-= Maatalous Foorum =-

Sepe kirjoitti:Kannattaisko poikasten muistaa että ilman vanhoja isäntiä ei olisi nyt niin kaiken taitavia nuoria isäntiä. Hiukan vois kunnioittaakin vanhempaa polvea.

Kyllähän sitä on kunnioitettu ja kunnioitetaan, mutta jossakin se raja saattaa tulla vastaan, nimittäin ei aina sitä jaksaisi kuunnella kuinka mikäkin homma menee mukamas päin honkia, olisi pitänyt tehdä ja eihän siitäkään tullut yhtään mitään, olisit minun antanut tehdä jne, kuitenkin ei ole tähänkään mennessä hommat jääneet tekemättä. Kiitos olisi kiva kuulla joskus. Sitten, omasta mielestä järkevän oloiset ideat torjutaan välittömästi, ei se toimi, ei sitä kannata sillä tapaa ei noilla mitään tee jne. Sitten kuluu jonkin aikaa ja vanha isäntä innoissaan sattumoisin selittää täysin saman idean muka omana keksimänään.. Pajassa kun jotain korjaa, likaisille räteille yms räteille roskakori on lattia.. Sama asia rikkinäisille varaosille tai muille roskille. En nyt kuitenkaan sitä tarkoita että itse osaisi kaiken niin valtavan hyvin vaan sitä että ei viittis halveksua toista kun nyt kuitenkin samaa perhettä on . Jos olisi suvaitsevaisuutta niin moni asia sutjaantuis helposti.

Kuulostaa kieltämättä tutulta, arvostan itsekin edellisten sukupolvien aikaansaannoksia, mutta varsinkin "huonompana" päivänä alkaa suorastaan ..piip.. kuunnella sitä "tuo ei tule toimimaan, olis kannattanut tehdä niinkuin minä sanon" juttuja ennenkuin on edes kokeiltu tehdä jotain hommaa eri tavalla kuin mitä vanhaisäntä on tehnyt viimeiset 50 vuotta...
Minä vaan aina kuvittelin että meidän kinailut isän kanssa johtuivat siitä että ollaan molemmat melko itsepäisiä, pistä siinä kaksi semmosta yhteen niin pakosta tulee vähä kahnausta. Mut taitaa olla sama homma muillakin

-Ihteä vähän tympäisee välillä traktorin sotkeminen, ts. ajelu pihkaisilla ja rasvaisilla tai suolaisilla rukkasilla ja senjälkeen on kiva mennä ajelemaan itte paljain käsin.
-Myös tuuletuspuhaltimen ruuvaaminen nollalle konetta sammutettaessa välillä tympäisee kun ei itse tule niitä pahemmin ruuvailtua, sitten huomaa tuuletuksen olevan pois päältä kun on jo aimo hiki päässä .

Jeps...mutta monet vanhojen isäntien työtavat on pitkän kokemuksen aikaansaamia ja nuoret eivät ole niitä vielä hoksanneet. Luulenpa että esim tuo puhaltimen sammuttaminen voi johtua siitä että startatessa olisi kaikki virta käytössä, vaikka voi se johtua muustakin... Itellä kun ei vanha isäntä nykyään tee enää yhtään mitään niin pitää aika suuressa arvossa taloja joissa vanha väki on mukana töissä...

Hervast kirjoitti:Kuulostaa kieltämättä tutulta, arvostan itsekin edellisten sukupolvien aikaansaannoksia, mutta varsinkin "huonompana" päivänä alkaa suorastaan ..piip.. kuunnella sitä "tuo ei tule toimimaan, olis kannattanut tehdä niinkuin minä sanon" juttuja ennenkuin on edes kokeiltu tehdä jotain hommaa eri tavalla kuin mitä vanhaisäntä on tehnyt viimeiset 50 vuotta...
Minä vaan aina kuvittelin että meidän kinailut isän kanssa johtuivat siitä että ollaan molemmat melko itsepäisiä, pistä siinä kaksi semmosta yhteen niin pakosta tulee vähä kahnausta. Mut taitaa olla sama homma muillakin

-Ihteä vähän tympäisee välillä traktorin sotkeminen, ts. ajelu pihkaisilla ja rasvaisilla tai suolaisilla rukkasilla ja senjälkeen on kiva mennä ajelemaan itte paljain käsin.
-Myös tuuletuspuhaltimen ruuvaaminen nollalle konetta sammutettaessa välillä tympäisee kun ei itse tule niitä pahemmin ruuvailtua, sitten huomaa tuuletuksen olevan pois päältä kun on jo aimo hiki päässä .

