maatreij kirjoitti:
En yleensä kehtaa lukea näitä pitkiä kommentteja pätkittynä, mutta nyt täytyi kyllä käydä tämä läpi.
Siinä asiallista ja todenmukaista tekstiä sattui ruotimaan kaveri, joka lukee totuutta kuin "piru raamattua".
Pahoittelen aiheutettua mielipahaa
Totuus on tietysti aika joustava käsite, mutta tylsäähän se olisi, jos täälläkin vain kaikki hymistelisivät samaa mantraa.
Kyllä vastiikeetonta rahaa saavan tulisi todellakin olla kiitollinen saamastaan avusta! Meillä on vielä niitäkin suoraselkäisiä sotaveteraaneja, jotka ottavat yhteiskunnan armopaloja vasta viime hädässä - nyt näitä rahan ahneita on eturivissä. Rahaa pitää saada vaikka itse ei osallistu sen keräämiseen. Omalla opiskeluajalla opiskelin pankkilainalla ja sitten tuli valtion takaama opintolaina - tosin vasta viimeiselle opintovuodelle. Ne elämiseen tarvittavat lisämarkat haettiin satuunaisista töistä opintojen ohella ja tietysti kesätöistä. Nythän opiskelijat eivät tarvitse lainaa ollenkaan, koska opintoraha on jo niin suuri. Se lisätyö ei sitten kiinnosta, koska opintorahaa ei sitten saa tai se pienenee - eli järjestelmä vieroittaa työstä jo opiskelun aikana!
Vastikkeetonta rahaa? Jos "oikein tarkkaan" luet opintotuen myöntämisehtoja, niin kyse ei todellakaan ole vastikkeettomasta rahasta. Päinvastoin, nykyinen hallitus kiristi opintovaatimuksia ensi vuodelle poimien SYL:n esityksestä kaikki kiristykset antamatta mitään vastineeksi, esim. sitä indeksisuojaa. Opintotuki on enemmän vastikkeellista kuin maataloustuet.
Haloo, "jo niin suuri"? Opintoraha on reaalisesti 90-luvun alun tasolla, ja sitä nostettiin vuoden -92 (!) jälkeen ensimmäisen kerran 2008, sen jälkeen kun sitä oli absoluuttisesti (rahamääräisesti) laskettu 95-lamatalkoiden nimissä.
Sotaveteraanit on tietysti aina hyvä selkänoja, mutta homma nyt vaan sattuu olemaan niin, että sodankäynyt sukupolvi nimenomaan oli ratkaisevassa asemassa rakentamassa sitä yhteiskuntaa, jota vastaan nämä markkinaliberaalit ja (ehkä tahattomasti?) myös sinä hyökkäät.
Tulorajojen nostaminen, olisikohan ollut myös 2008, oli kyllä erittäin myönteinen juttu, eikä vähiten kansantalouden kannalta.
Tuo opintojen tason lasku on aivan selvä asia, tarpeet eivät riitä massalla ja suorituksien tasoa on pakko laskea, koska oppilaitokset saavat taas omat apurahansa siitä kuinka suuri porukka saa tutkinnon läpi.
Tason lasku alkaa jo lukiokoulutuksessa, jos kansasta 2/3 käy lukion, niin ei tarvitse kovin tilastonikkari olla, että huomaa tason laskun alkavan jo sieltä.
Olen samaa mieltä siitä, että suuremman osan ikäluokasta soisi saavan ammatillisen koulutuksen. Nyt kuitenkin on niin, ettei lukiokoulutuksen taso ole mihinkään laskenut siitä huolimatta, että opiskelijamäärät ovat kasvaneet.
Itsekin jokusen kandin, gradun ja väikkärin lukeneena en myöskään yliopistokoulutuksen tason laskua voi pitää "aivan selvänä asiana". Koulutuksen kohdistaminen "oikeille" aloille onkin sitten toinen juttu, josta periaatteessa on helppo olla tiettyä mieltä, mutta käytännössä tuollainen "suunnitelmatalous" on aika vaikeaa järjestää niin, että kysyntä ja tarjonta tulevaisuudessa kohtaisivat, esimerkkinä peliteollisuus, josta on kovaa vauhtia tulossa iso vientiala Suomelle.
"Lisäarvoa... olet lukenut liikaa "Pääomaa". mutta koko sotienjälkeisen ajan sekä Tanskassa että Ruotsissa on ollut suuremmat julkiset sektorit kuin Suomessa, eikä Suomen talouskasvu silti ole ollut näitä maita nopeampaa."
Huh huh, vai ei ole Suomen talouskasvu ollut näitä parempaa?
Kun muut muuttujat vakioidaan, niin ei ole löydettävissä sellaista tutkimusta, joka osoittaisi julkisen sektorin koon korreloivan merkitsevästi talouskasvun kanssa, esim Tanska vs. USA. Jos siis ei mennä naurettavuuksiin. Tämähän onkin tämän Washinton-konsensuksen merkittävin puute, empiirisen näytön puute.
Ja minusta ei todellakaan saa mitään ylenpalttisen byrokratian puolustajaa, kuten jo taisin todetakin. Nyt vaan on niin, että esim. kuntataloudessa hallinnon menojen osuus on 3%. Tämä ei tietystikään ole mikään syy entisten kunnanjohtajien 5-vuotisille suojatyöpaikoille, mutta osoittaa vain sen, että prosenttitolkulla hallinnosta ei ole säästettävissä.
Kaikesta huolimatta korostan, että asiat riitelevät, eivät ihmiset
