Uuden maatilan perustaminen?

[SS]

Teen tästä uuden artikkelin, sillä tämä ehkä menee hiukan asian sivuun:

Naapurimaassamme tehtiin 20-30-luvuilla aktiivinen tilakoon ja tilayksikköjen rationalisointi, miljoonia kulakkeja (eli itsenäisiä talonpoikia) kärrättiin Siperiaan tai kuoppiin tämän tilusjärjestelyn yhteydessä.

Yksikkökoon ja keskitettyjen koneinvestointien hyöty ehkä tuhrattiin muista syistä, mutta kuvaavaa oli, että sillä aarin palstallaan ja muutamalla kanalla, vuohella, ne kolhoosin yksityispalstat ruokkivat huonoina vuosina melkein koko Venäjänmaan, joka neljäs leipä oli vain 1-2% :n alalla viljelty.

Eli olennainen kysymys:

Olisiko maatalouden kollektivisoinnila tai osakeyhtiöksi yksityistämällä (puoluekannan mukaan voi valita sopivimman vaihtoehdon) Suomen maatalous suojattu ulkomaista kilpailua vastaan ?

-SS-

[Rubinjo]

Mistä päähän on tullut sellainen ajatus, että maatila olisi saatava mahdollisimman suureksi?

Pasilla on hyvä pointti, aika olennainen. Toinen on se, että ainakin maidontuotannossa on suomalaiset työnkäytöntehokkuudessa valovuosia jäljessä kilpailijamaita. Jos taso on muualla sellainen, että yhtä vuoden henkilötyöpanosta kohden pitäisi tulla maitoa sellainen 300-400 tonnia, ei nykyinen perheviljelmäkriteeri tuo elantoa edes yhdelle, perheestä puhumattakaan.

Jotenkin vaan tuntuu että kun maataloudesta puhutaan niin sana "kehittäminen" on synonyymi sanalle "kasvattaminen"

Kehittämisen synonyymi tilatasolla pitäisi ensi kädessä olla "järkeistäminen". Sitä tarvitaan kaikilla tiloilla.
Siihen taas tarvitaan tilan ulkopuolisen silmiä, ajatuksia ja sanoja. Se on helpoin kehittämiskeino. Usein myös halpa konsti. Yhteistyökumppanin tai naapurin sanoja kannattaa kuunnella, jos se uskaltaa ajatuksensa tuoda julki.
Pelkillä toimintatapojen muutoksilla tapahtuisi useilla tiloilla huimaa kehitystä, myös taloudellista.

[vms1]

Kuinkakohan pitkään maanviljelijät saa harrastaa maanviljelyä tehottomasti kun nyt jo kuuluu kadehtivia kommentteja kaupunkilaisilta tuista yms. (jotka muuten on aiheettomia, mutta ei sotketa sitä tähän). Milloin on esimerkiksi pakko ruveta tekemään yhteistyötä tilojen välillä niin, että konekanta saadaan oikeasti tehokkaaseen käyttöön. Käytännössä mikään muu ala ei saa harrastaa yhtä epätehokasta työntekoa en siis tarkoita tunnissa tehtyä työmäärää vaan nimenomaan tuuliviirimäistä toimintaa. Jos joku epäilee, että ei pysty tehostamaan niin voi vaikka miettiä kuinka paljon syksyssä saisi puitua omalla puimurilla jos tyhjennykset tehtäisi lennossa ja käännöksetkin Amerikan malliin oikaisemalla. Homma vaan muuttuu epämieluisaksi jos ei saa vuodessa tehdä kun vaikka karjanhoitoa ja muutamaa peltotyötä. Aiheen aloittajalle, että kun suunnittelee taloudellista tilaa niin perustulo vaikka eläimistä ja sitten kaikki peltotyöt jotain yksittäistä työtä vastaan vaihtotyönä niin talous näyttää jo paljon kirkkaampaa.

[Make]

Teen tästä uuden artikkelin, sillä tämä ehkä menee hiukan asian sivuun:

Naapurimaassamme tehtiin 20-30-luvuilla aktiivinen tilakoon ja tilayksikköjen rationalisointi, miljoonia kulakkeja (eli itsenäisiä talonpoikia) kärrättiin Siperiaan tai kuoppiin tämän tilusjärjestelyn yhteydessä.

Yksikkökoon ja keskitettyjen koneinvestointien hyöty ehkä tuhrattiin muista syistä, mutta kuvaavaa oli, että sillä aarin palstallaan ja muutamalla kanalla, vuohella, ne kolhoosin yksityispalstat ruokkivat huonoina vuosina melkein koko Venäjänmaan, joka neljäs leipä oli vain 1-2% :n alalla viljelty.

Eli olennainen kysymys:

Olisiko maatalouden kollektivisoinnila tai osakeyhtiöksi yksityistämällä (puoluekannan mukaan voi valita sopivimman vaihtoehdon) Suomen maatalous suojattu ulkomaista kilpailua vastaan ?

-SS-

Eikös siellä olleet kymmenientuhansien hehtaarien kartanoherrat maaorjineen ennen kommunismia?

[SS]

Naapurimaassamme tehtiin 20-30-luvuilla aktiivinen tilakoon ja tilayksikköjen rationalisointi, miljoonia kulakkeja (eli itsenäisiä talonpoikia) kärrättiin Siperiaan tai kuoppiin tämän tilusjärjestelyn yhteydessä.****

-SS-

Eikös siellä olleet kymmenientuhansien hehtaarien kartanoherrat maaorjineen ennen kommunismia?

