoinnissa, mutta myös hakkuun peruskoneena.

Meidän seudulla on suuri osa metsistä niin kaameita kivikoita että sinne ei ole nykyisillä maataloustraktoreilla mitään asiaa. Ei todellakaan tekisi mieli lähteä näihin maastoihin itse haalimaan puita maatalouskalustolla vaikka siitä maksettaisiin hyvinkin.

Koko ajan suurempi osa metsänomistajista on niitä joilla ei ole työkykyä, kalustoa eikä aikaa hoitamaan metsäkauppaa monimutkaisemmin kuin mitä nykyinen pystykauppatapa on. Maailma on muuttunut niin paljon että savottajätkien aikaan tuskin on enää paluuta.

Carnivor kirjoitti:Siis väitätkö nyt että puun ostajat maksavat metsäkoneyrittäjälle jotain muuta kuin sen pystykaupan ja tienvarsikaupan erotuksen?

Etkö ole huomannut esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistuista puunhinnoista, että tienvarsihinnan ja pystypuun hintojen ero tukkipuulla on joillakin alueilla ollut säännöllisesti nollaa pienempi?

Tutkimuksessani esitän Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tietoa, jossa kuusitukin tienvarsihinta hinta on ollut kymmenenkin euroa pystypuun hintaa pienempi.

Nollaa pienemmissä hintaeroissa koneyrittäjä jää maksajan puolelle.

Lauri Vaara

Carnivor kirjoitti:Siis väitätkö nyt että puun ostajat maksavat metsäkoneyrittäjälle jotain muuta kuin sen pystykaupan ja tienvarsikaupan erotuksen?

Sitähän ne varmasti tekee. Ja riippuu miten puukauppasopimus on tehty. Täälläpäin eräs suurehko saha maksaa vain yhden ainoan keskihinnan, jonka arvioidaan tietylle tasolle (suhteutettuna varmaankin hakkuukohteeseen esim harvennus vs päätehakkuu). Itse hakkaan aina itse, ja myyn vain tukkipuuta, loput omaksi hakkeeksi ja klapeiksi. Minun kuormani arvo on huomattavasti suurempi kuin sahan harventajan, mutta koneen käyttämä aika metsässä olisi kuutiotunneissa lähes sama. Eli yhtiöt maksavat urakoitsijoille lähes saman, mutta suhteessa hakatun jalostusarvoon eri. Minähän en tiedä sitä hintaa, ja toisaalta, onko sillä väliä minulle jos prosessori saa 4€ tai 6€ kuutiolta, kun koko tuotteen hinta heittää enemmänkin sesongin aikana? Mikäli yhtiö maksaa niille enemmän, on se niiden välinen asia, ja jos vähemmän, erotus ei varmankaan näy tilissä vaan se jää yhtiön voitoksi.

Minua kusetetaan sillä ettei paksuista tukeista makseta jalostustuotteen linjassa olevaa hintaa. Esim kuusityvitukki oli viime vuonna vain 5€ kalliimpi kuin seuraava hintaluokka, mutta siitä jalostettiin kalliita 6-8 tuuman lankkuja. Suurempi osa niiden jalostusarvosta kuuluisi minulle, massatuotannon nimissä näistä puista on kohta pula suomessa. Eräässä toisessa langassa kirjoitinkin jo viime talvena apteerauksen merkitystä, jotta osuu korkeampaan hintaluokkaan. Siinä voisi olla optimoinnin paikka metsäurakan myyjälle.

Carnivor kirjoitti: Siis väitätkö nyt että puun ostajat maksavat metsäkoneyrittäjälle jotain muuta kuin sen pystykaupan ja tienvarsikaupan erotuksen?

Näin. Ihan ilman mitään salaliittoteorioita tienvarsikauppaa ei selvästi haluta tehdä jolloin metsästä voidaan ottaa ihan mitä tahansa puutavaraa. Minulle tuo Vaaran kirjoitus kyllä aukenee ainakin enimmäkseen. Ostajapuolelle passaa oikein hyvin se, ettei suurin osa metsänomistajista enää tiedä koko metsästä yhtään mitään. Ostetaan vaan puu -nimistä tavaraa pakettikaupalla ja myyjän mielestä hyvällä hinnalla. Lopputuotteen arvosta viis.
Mistäpä sitä kukaan tietää mikä olisi oikea hankintahinta jos maailma olisi marssinut jotain muuta kehityksen polkua. Olisiko se 85€? 95? (pystyhinnan ollessa 60€). Mutta jos se on 55€ niin jotain jännää on ilmassa.
Silti kauppa on aina ostajan ja myyjän välinen asia. Eikä vallitsevalle tilanteelle yksin mitään voi.

