-= Maatalous Foorum =-

[quote="torppis"]...Yrma sulautuu hankkijaan ja seuraavaksi veikkaan listalla olevan Suomen Rehun...
quote]

Suomen Rehu on Hankkija-Maatalouden omistuksessa, joten se meni jo samassa kaupassa.

Pelto-Jussi kirjoitti:

Rubinjo kirjoitti:

Pelto-Jussi kirjoitti:ja toisaalta viljelijät ovat oppineet käymään kauppaa koko Euroopan laajuudella.

Trakennatko hieman

Konekauppaa käydään jo kansainvälisesti. Taitaa olla niin, että joka kylässä on jo muutama "uitettu" puimuri, kaivuri tai traktori.

Viljelijöiden omat yritykset myyvät, tuovat ja joskus myös vievät tavaraa ja tuotteita. Esimerkkinä Hansu, Cemagro, Tranfarm, SGC (vieläkö toimii?) vain muutamia mainitakseni.

Kyllä SGC on toiminnassa. Tuohon ylläolevaan listaan lisään vielä tämän uuden viljelijäomisteisen porukan kun Agroy. Ovat ilmeisesti ainakin lannoitteita tuoneet jo. Hyvä vaan että näitä viljelijöiden omia yrityksiä on. Jää enemmän euroja omaan taskuun, kuin että asioisi vain kauoan kanssa.

Pelto-Jussi kirjoitti:

Rubinjo kirjoitti:

Pelto-Jussi kirjoitti:ja toisaalta viljelijät ovat oppineet käymään kauppaa koko Euroopan laajuudella.

Trakennatko hieman

Konekauppaa käydään jo kansainvälisesti. Taitaa olla niin, että joka kylässä on jo muutama "uitettu" puimuri, kaivuri tai traktori.

Viljelijöiden omat yritykset myyvät, tuovat ja joskus myös vievät tavaraa ja tuotteita. Esimerkkinä Hansu, Cemagro, Tranfarm, SGC (vieläkö toimii?) vain muutamia mainitakseni.

Hyvä näin.
Kyse on kuitenkin pikkuruisesta marginaaliryhmästä kouluttautuneita ja kielitaitoisia ns. eturivin viljelijöitä. (Noista tosin Transfarm maailman suurin kuminatoimija.)
Suurimmalla osalla tavallisista maanviljelijöistä ei ole harmainta aavistusta mitä maailmalla tapahtuu. Usein naapurkuntakin on liian kaukana... Valitettavasti.
Niin ja eipä noita uitettuja koneita ainakaan tällä kylällä oo näkyny, syytä en tiedä.

Yy:n loppuminen on ikävä asia. Olen heidän kanssaan käynyt lähes kaiken apulanta- ja öljykaupan. jonkin verran pikkutavaraa, kuten glyfosaattia jne. tulipa Multivakin sieltä aikanaan hommailtua jne. Omalla alueella kilpailukykyinen vaihtoehto. Jo ihan periaattellisista syistä halusin kannattaa Yy:n toimintaa. Mielestäni heillä oli oikeaoppinen kauppias saa päättää mitä myymälässään tekee periaate. Jos vertaa vaikka Keskon toimintaan, jossa suurin ongelma on Kesko itse, niin Yy kyllä antoi mahdollisuuksia. Kauppias joskus sanoikin minulle, että hän on valmis ottamaan myyntiin mitä vaan, jos asiakas sellaisen tuotteen keksii. Täällä Yy myi Stihlin tuotteita ja hommasin niiltä mm. raivaussahan. Tuo mitä perfect kertoili on taas hänen piirinsä kauppiaan tapa toimia, eikä sitä voi rinnastaa muihin kauppapaikkoihin. Kukin kauppias sai keskittyä omiin vahvuuksiinsa jne. Tätä touhua kun vuosien saatossa seuraili, niin mielestäni konsepti oli varsin toimiva.

Yy:n suurin ongelma oli tietynlainen konservatiivisuus. Eivät halunneet lähteä itse viljakauppaan ulkolaisten ostajien kanssa vaan halusivat toimia kotimaisten ostajien välittäjänä. Tällä tavalla on vaikea saavuttaa lisäarvoa asiakkaalle. Apulantakauppaan suunnittelivat omaa tuontia, mutta kemira antoi ymmärtää, että heiltä ei sitten jatkossa ole lannoitteita saatavissa heidän ketjulleen. Riski apulantakaupan aloittamisesta tuli niin suureksi, että siitä luovuttiin. Tietynlainen liian suuri varovaisuus leimasi toimintaa. Kauppiaat tietysti itse päättävät mitä tekevät, ei siinä mitään.