Juu tota itteppäisyyttä on liikkeellä mulla ainaki käy isän kans usein niin että suututaan toisillemme ihan tosissaan jostain asista jota yritetään selittää toisillemme molemmat tarkottaa samaa mutta kumpikaa ei ymmärrä toista ja sit ku on huuettu siinä niin selkee että molemmat tarkotti samaa Ja samalle työmaalle me ei kovin hyvin sovita kun jo paris tunnis tulee riita ja kun molemmat on samammoisia jääräpäitä. Mä oon kun kaksoiskappale n.40 vuotta nuarempi versio ja se voipi olla siinä että ollaan vähä sukuaki

Rakennustöissä tulee välillä hymy korviin, kun vanhaisäntä tulee viisasteleen. Raudoitettiin siinä anturaa, tehtiin siten kun insinööri oli piirtänyt, siinä sitten vanhaisäntä tuli katsomaan kun pojat laittoi ansaita kehälle ja tuumi," tohon jos olisitte laittanu isot teräkset ympäri, ni ei olis siihen mitään poikittain tarvinnu väsätä. Ja sitten repes, rupes siinä neuvomaan, että tähän saakin ihan hyvin kourulla laskettua kurat, takaseinälle ajaa vaan vaikka traktorin etukuormaajalla, eihän se montaa kauhallista ole.( metsää pitkin jos traktori jostain välistä mahtuis, kymmenen kuutioo äkkiä sieltä kantaa!)
Itselläni ei ilme edes värähtänyt, velipoika ei vielä ole näihin neuvoihin tottunut ja otti hyvin yhteen!

Sepe kirjoitti:Kannattaisko poikasten muistaa että ilman vanhoja isäntiä ei olisi nyt niin kaiken taitavia nuoria isäntiä. Hiukan vois kunnioittaakin vanhempaa polvea.

Minusta se kunnioitus pitäis mennä niin, että sitä kunnioitetaan, jonka nimissä tilan huudot ovat. Kun ite olin vuokraviljelijänä, niin mm. metsähommissa pyrin tekemään toisen toiveiden mukaan, mutta nyt toivon, että sama käy myös toisin päin. Kun ikäeroa alkaa olla ~40v, niin molemmat ajattelevat väkisinkin eri tavalla.

Ite pyrin, että en aloita (tai jatka...) hyvin isoa riitaa. Jos ollaan eri mieltä, niin sanoo oman mielipiteensä ja jättää toisen mielipiteet omaan arvoonsa ja on siitä hiljaa.

Kyllähän se ahistaa, jos pellolla ajellaan takalasi auki ja ohjaamo sit sen näköinen, vaikka ilmastointikin on olemassa. Oon sanonut pari kertaa, et imuroi koppi. Tämä ilman sen kummempaa äänen korotusta ja kas, oppi pitään lasia kiinni

oli tuo navetan vinttiin menevä ajosilta vähän lahossa kunnossa ja aattelin korjata... lähin sitten kuivia niittämään ja sanoin isälle että otappa nuo lahot kaiteet irti niin korjaan sillan kun tulen niittämästä tulin sitten kotiin ja kattelin että isäukko se vaan kahvia juopi sisällä menin sitten navetalle kattomaan mitä siellä oli tehty niin olisihan se pitäny arvata oli laittanu hinausköyden kaiteen ympärille ja kiskonu ne 165 massikalla irti

Kovasti on osa tutun kuuloisia juttuja...

Onneksi meidän vanha isäntä on vielä lähempänä viittä- kuin kuuttakymmentä ja tila on ollut meikäläisen nimissä jo vuodesta 2004.

Kun ikä eroa vanhaan jarruun on "vain" 24 vuotta niin ollaan aika hyvin samalla aaltopituudella.

Perinne tuntuu jatkuvan. Itsellä vielä kolmeenkymppiin vähän matkaa ja seuraava nuori isäntä aloittelee peruskoulua.

noh kokemuksi noista isännistä meitä on tässä tilalla nyt 4 sukupolvea.. minä nuorimmaisena nyt 18vuotias.. ja vanhin on 70 ni kyllä minä ton vanhimman isännän oon yrittäny kaukana koneista pitää perk**** ku ei oo muuta keinoo ku et jos ei muuten mäne ni voimaa lisää... kerran katkassu meirän zetkasta vaihekepin.. ja ihan juuresta meni ni piti vaihelaatikon kansi purkaa.. ja kivaa oli... ja sit kerran poltti hehkut ku ei muistanu sammuttaa niitä.. ja sit ku oli otettu hydrauli pumppu pois päältä oli kauha ja linko maassa ni yritti väkisin ajaa.... kierrokset huutaa tyhjäkäynnillä ihan sikana ja reaktio aika on jo minuutteja

Vähän naisen näkökulmaa asiasta:

Onneksi minun appiukko ( tilan vanhaisäntä ) on sen verran vanha yli 70v, ettei siitä enää ole noihin työhommiin. Mutta vielä se vaan jaksaa sanallisesti puuttua melkeimpä joka asiaan. Minun isäntä osaa kunnioittaa isänsä sanoja ja kuuntelee ihan kiltisti, mutta tekee työt omalla tavallansa. Joskus on saanut ihan hyviäkin vinkkejä isältänsä mitä itse ei olisi hoksannut