Vaikka teet pystykaupan, voit jättää siitä, esim.koivukuidun itselle. Teettää ja ajattaa tienvarteen. Moto-ja ajokone yrittäjältä saat laskun, heidän sinulle tekemästään työstä.

rgsleo kirjoitti:Vaikka teet pystykaupan, voit jättää siitä, esim.koivukuidun itselle. Teettää ja ajattaa tienvarteen. Moto-ja ajokone yrittäjältä saat laskun, heidän sinulle tekemästään työstä.

Näin on, mutta yhtiöltä et saa ostettua mitään puuta, jos joku pinon pohja jää, niin se annetaan maanomistajalle vaikka ilman. Jos ostomies tekee jotain myyntikauppoja yksityisille, niin siinä asia tutkitaan ja jos on kytköksiä, niin ostomies saa etsiä töitä muualta!

Kuitupuun osalta hinnan muodostus on aika selvä: - kantohinnan ja tienvarsihinnan välinen ero on noin puun korjuun kustannus. Mutta päätehakkuussa monesti kantohinta on suurempi kuin tienvarsihinta! Tai siinä saattaa olla euron verran tekopalkkaa! Miten sen selitätte?

maatreij kirjoitti:
Kuitupuun osalta hinnan muodostus on aika selvä: - kantohinnan ja tienvarsihinnan välinen ero on noin puun korjuun kustannus. Mutta päätehakkuussa monesti kantohinta on suurempi kuin tienvarsihinta! Tai siinä saattaa olla euron verran tekopalkkaa! Miten sen selitätte?

Pystykaupassa ostaja pystyy tekemään niitä niitä läpimittoja ja pituuksia mistä saadaa parhaiten ne lauta/lankku tavarat tehdyksi mitä on myyty. Katkonta on toivottujen läpimittojen ja pituuksia mukaan on hyvinkin tarkkaa. Tarkempaa kuin mutkat ja lengot tukissa. Päivittäin lähtee tieto tehtaalle että kunka paljon ja millaista puuta on tehty. Pystykaupassa ostaja pystyy hyödyntämään puun paremmin(omalta kannaltaan) ja saa sellaista kuin haluaa.

lauri1927vaara kirjoitti:

Carnivor kirjoitti:Siis väitätkö nyt että puun ostajat maksavat metsäkoneyrittäjälle jotain muuta kuin sen pystykaupan ja tienvarsikaupan erotuksen?

Etkö ole huomannut esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistuista puunhinnoista, että tienvarsihinnan ja pystypuun hintojen ero tukkipuulla on joillakin alueilla ollut säännöllisesti nollaa pienempi?

Tutkimuksessani esitän Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tietoa, jossa kuusitukin tienvarsihinta hinta on ollut kymmenenkin euroa pystypuun hintaa pienempi.

Nollaa pienemmissä hintaeroissa koneyrittäjä jää maksajan puolelle.

Lauri Vaara

Eikö tämä perustu siihen että hankintakaupat ovat olleet huomattavasti pienemmät kuin pystypuu leimikot jolloin puumäärät on kääntäneet hinnat ylösalaisin

Ensiksikin maataloustraktori metsätöissä ei ole mikään ihanneratkaisu. Jonkin verran puunajoa takavuosina tehneenä ei ole yhtään ikävä sitä touhua. Vahinkoja tulee, kalliita ja halvempia, tehokkuus on vähän niin ja näin ja aikaa sekin vie ainakin karjatilalliselta.
Puunkorjuun voi ihan mainiosti kilpailuttaa ja maksaa erikseen. Ongelmana on vain että hyvänä aikana kaikki koneketjut ainakin täälläpäin ovat joko yhtiön leivissä tai aliurakoijana. Huonomman suhdanteen aikana olisi koneet vapaana mutta ei ole ostajia ja hinta on surkea. Aika vaikeaa on yhtä vaihtoehtoa kilpailuttaa.
Ongelman ydin on se, että puun hinta on jäännöserä. Ensin otetaan palkat, osingot ja muut tuloksen päältä ja loppu jää mitä jää. Ja sitäkin vähää voidaan viilata alas tuontipuulla, oli se sitten tehtaalle edullista tai ei.
No sehän se on, raaka-aineen myyjän osa. Niin maidossa, viljassa kuin puussakin.