Isä ja myöhemmin minä teimme 35 vuotta kauppaa T-maatalouden ja Yrman kanssa ja meidän mielestämme homma toimi hyvin. Siinä mielessä surullista, että homma päättyy näin. Ehkä kuitenkin näin on parasta, koska muutokset mahdollistavat myös uudet mahdollisuudet ja toisaalta tilanne suomalaisessa maatalouskaupassa on sellainen, että pieniä, uusia toimijoita näyttää tulevan koko ajan lisää. Tämä on ollut positiivinen suuntaus. Yrman perustamisen aikaan 90-luvun alussa tilanne oli erilainen. Yrma oli oman aikansa pienestä punnertaja. Vuosien saatossa se kehittyi vanhaksi tekijäksi, mutta ehkä se alkuperäinen idea hieman hämärtyi matkan varrella....

Maajussi66 kirjoitti: Viljan tuottajahinnan arvioidaan siirtyvän lähemmäs keskieurooppalaisia hintoja, joka tarkoittaisi Suomessa tuottajahinnan nousemista.

DLA osti viime vuonna Suomesta Yrittäjien Maatalouden, jonka liiketoiminnat yhdistetään jatkossa Hankkijan kanssa.

Eikös tällä yhdistymisellä ole viljan tuottajahintaamme päinvastainen vaikutus?

keke66 kirjoitti:

torppis kirjoitti:...Yrma sulautuu hankkijaan ja seuraavaksi veikkaan listalla olevan Suomen Rehun...
quote]

Suomen Rehu on Hankkija-Maatalouden omistuksessa, joten se meni jo samassa kaupassa.

Juuri näin, kysymys kuuluukin miten kauan tanskalaisilla on motivaatiota valmistaa Suomessa rehuja. Veikkaan Suomen Rehun alasajoa.

Y-Maatalouden osalta muutokset ovat olleet varovaisia, joten jotain tämänkaltaista saattoi odottaa, vaikka uho alussa kova. Se on selvää, että kone-edustuksissa tulee uusjakoa. Olikohan eräs maahantuoja/jälleenmyyjä tulevasta tietoinen, kun lisää myyntimiehiä/jälleenmyyntipisteitä oman organisaation alle hankkimassa? DLA:n heikkous on konekauppa, josta ei missään kokemusta muualla kuin Suomessa Y-Maatalouden kautta. Agrilla on taas pitkä kokemus alalta, mutta ulkomailla joissa DLA toimii, ei edustuksia niin vain kahmita itselle. Taustalla on tehtaitten omia organisaatioita ja pitkän linjan maahantuojia, joten se siitä.

a ja yy voisivat tehdä työn jaon koneitten suhteen y myy kotimaisia tekeleitä kuten junkkaria ja pellinpajaa ..piip.. meni aitokylväjää jne sampon tekeleet jne jne. agrilla olis sitte jd amazone krone strautman ja käryiksi ne voisivat sitte haalia vaikka joskinit kun nyt nillä ei kippikärryjä oo myynnis.

sais valteemin käyttäjät koneet perään yhden katon alta.

Joo saas nähdä millaiseksi menee toivottavasti tuotantopanosten hinnat tulisi alas ja viljojen ylös nyt kun on suuri toimija. Vai vedotaanko jälleen pitkiin etäisyyksiin...

Mitenkähän musta tuntuu, ettei tanskan viljelijöillä ole mitään solidraadisuus tarkoitusta tulla tänne pelastamaan suomen maataloutta, vaan tekemään puhtaasti bisnestä. Ainut mikä saattaa olla, että yara saa oikeasti kilpailua, jos alkavat tuoda omia lannoitteitaan tänne.

Ei se suurikaan ole aina kaunista. Monet kone/tavarantoimittajat ovat keskusliikkeitä paljon pienemmät ja jos yhtäkkiä pitää tarjota rajoitettua kapasiteettiaan koko Itämeren alueelle, mitä tapahtuu jos ei saakaan kauppaa? Tämä voi jopa johtaa siihen, että suuren ostajan tarjoukset ovat pienempiä/paikallisempia kalliimmat, jos ostoja ei jaeta, jolloin taas kilpailu kärsii.