Van oli se kyllä 10 vuotta sitten, kun tulin tähän tilalle nuorena 18v tyttösenä ja kuuntelin ukkoin tappelua aamusta iltaan. Näki ihan selvästi, että toisina aamuina nuoremmilla isännillä otti oman isän sanomiset päähän.
Heti kun aamulypsyltä tultiin, alkoi vanha isäntä ruoka aikaan puhumaan miten työt pitää tehdä. Ei edes ruualla saanut olla rauhassa.
Olen aika tulinen ihminen luonteeltani ja iskin nyrkin pöytään, jotta ruuan aikana on oltava ruokarauha eikä jatkuva tappelu ja saarnaaminen. Pitemmän päälle alkoi tosissaan ottamaan hermoon.
Kukaan ei vissiin ollut aikaisemmin uskaltanut vastaan sanoa, mutta uskoihan se minua. Työjutuista puheltiin sitten muulloin, eikä ruokapöydässä.

5 vuotta asuin appivanhempien kanssa samassa talossa mieheni kanssa ja kyllähän se opettutti luonnetta. Välttämättä oma mies ei sitä ymmärrä, sillä hänestähän on ihan kiva asua kotona. Mutta miniän silmistä katsottuna, tilanne on pidemmän päälle raskasta. Siinä vähän tuntee itsensä sellaiseksi, ettei ole kotia tms. Mitään isompia ei uskalla ilman lupaa tehdä, esim. laittaa pihaa, kun löytyy joutilasta aikaa.
Ja päätalossa porukkaa tuli ja meni, koko ajan oli joku mieheni sisaruksista siellä " lomalla ". Pienet lapset piti hoitaa, ruuat laittaa, pestä pyykkiä, passata vieraita, lypsää lehmät, käydä heinäpellolla. Tosissaan oli kyllä työtä...
Sanon, että oma koti on aina oma Olen oppinut tämän jälkimmäisen 5 vuoden aikaan arvostamaan kotiani ja omaa rauhaa, vaikka työtä täälläkin on vaikka muille jakaa.
Omasta miehestänikin huomaan löytynee uusia piirteitä. On paljon rennompi ihminen ja jaksaa nauraa...ennen oli vähän vakavampi tapaus.

Meni vähän ohi aiheesta, mutta menköön...

Meikäläisen isä kuoli kun olin 12, joten on ollu ihan päinvastaista harmia. Enkä malta olla kettuilematta, ny tiedätte ainakin, omasta kokemuksesta, kuinka poikanne aikanaan autatte...tai ette auta, jos muistatte.

Meil ainakin tietää, että vanhaäijä on ajanut koneella, kun se on parkkeerattu keskelle pihaa, tai muuten niin, että juuri ja juuri pääsee viel vierestä ajamaan, kun oikeen millintarkasti tähätää. jaku asiasta huomauttaa, nii ollaan kiukus ettei se siinä tiellä oo.

Ne on noi vanhat ihmiset ku ne on nii ittepäisiä... ja niissähän ei oo vikaa ja kaikki mitä ne tekee on oikein.... ja sit ku ne hajottaa jotain ja sanoo et enks mie sanonu jotain ni sieltä vaan tulee et aha... ja ei olla moksiskaan.. ja taas ku oltas kuunneltu ni oltas vältytty harmeilta...

No meil ei oo viel isännyys vaihtunu, mut tahtoo toi isäukko oikee väkisin välil tunkee tonne ohjaamoo, jos joku pitäs tehä, niiku se haluaa.. eikä sillee ku ite on nähny parhaammaks..

Ja istu kerran kyydis, ku tultii äkeen ja paripyörien kaa pellolt pois.. ni ainoo asia mist löys vänkäämäl huomautettavaa, ku ajoin pikitiellä liian reunas..

Kauhul ootan sukupolven vaihdosta..

se on niin sitä...
Jos pyytää pohjamaalaamaan räystäslautoja siten, että maalin sekaan laitetaan kolmasosa pohjustetta, eli laimennetaan pohjusteella: vanha sivelee pelkällä pohjusteella vaan, niin ei tarvii sekotella!
Jos pyytää maalaamaan kuusi kappaletta pitkiä VIIDEN tuuman hyviä lautoja, saa sitten todeta illalla kun pellolta tulee, jostain on löytänyt viisi KUUDEN tuuman nelimetristä vajaakanttista väärää pintalautaa!
Jos olet tuskaillut äkeen kanssa kultivoidulla pellolla, olet saanut menemään pahnat läpi äkeestä kannattelemalla sitä pyörillä hieman, lähdet kahville, saapuessasi takaisin, vanha on hoksannut tilanteensa tulleen ja on ehtinyt tehdä jo kolmatta hehtaaria pahnakasoja jo valmiille kylvömaalle. Loppupäivä siinä sitten niitä kasoja levitellessä...
Listaa voisi jatkaa joka päivä...