Suuri osa maasta myytiin pitkilä lujnastussopimuksilla vapautuneille talonpojille Aleksanteri II:n aikana, 1861. Kulakkivainojen (1925-1935) aikana jopa 230000 näiden alkuperäisten torpparien jälkeläisperhettä karkotettiin ja pakkosiirrettiin kolhoosien ja sovhoosien töihin.

Kartanonherrat hoideltiin erikseen vallankumouksen alkuaikoina, luulisin. Sovhoosit todennäköisesti saivat alkunsa näistä jo valmiiksi suurista tiloista.

-SS-

[Jussi T.]

No sanoit sen juuri tuossa toisessa kappaleessa. 75% lypsykarjatiloista on vielä noin 20 lehmän karjoja. 400 tonnia tarvitsisi siis jonkun 50-60- huipputuottoista hormoonilehmää.Kahden henkilön työpanoksella siis 120 lehmän karja. Mitä tuo toisi mukanaan muuta kuin kasvupaineita ?

Yleensäkin, bulkkituotannossa suuruuden vaikutus on suoraan verrannollinen kannattavuuteen, jos markkinat antavat myöten. Liike-elämässä joudutaankin nutistamaan vastustajat ensin tai ostamaan ne pois. Maatalouden osalta on vielä matkaa tämän nollasummapelin pelaamisessa. Aito globaali markkinataloushan toimisi juuri suomalaista suurten kustannusten maatilatoimijaa vastaan ! Kaikki muu bulkkituotanto on jo lähes Suomesta kaikonnut edullisemman hintatason maihin, high-tech ja palvelut vielä säilynevät vähän aikaa.

On vaikea kuvitella, miten suomalainen agribisnes voisi pärjätä jonkin Brasilian kanssa, jossa työvoima maksaa muutamia euroja päivässä, ja pikku lahjuksella saa raivata 20000 hehtaaria sademetsää kymmentuhatpäisen karjan laitumeksi. Saksassa työskennellessäni minulla oli brasilialainen kollega, jonka isällä oli 35000 pihvisonnia. Kuulemma työnjohtajilla oli kiikarikiväärit, ja työmarkkinaselkkaukset hoidettiin sormea koukistamalla.

Eli kun ymmärtämättömyyttään jatkavat pientoimijat nykyään täällä nähdään lähinnä isojen yksiköiden markkinoiden tuhoajaksi, olisi hyvä muistaa, kunhan seuraava "isojako" on tehty, että joutuvat täkäläisetkin tilat vastaavasti ulkomaalaisen kilpailupaineen kohteeksi.

-SS-

Käänsit aika yksoikosesti kantani kasvusta pienten toimijoiden mollaamiseksi. Ei mene noin.

Jokaisella tilalla tulee se saranankohta, jolloin on tehtävä valintoja suuntaan tai toiseen. Rakennusten tms. pitkäaikais-investointien käyttöikä on loppumassa, tai elämäntilanne vaatii strategista suunnittelua. Miksi siinä vaiheessa pitäisi valita tehotonta työnkäyttöä edellyttävä ratkaisu, ideologiselta pohjalta tehtynä? Ja mitä eettistä on työpanoksen haaskuussa ylipäänsä?

Kukaan ei edes usko puhtaaseen markkinatalouteen, joten tuo sun analogia ontuu kyllä pahasti. Sitäpaitsi ulkomaisen kilpailun alla ollaan koko ajan, katsoo minne vain elintarvikesektorilla. Ei se mitään uutta ole, eikä tarvi odottaa mitään isojakoa.

[Jorma]

Nyt tarvittaisi vinkkejä ja arviota kokeneimmilta, että minkälaista on perustaa uusi maatila tai ostaa sellainen?

Haaveissa perustaa oma maatila on ollut jo pitemmän aikaa. Aikaa tosin on vielä koska lukiossa vielä vuosi jäljellä. Mutta polte tähän hommaan on kova. Vaikka kotona ei maanviljelystä ole harjoitettu, mutta kuitenkin mukana ollaan oltu pienempänä pappan ja mummun mukana. Traktoria on tullut ajeltua paljonkin, kokemus kuitenkin jää siihen. Lukion jälkeen ajattelin hankkia agrologi koulutuksen (AMK) tai vaihtoehtoisesti jos se ei onnistu niin ammattiopistoon.

Itse asiaan kuitenkin, onko tälläinen suunnitelma ihan haaveilua tai onko kukaan lähtenyt nykyaikana tyhjästä rakentamaan? Mitä kannattaa ottaa huomioon ja yms..

Ihan mielenkiintoinen asetelma. Ei maatilan perustaminen tai ehkä paremminkin maatalouden harjoittamisen aloittaminen nyt ihan mahdotonta pitäisi olla, onhan täällä tomivia tiloja vaikka millä mitalla ja joskus nekin kaikki on perustettu

Hyvinä puolina puhtaalta paperilta aloittamisessa ainakin on se, että voi keskittyä olennaiseen. Ei tarvitse ostaa valmista pakettia, jonka muuttaminen omiin tarkoituksiin sopivaksi voi tulla lähes yhtä kalliiksi kuin täysin uuden rakentaminen. Yhtään tietämättä millainen tuotantosuunta on suunnitelmissa voi vaikkapa vuokraamalla päästä alkuun varsin kohtuullisella sijoituksella.