-= Maatalous Foorum =-

Kuivaamoon tuli lähes 500h,ja yksin oon hoitanu kuivaukset kärryjen siirrot+rahtikuivaukset..Tänä vuonna helpotti pitkät kuivausajat,ei niin usein tarvinnu keskellä yötä vaihtaa satsia kuivuriin.Oon huomannu,että hommat tulee tehtyä kulloinkin käytettävissä olevalla kalustolla,tavalla tai toisella.Täytyy vaan ite venyä :mrgreen:Palkkatöistä pidän lomaa kiivaimpaan puintiaikaan,tänä vuonna 2 viikkoa.Keskisadot tänä vuonna n.4,5tonnia.

ahma450 kirjoitti:Palkkatöistä pidän lomaa kiivaimpaan puintiaikaan,tänä vuonna 2 viikkoa.

Tänä vuonna tuo puintiloman ajoitus olikin vaikeaa, kun sitä kiivasta aikaa oli aina päivä viikossa ja sitten taas satoi. Taisin 3 kokonaista päivää ja 2 iltapäivää olla töistä pois, mutta aika raskaaksi kävi tänä vuonna. Paljon helpompi olisi olla reilusti viikko pois, niin ehtii välillä olla rauhassakin ja aamulla saa nukkua vähän myöhemmälle, jos yöllä on kuivurille joutunut.

Toivotaan että ensi kesä on vähän parempi.

Itellä onneks nykyään sellainen tilanne,että katon aina aamulla,käykö puinti,vai meenkö palkkatöihin.Toista oili ennen kolmivuorotöissä,isolla työnantajalla,välillä parhaana puintiaikana oli yövuoro=lähes nukkumatta koko viikko Puintiloma piti varata hyvissä ajoin,useimmiten meni ajoitus nappiin,paitsi 2004 otin loman liian myöhään,1sateeton päivä koko 2viikon loman aikana.Ohra iti tähkään,ja jäi lopulta puimata.

Pallokoppimies kirjoitti:Juurikin näin. Hehtaareita on turha tuijottaa, puidut tonnit on tärkeämpiä. Kyllä niitä 2,5 tn / ha kasvustoja kiertää hehtaaritolkulla pienemmälläkin koneella päivässä. En tokikaan väitä, että automaattisesti pikkupuimurimiehillä olis pienemmät keskisadot ( taitaa olla toisinpäin.. ), vaan yleensä olisi keskusteluissa varottava tuijottamasta liikaa hehtaareita..

Sama tulee mieleen kun keskustelua käydään siitä paljonko tulee tunteja kuivuriin. On varsin todennäköistä mitä enemmän puitavaa alaa sitä enemmän kertyy kuivateltavaa.

Ei se fokus ollut hehtaareissa. Hattu nousi kustannustehokkuudelle. Tää on taas tätä minkä vuoksi asioita tehdään. Halutaanko viljellä viljaa vai halutaanko tehdä tulosta. Jos on 70 tai 80 ha viljelyksiä ja ne korjaa sen vakityönsä ohessa -85 Sampoilla niin olen sitä mieltä että tällaset jannut on sisäistäneet molemmat edellämainitut pointit.

jupesa96 kirjoitti:

Pallokoppimies kirjoitti:Juurikin näin. Hehtaareita on turha tuijottaa, puidut tonnit on tärkeämpiä. Kyllä niitä 2,5 tn / ha kasvustoja kiertää hehtaaritolkulla pienemmälläkin koneella päivässä. En tokikaan väitä, että automaattisesti pikkupuimurimiehillä olis pienemmät keskisadot ( taitaa olla toisinpäin.. ), vaan yleensä olisi keskusteluissa varottava tuijottamasta liikaa hehtaareita..

Sama tulee mieleen kun keskustelua käydään siitä paljonko tulee tunteja kuivuriin. On varsin todennäköistä mitä enemmän puitavaa alaa sitä enemmän kertyy kuivateltavaa.

Ei se fokus ollut hehtaareissa. Hattu nousi kustannustehokkuudelle. Tää on taas tätä minkä vuoksi asioita tehdään. Halutaanko viljellä viljaa vai halutaanko tehdä tulosta. Jos on 70 tai 80 ha viljelyksiä ja ne korjaa sen vakityönsä ohessa -85 Sampoilla niin olen sitä mieltä että tällaset jannut on sisäistäneet molemmat edellämainitut pointit.

Minusta taas tuntuu että moni vanhoja/pieniä koneita puolusteleva haluaa ajatella juuri näin, ettei uudemmilla koneilla voi saada tulosta tai tonnit pienenee konekannan kasvaessa. Kultainen keskitie lienee se paras, mutta missä se menee, sitä ei tiedä kukaan.
Tosiasia että pienillä aloilla ei vain voi tehdä normaalissa viljanviljelyssä kunnon tulosta, kun ei liikevaihto riitä. Eurosta ei voi kahta maksaa Erikoistumalla pärjää pienelläkin, tai sitten tekemällä jotain muuta sivussa.

