-= Maatalous Foorum =-

Kovin on oman hoidon piiriin tullut soratienpätkä (n.500m) kuopilla. Aikoinaan on kuulemma pintaan ajettu vanhaa murskattua katuasvalttia, lapiolla kuopaistessa näkyy myös jotain kivituhkan näköistä pinnassa.

Kun ei ole aiemmin tullut tämmöisen tien hoidosta huolehdittua, niin kysynkin:
-Mikäs lienee se paras kevätkunnostus tälläiselle jatkuvassa ajossa olevalle tielle? Lanaus+sorastus vai toisinpäin?
-Mikä sora toimii parhaiten pinnan kunnostamiseen (kantavat kerrokset tuntuisivat olevan kunnossa paria aaltoilupaikkaa lukuunottamatta)?

http://www.tiehallinto.fi/pls/wwwedit/docs/13685.PDF

http://www.tiehallinto.fi/ohjekortit

Parhaaseen tulokseen olen omalla kohdallani päässyt, kun menen heti lanaamaan syvään, kun vaan sulanut on. Silloin tie kuivahtaa ja kovettuu nopeasti, ilmeisesti kapillaarinen nousu katkeaa. Muutoinkin tuo syvään lanaaminen on mielestäni hyväksi, silloin tulee kaikki mahdolliset kuopat lanattua pohjaa myöten, eli ei jää uusia kuopan alkuja.
Lanauksen ajoitus vaan on tärkeää, tuleva sää on hyvä huomioida.

Meilläpäin käytännöksi on muodostunt seuraava, kun kantavat rakenteet on kunnossa.
Ensin tien muotoilulanaus syvään, samalla reunapaltteiden poisto ((mielummin tiellepäin kuin ojaan). Revitään kaikki turpeet tielle, ajetaan lanan / höylän kanssa useampaan kertaan määrästä riippuen 3-6 kertaa. Pahimmat kasat olen noukkinut kivitalikkoon ja ravistellut enimmät sorat tielle ja turpeet raviojan tuolle puolen.
Paras aika on keväällä kun paltteet ovat pehmeät eikä heinän kasvu ole vielä alkanut, sekä tien rungossa vielä riittävästi kosteutta.

Sorastus perään 0-16 kivikoko, jos vain saatavana niin soramurskeella. kestää raskasta liikennettä paremmin rankkojen sateiden aikana kuin kalliomurske.Kalliomurske on ihan hyvä aine kunhan ei tule pitkäaikaisia sateita ja ei ole raskasta liikennettä tiellä, silloin km:n pinta menettään kantokykynsä täysin ja seurauksena on pinta kelirikko. Pinta sorastuksen jälkeen kevyt lanaus ja suolaus hiutalesuolalla, kestää kosteana paremmin kuin nestesuolauksella. A vot johan on tie kunnossa.

Routiviin paikkoihin suosittelen muotoilulanausta ja routamattoa. Päälle 32tai50 kalliomursketta 200-300 mm pintaan 30 mm kalliomursketta, sitä ajetaan niin kauan (useampana keväänä?) kuin tien painuu kyseiseltä kohdalta, vasta sen jälkeen kannattaa ajaa pintasoraa kun pohjat on kunnossa.

25 vuotta tienkesä hoitoa.

P.S. poudan alle tai isojen sateiden alle näitä toimenpiteitä ei tule mennä tekemään, saa kyllä kylänväen taka jaloilleen Pieni sade lanauksen jälkeen kruunaa kaiken.

jokapaikan höylä kirjoitti:Revitään kaikki turpeet tielle, ajetaan lanan / höylän kanssa useampaan kertaan määrästä riippuen 3-6 kertaa. Pahimmat kasat olen noukkinut kivitalikkoon ja ravistellut enimmät sorat tielle ja turpeet raviojan tuolle puolen.

Ton turpeitten pilkkomisen oon tehny vaakatasojyrsimellä.

Hehheh. täällä päin vaakatasojyrsintä ei kannata pellollekaan viedä ) eikä kestä pyhätöntä viikkoa ehjänä, on noita maa munia sen verta kertynyt.
Toistet ne vaan tienpientareita ajelee

jokapaikan höylä kirjoitti:Hehheh. täällä päin vaakatasojyrsintä ei kannata pellollekaan viedä ) eikä kestä pyhätöntä viikkoa ehjänä, on noita maa munia sen verta kertynyt.
Toistet ne vaan tienpientareita ajelee

Ei sentään tienpientareita, mut ne irtoturpeet muusiks siitä keskeltä tieltä höyläyksen jälkeen. Irtokiviähän siinä hiukan edellä pyörii mut ei pahemmin. "Työsyvyden" kans pitää olla aika tarkkana.

Muoto.

Tämä on avainsana kun haetaan pitkäikäistä ja huoletonta tietä. Eli reunapalteet olis saatava matalaksi ja tavarat sotkettua tienrungon sisään ja kun tien runkopohja on tasainen niin päälle mursketta. Ainakin maitotilan tien pinnassa menisi mielestäni jopa 20 mm murske, äkkiä se painuu tasaiseksi ja on sitten parhaimmillaan yhtä sileä kuin asfaltti.

Ja kun tien kaltevuus on kunnossa, niin sadevedet eivät jää tielle kuoppia tekemään. Toki reunaojat sitten sen mukaan että vesi ei pääse menemään tienrunkoon vaan ennemin sieltä pois mahdollisimman tehokkaasti.

Routimispaikoissa vois kokeilla kaivinkoneella maamassojen sotkemista jos pahkat on pahoja ja pienellä matkalla. Tämä tosin jos sattuu kaivuri olemaan sopivasti käsillä ja pahkat haittaavat paljon. Toki jos reunaojassa on sanomista routakohdalla, niin ehdottomasti sitten kannattaa kaivaa reunaoja kuntoon. Itse olen muutamassa kohdassa omilla teillä syventänyt reunaojaa ja siitä seuraava tien rungon kuivuminen on vähentänyt tätä kevätroutimista huomattavan paljon. Toki maaperä hiesusavea silläkohtaa.

Hervast kirjoitti: Toki jos reunaojassa on sanomista routakohdalla, niin ehdottomasti sitten kannattaa kaivaa reunaoja kuntoon. Itse olen muutamassa kohdassa omilla teillä syventänyt reunaojaa ja siitä seuraava tien rungon kuivuminen on vähentänyt tätä kevätroutimista huomattavan paljon. Toki maaperä hiesusavea silläkohtaa.

Ainakin nykysillä talvilla näkee hyvin miten routa käytäytyy joss ojat ovat tukossa verratuna hyvin ojitetuun. Ja rena palteet pitää kaivaa pois jos ne ovat savisia, ei kannata sotkea semmosta tiehen, talvella kun se sulaa se on liejua.