Hyvä esimerkki ovat autojen ensiasennusrenkaat; jos VAG tai Toyota päättäisikin ostaa kaikki renkaansa yhdeltä (halvimmalta) valmistajalta, loppuu valmistajan kapasiteetti myydä myös muualle jossa voi tehdä pienemmällä työllä parempaa tulosta, sekä koko tuotannollinen riski on kiinni yhdessä suuressa asiakkaassa. En kyllä näe oikein mitään hyötyä suomalaisena viljelijänä tästä kaupasta. DLA:n strategia on sen sijaan hyvin ymmärrettävä bisnesmielessä, ja tanskalaiset ovat tunnetusti hankalia kauppapartnereita, kun voivat maantieteelliseti, poliittisesti ja taloudellisesti kääntyä vaivatta mihin suuntaan tahansa niin kuin omat intressit kulloinkin vaatii.

Tuossa ylempänä oli juttua TUKOsta

Tuko hoiti kyllä hyvin asiat viljelijöille todella hyvin, mutta sen ajoi alas aikanaan jokin maatalous vihaaja juppi.

Tukon parhaat asiaakkaat kyllä siirtyi Agrimarketille ja vain rippeet K lle ja y lle lähinnä jotkut saidat penninvenyttäjät,,,,,

Kvartaalitalouden palkansaajapomot eivät juuri välittele mitä touhuavat kun itsellä ei ole mitään vastuuta korkeintaan tulee kädenpuristus jos oikein kunnolla mokaat.

perfekt kirjoitti: y lle lähinnä jotkut saidat penninvenyttäjät,,,,,

Maailma muuttuu. Se on OK, mutta se, että lopettelevana alan yrittäjänä en osaa siirtää uutta toimintaympäristöä nuorelle jatkajalle on pahempi juttu.

Itse olin isäukon mukana kun se hoiti asioita ja sain mallin miten päästä alkuun. Oli tuttuja firmoja, työntekijöitä. Vaihdos vetovastuussa kävi jouhevasti. Isäukko pisti minut heti kölvinä hoitamaan osan asioista. Se jäi mieleen, että olin ihan äimän käkenä kun pystyin tekemään kauppoja ilman rahaa. Laskut tulivat aikanaan ja minuun luotettiin vaikka olin vain nuori sälli.

Nyt olen jatkajaa hiukan samaan tapaan opastanut tavoille tämän kai sitä edes huomaamatta. Nämä kaikki muutokset hiukan pilaavat. Tutut henkilöt firmoissa ovat kadonneet ja tilalle ovat ilmestyneet eri naamat eri toimipisteissä.

Edellisen viljakaupan tein tutun ostajan kanssa samalla kun tämä vaihtoi vaippaa sairaalle lapselleen kotonaan. Uuden ison tanskalaisyhtiön yhteyshenkilön kanssa tällainen epävirallisuus tuskin enää onnistunee vaan uppo-outo kiireinen urapersoona on "jos asiasi koskee, paina numeroa kaksi" -systeemin takana ja on varustettu sähköaivoilla ja huumorintajuttomuudella.

^^
Itse kun jatkoin tilanpitoa, huomasin samantien että se paikka mistä vanha isäntä oli tavaransa ostanut oli useassa tuotteessa se kallein kauppa (ainakin kun itse pyysin tarjouksia). Halvimmat tuotantopanokset löytyivät verkkokaupoista, eräältä viljanostajalta ja yllättäen paikallisesta ison ketjun liikkeestä. Sieltä tulikin eräs myyjä tutuksi, mutta sai hänkin tänä vuonna potkut. Kuitenkin kustannussäästöjä alkoi löytymään 5%-25%.

Mutta kuitenkin, itse oon samanlaisen koulutuksen saanut kaupantekoon kuin edelläkirjoittanut. Pienen "alkujännityksen" jälkeen on kaupanteko sujunut varmuudella, aina on kuitenkin palvelu pelannut. Toki voi olla että myyjät ei ihan aina oo odottanut että tuo kloppi tulee kysymään siemenviljaa jne.

Itselleni on niin vieras ajatus tuo ketju-uskollisuus. Sitä on lähipiirissänikin, ja ihmettelen miten jollakulla on varaa ostaa kaikki automaattisesti saman katon alta eli jättää huomiotta muiden liikkeiden tarjonta kokonaan. Toisaalta en ole merkkiuskollinenkaan.