Sama asia satotasoon panostamisessa, mitään järkeä ei ole yrittää jokapaikasta +6tn/ha mutta edullisimmissa oloissa todalla kannattavaa, kun toisaalla kannattaa tyytyä kolmen tonnin satoon samoilla tulilla kun hoitaa parempia peltoja. Panostukset tuottojen mukaan, sitä yritän sanoa, riskin määrittelee kukin tahollaan.

Itsellä ei mitään mahdollisuuksia esim. Wilpon keskimääräisiin satotasoihin, pitää pyrkiä siihen mikä on mahdollisuuksien rajoissa.

Tavoitteilla on tapana totetutua, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Tavoite kannattaa asettaa riittävän korkealle, kuitenkin realistisesti.

Tuntuu vain, ettei millään saa jäämään näppiin enempää vaikka kuinka tehostaa, muuttuvat kulut nousee huimaa vauhtia eikä kiinteistä kuluista kovin suuria voi pihistellä, olemassa olevaa kalustoa on pakko uusia tietyin väliajoin. Ellei uusi, hukkaperii pidemmällä aikavälillä.

Omalla kohdalla on tuon Sampo 600-puimurin käyttöideologia siinä että hankin sen 13 vuotta sitten viljelyn aloittaessani 16 ha alalle. Sitten seuraavana vuonna oli 40ha ja siitä eteenpäin ovat vuokramaat lisääntyneet. Kone siis ollut tuon 13 puintikautta omassa ajossa, ja aikanaan sopivana ostettu kone jäänyt nykymittapuun mukaan pieneksi, mutta jatkuvan ylläpidon ansioista erittäin luotettavan toiminnan takia ajattelin puida sillä vielä ensi syksyn juurikkaan poistuessa kuvioista 90 hehtaariin nousevan vilja-alankin. Sitten sitä seuraavaksi kaudeksi tämä jää varakoneeksi ja tulee hankittavaksi isompi/tehokkaampi puimuri, sekin varmaankin n. 20 vuotta vanha tulee olemaan hankintahinnan pitämiseksi kurissa. Vuokraviljelyä niin iso osa omasta hommasta että ei viitsi osamaksupelejä ottaa kun ei tiedä kuinka kauan vuokrasopimukset jatkuvat. Satotasoissa liikutaan varmaankin aika lähellä meidän alueen keskitasoa. Olishan se comiaa pistää kauraa sileäksi Sampon C8:lla!

Kuivuri pyöri vajaan 500 tuntia yhteensä. Alkupään puinnit meni jopa alle 16% kosteudella niin säästyi aikaa ja öljyä edes hieman.

Puimurin kokokeskusteluun vois todeta jotain. Alkaa itsestäkin tuntua, että Sampo 360 oli "ihan kiva" -puimuri silloin kuin puitiin vaan suojaviljat uudistettavilta nurmilta (~muutama hehtaari). Ei sitä puitavaa nytkään ole kuin vajaat 30 ha (ens vuonna taas hiukan enempi), mutta kyllä tuolla on aikaansaannos niin vaatimatonta ollut, että ei oikein palkitse. No nyt se on kolmatta kertaa tänä syksynä rikki eikä sen vuoksi ole paljoa pouta-aikaa hukkaan mennyt. Sen verran tuli äsken vettä etten viitsi enää tänään yrittää, vaikka sen terän ehkä kuntoon saankin. Huomenna on päivä uusi!

Lehmiähän meillä on, mutta nykyinen ruokintasysteemi ei oikein tue märkää murskeviljaa. Semmoinen on tänä syksynä monet pelastanut.

Nyt on kaikki poikki. 18.8 aloitettiin, että melkein 2 kuukautta siinä meni ja meni kyllä myös öljyäkin, mutta kelpo sato kuitenkin.

Pari päivää sitten sain viimeiset rapsit poikki. Puoliraakaa, muttei isäntäparan hermo pitänyt enempää . Tänään kävin toteamassa, ettei herneen takia enää kannata vaivautua. 1/3 hernealasta sain sentään korjuun, joten ei ihan totaalikatoa tuostakaan saatu aikaiseksi.

Muuten sadot olivat hyviä ja laatu loppujen lopuksi ihan kelpoa. Enkä onneksi joutunut edes kevätvehnän kohdalla +30 % tavaraa kuivailemaan. Mutta silti öljylasku on kohtalaisen hirvittävä.

Koneiden koosta ja käyttöasteesta voisin omalta kohdalta todeta, etten ole halvinta enkä pienintä vaihtoehtoa valinnut. Mikä tänä vuonna osoittautui hyväksi valinnaksi. Tehot olivat täydessä käytössä ja pienemmillä vermeillä olisi voinut jäädä huomattavasti enemmän korjaamatta.

Tulosta saa aikaiseksi vaihtovälin pidentämisellä, varsinkin kun huoltaa koneita ennakoiden ja aktiivisesti. Verottaja ei yleensä vie ihan kaikkea, konekauppias sen sijaan vie.

Mutta silti "shit happens", tänäkin vuonna pari keskeytystä, muttei onneksi sellaista minkä takia olisi päivätolkulla jouduttu vartoaamaan.

