Valvoja: Farmari-ryhmä
Kai takaisin maksaminen on mahdollista... Mutta minä ihmettelen miksi ihmeessa joku haluaisi lisätä maalevinteisten tautien riskiä käyttämällä ristikukkaisia keräjäkasveina jos ylipäätään aikoo viljellä öljykasveja21420 kirjoitti:....ilmoittaa alan kerääjäkasviksi, mutta haluaisi säilyttää kasvuston seuraavana vuonna, esim. hyvin talvehtinut syysrypsi? voiko esim. kerääjäkasvipalkkion maksaa takaisin tällaiselta alalta?
Kohdentamisalueella suojavyöhyke on 900/ha. Eli perustuki, lhk, vihrrytys ja ympäristökorvaus. Sadonkorjuuvelvoite. Kannattaa pohtia, miten sadon saa korjattua ja käytettyä. Metsäänajoa ei Maaseudun Tulevaisuuden mukaan hyväksytä. Ympissä taisi olla tukikatto, mutta suojavyöhykenurmi saa ylittää sen.kehveli kirjoitti:Onko suojavyöhykenurmelle joku tukikatto? AB-alueella kun laskeskelee kaikki yhteen niin tulisi noin 800 - 900 e/ha tukia... mahtaako olla näin?
Kustannustehokkainta olisi varmaan, jos joku karjatila tai hevosheinän tuottaja hakisi pois. En ole huomannut missään väitettä, että viherlannoitukseen käyttö voisi olla väärin. Tuo olisi varmastikin tehokas keino ja myös ainakin pitäisi hyväksyä toimeksi. Valvontaohjeita varmaankin valmistellaan.Carnivor kirjoitti:Mikä olisi kustannustehokkain tapa täyttää suojavyöhykkeen korjuuvelvoite, jos ei ole eläimiä joille sitä satoa syöttää? Saako suojavyöhykkeen sadon käyttää sellaisen lohkon viherlannoitukseen, jolta korjataan sato? Eli jos lohkon reunassa on esim 5 m leveä suojavyöhyke niin puhaltaisi jollain silppurilla sadon sinne varsinaisen viljelykasvin puolelle?
Jos hyvää lantaa reilusti saatavilla kannattaa ehkä jäädä pois. Näkyy sadoissa ja apukakkalaskussa jos antaa kerran tasauskaudessa kanankakkaa 10 mottia tai vaihtoehtoisesti joka vuosi 15 mottia. Lannoitelaskuun tulee säästöä karkeasti satanen/ha/v ja sadonlisän tuolla metodilla väitän olevan merkittävä.Rubinjo kirjoitti:Jokainen tekee valintansa tietenkin itse, mutta lannoituksen rajoitukset kasvitilalla ei nähdäkseni ole ongelma. Ravinteiden saanti maasta on usein suurempi pulma, kuin niitteen lisääminen. http://www.yara.fi/lannoitus/tyokalut-a ... lkokasvit/
Vähintään vuosi neuvontakokemusta, riittävä koulutus maatalouden tai tekniikan alalta (tekniikan tohtori ja MMM tuntui riittävän). Haetaan Mavin kilpailutuksessa (meni jo tältä vuodelta, uusi kilpailutus vissiin tulossa), tentillä varmistetaan, että osaa perusteet kaikista neuvottavista osa-alueista.viljanviljelijä kirjoitti:Kertokaas Rubinjo ja TumppiW: mitkä on neuvojaksi pääsyn vaatimukset? Mistä haetaan ja miten pätevöidytään? T:nimim. laiska googlaaja
Näin se menee. Mutta käytännössä, jos suojavyöhykkeitä alkaa olla yli 75-100% menee hiukan säätämiseksi 2-3 kasvilajin ja pinta-alojen suhteen.nut kirjoitti:Onko nyt tosiaan niin että pohjavesialueella joka ei ole suojavyöhykkeen kohdentamisaluetta, voi minkä tahansa tukikelpoisen lohkon (joka sijaitsee vaikka keskellä metsää kaukana vesistöistä) ilmoittaa suojavyöhykenurmeksi, ja tälle alalla ei ole mitään prosentuaalista kattoa?
Kai se sitten uskottava onTumppiW kirjoitti:Näin se menee. Mutta käytännössä, jos suojavyöhykkeitä alkaa olla yli 75-100% menee hiukan säätämiseksi 2-3 kasvilajin ja pinta-alojen suhteen.nut kirjoitti:Onko nyt tosiaan niin että pohjavesialueella joka ei ole suojavyöhykkeen kohdentamisaluetta, voi minkä tahansa tukikelpoisen lohkon (joka sijaitsee vaikka keskellä metsää kaukana vesistöistä) ilmoittaa suojavyöhykenurmeksi, ja tälle alalla ei ole mitään prosentuaalista kattoa?
Ihan käypä eläkevaihtoehto on laittaa kaikki suojavyöhykkeeksi, kylvää hyvä laidunseos (8-20 lajia, sopivasti typensitojia), myydä koko peltoviljelyn kalusto, ostaa hyvä sähköpaimen ja aitaa, rakentaa tuulensuojat ja hankkia ulkooloissa pärjääviä märehtijöitä tarpeeksi. Sen jälkeen viettääkin seuraavat 5 vuotta karjapaimenena. Ja jos laidunnushomman osaa, niin pellot ovat sen jälkeen käsittämättömän hyvässä kunnossa.
Tuolta löytyy podcasti, jossa kanadalainen kollega teki juuri noin, paitsi että paluuta viljanviljelyyn ei koskaan tullut:
http://holisticmanagement.org/blog/podc ... satchewan/
Useimmille muille meistä suojavyöhykkeet ovat nyt oiva keino suojella vesistöjä, muotoilla ajolinjoja ja laittaa kauheimmassa kunnossa olevat pellot 5 vuoden kuntoutuslomalle (kalkkia, jankkuria ja nurmea).
Itsellä varmaan menee muutama mutkainen jokiranta suojavyöhykkeeksi (vaikka ihan hyvää maata ovatkin mutta viljelyteknisesti aika työläitä) sekä pari pientä 1-2 hehtaarin palaa. Tuo on sinällään hyvä, että niitä ei tarvitse nyt heti ekana vuonna laittaa kaikkia koko viisivuotiskaudelle.