Myös täällä omat viljat olleet pari viikkoa laarissa. Tänä vuonna korjattiin tilan historian paras sato, johon osaltaan vaikutti se, että viljelyssä ei ollut muuta kuin viljaa. Kannatti uskoa omia katelaskelmia viime vuosilta (-11 rypsi ja pellava antoivat heikoimman katteen, herneen viljelyn lopetin jo aiemmin).

Puinnit jatkuu vielä urakoinnin muodossa. Tucanon mittariin tullut jo 160h, eli ylimääräiselle kapasiteetillekin on ollut töitä tarjolla.

Eilen tuli valmiiksi! 4,5ha ohraa jäi maahan, mutta muuten tuli kaikki korjattua.

viljanviljelijä kirjoitti:Myös täällä omat viljat olleet pari viikkoa laarissa. Tänä vuonna korjattiin tilan historian paras sato, johon osaltaan vaikutti se, että viljelyssä ei ollut muuta kuin viljaa. Kannatti uskoa omia katelaskelmia viime vuosilta (-11 rypsi ja pellava antoivat heikoimman katteen, herneen viljelyn lopetin jo aiemmin).

Niin, toisaalta viljely ei ole koskaan pelkästään yksittäisiä kasveja ja niiden katetuottoja vaan isompi kokonaisuus missä eri kasvit ja niiden suotuisat vaikutukset toisilleen nivoutuu toisiinsa.

Kyllähän pelkällä viljan viljelyllä pärjää, aikansa, tuolla kulkiessa vaan näkyy niin kovin paljon niitä esimerkkejä missä pää alkaa tulla vetävän käteen.
Sama tilanne on itsellänikin, edellisen sukupolven turhan yksipuolisen vilja kulttuurin jäljet näkyy, oman isännyyden aika on vähitellen monipuolistettu viljelykiertoa.
Aikaa siinä menee, mitä pikavoittoja ei ole jaossa mutta se on mun mielestä ainut keino millä hommaan saa pidemmälle kantavaa kestävyyttä.

bouli kirjoitti:

viljanviljelijä kirjoitti:Myös täällä omat viljat olleet pari viikkoa laarissa. Tänä vuonna korjattiin tilan historian paras sato, johon osaltaan vaikutti se, että viljelyssä ei ollut muuta kuin viljaa. Kannatti uskoa omia katelaskelmia viime vuosilta (-11 rypsi ja pellava antoivat heikoimman katteen, herneen viljelyn lopetin jo aiemmin).

Niin, toisaalta viljely ei ole koskaan pelkästään yksittäisiä kasveja ja niiden katetuottoja vaan isompi kokonaisuus missä eri kasvit ja niiden suotuisat vaikutukset toisilleen nivoutuu toisiinsa.

Kyllähän pelkällä viljan viljelyllä pärjää, aikansa, tuolla kulkiessa vaan näkyy niin kovin paljon niitä esimerkkejä missä pää alkaa tulla vetävän käteen.
Sama tilanne on itsellänikin, edellisen sukupolven turhan yksipuolisen vilja kulttuurin jäljet näkyy, oman isännyyden aika on vähitellen monipuolistettu viljelykiertoa.
Aikaa siinä menee, mitä pikavoittoja ei ole jaossa mutta se on mun mielestä ainut keino millä hommaan saa pidemmälle kantavaa kestävyyttä.

Tuo on aivan totta, että kokonaisuus ratkaisee. Kokonaisuus kuitenkin koostuu yksittäisistä palasista, jotka pitää olla kunnossa ennen kuin koko tilan viljely voi olla kunnossa. Itsellänikin on viljelykierrossa LHP ja viherlannoitusnurmi ja niillä on siinä oma tärkeä tarkoituksensa.

Paljon näkyy Halikon/Salon seudulla olevan öljykasveja vielä pellossa. Liekö sitten tulleet ne kasvustot jo hylätyiksi.

bouli kirjoitti: Sama tilanne on itsellänikin, edellisen sukupolven turhan yksipuolisen vilja kulttuurin jäljet näkyy, oman isännyyden aika on vähitellen monipuolistettu viljelykiertoa.
Aikaa siinä menee, mitä pikavoittoja ei ole jaossa mutta se on mun mielestä ainut keino millä hommaan saa pidemmälle kantavaa kestävyyttä.

Samaa mieltä. Meillä on vanhan isännän perimmäinen mielipide, että ei pitäisi viljellä muuta kuin ohraa ja kauraa ja mieluiten ohraa. Vaikka oltiin vielä jokin aika sitten karjatila, niin silti oli monta lohkoa joilla ei ollut muuta kuin noita kahta viljaa vuodesta toiseen. Vuosien taivuttelun jälkeen saatiin ajettua läpi niinkin järisyttävä asia kuin kevätvehnä. Kaikesta huolimatta näyttää kuitenkin siltä, että maa myös korjaa itseään yllättävän nopeasti jos sille antaa siihen mahdollisuuden. Semmoinen ajatus on kyllä täälläkin, että viljelyä ei voi tehdä sillä periaatteella, että koko ajan toteutetaan voittojen maksimointia. Jonkinlaisia "kesantokasvejakin" joutuu pitämään kierrossa mukana...