-= Maatalous Foorum =-

Oli rakentava keskustelu aamulla osuuskaupan kahvipöydässä. Asia koski urakoitsijan käyttöä vastaan oma kone, pienillä käyttömäärillä. Lähes joka seminaarissa/kurssilla puhutaan konekustannuksista, mutta isännät olivat vähän varautuneita todellisista säästöistä jos käytetään vuokratyövoimaa. Alla karkea laskuesimerkki kylvökoneesta, kun kirjanpitoon pitää keksiä numeroita. Eli mikä vaihtoehto on paras; oma kevythinattava, urakoitsija suuremmalla koneella vai hanskat tiskiin ja rahat pankkiin. Tilillä on vuoden lopussa 10 000€ ylimääräistä rahaa, vuosittainen käyttö vain 30 ha ja koneen käyttöikä ylittää tämän ajan, arvioidaan nyt vaikkapa 20 v käyttöä.

1) Ostetaan oma kone, hinta 10000€ (ilman korkoa) jaettuna vuosittaiselle käytölle, koneella voisi kylvää 2 ha/h joka traktorin osalta maksaa 50€. Arvioidaan huoltokustannukseksi 200,- vuodessa. Täten hehtaarikustannus lompakosta olisi 17 + 6 + 25 = 48€ ja kokonaisuudessaan 1440€ sis palkka. Kassameno olisi mPÖ+huolto eli reilu kymppi / ha + hieman apua poistojen kautta verotukseen.

2) Urakkamies oli pitänyt kylän pienillä palstoilla hintaa n 65€+alv hehtaarilta sis. kaiken. Tämä leveämmällä combikoneella sisältää jyräämisen, mutta sanotaan sen kuittautuvan sillä että pitää olla kuljettamassa säkit ja näyttämässä lohkot ja koneen romuhinnalla. Kassameno ennen juhannusta n 1950 euroa. Tilin rahat riittäisi n 5v kylvöihin. Veroetu tilinpäätöksessä nelinkertainen.

3) Rahat pankkiin, ja vaimo lapsineen kylvää käsin ilman palkkaa. Kohdassa 1 tulisi kuitenkin arvioida pääoman tuoton, jos sen sijoittaisi viisaasti. Eli 10000€ x 20v ja 5% keskikorko antaisi takaisin 26532€, mutta kassaan saa vain 72% koska valtio vie 28% veroa. Eli tilille tulisi 19100€ ja täten vuosittainen retroaktiivinen kassatulo hehtaarille ei kata urakoijan kustannusta, 32€. Työ jää, ha-kustannuksesta säästynyt oma traktorikustannus ei riitä tilaustyöhön, 32+25=57€. (Itse asiassa palkan nosto verottaisi vielä ehkä 20% ennen sijoitusta pankkiin, mikäli sijoitus kuuluu yksityistaloudelle)

Tämä ei ole kannanotto mihinkään suuntaan, mutta mielenkiintoinen ajatusleikki kun puhutaan kannattavuudesta. Käytännön asiat ovat sitten jotain muuta kuin tämä keksitty esimerkki. Mielestäni tässä on kuitenkin pointti; urakoitsijan tulee yhtä hyvin laskuttaa koneidensa pääomakustannukset ja käyttökulut, jotka pienemmän tilan arsenaaliin nähden ovat suuremmat koska urakoitavaa tilusta on paljon. Hänen pitää myös tienata palkkansa ja lomansa, täten kustannuksessa tilaajalle jää vain itse pääoman käyttöha-osuuden säästö. Mutta onko se motivoitua tilattuna kalliimmassa koneessa, verrattuna riittävän kokoisen omistukseen? Mikä näistä vaihtoehdoista on paras, keskikokoinen maitotila ehkä kylvää tuon verran tai vähän enemmän?

Ajatusmallin voisi laajentaa koneisiin joiden käyttöikä on pienellä tilalla pitkä, esim ruisku, pintalevitin ja kippikärry. Pienikin nurmikorjuuketju tai puimuri taas on niin hintava ja mittava, että siinä pääoma muutaman vuoden käyttökuormituksella antaa enemmän etuja tilaajalle.

Kyllä urakoitsijan käyttö on helpompaa, mukavampaa ja varmempaa, itse kylvön aikana tietenkin.

Joskus vaan tuntuu, että oman koneen omistava tekee peltotyöt, silloin kun se oikea aika on, eikä silloin kun saa urakoitsijan.

-SS-

Jos on itsellä työtä josta saa kunnon palkkaa, kannattaa työ teettää urakoitsijalla ja sijoittaa rahat.
Jos taas on aikaa tehdä työ parhaaseen kylvöaikaan ja kiinnostusta riittää, on järkevintä tehdä omalla koneella.
30ha kylvöihin menee kolme työpäivää. Ja konetunteja ei tule paljoa yli 20h.
Melko tapauskohtainen juttu.
Kun hankkii järkevänhintaisia koneita, kannattaa melko pienenkin tilan työt tehdä itse varsinkin viljapuolella.
Säilörehun korjuunkin saa kannattavaksi kun hankkii järkeviä koneita suhteessa pelto ja eläinmäärään.

Tilan koneketjua pitäisi tarkastella kokonaisuutena, vaikuttaahan se traktorin kustannuksiin jäljellä jäävissä töissä jos osa ulkoistetaan. Urakoitsijoissakin paljon vaihtelua mm.työn laadun ja saatavuuden suhteen.

Ja lopuksi naapurilta kuultua: "jos teettää työt muilla, jää itseltä kaikki mukana tuleva ilmainen huvi pois."

Tämä on ihan tilakohtaista, ja esim omassa tapauksessa en ostaisi yhd.paalainta koska sen pääoma suhteessa kestävyyteen on niin iso. Eli jos käyttää vähän, kone kestää mutta seisoo kalliin panttina, jos lisää käyttöastetta kone kuluu mutta maksaa (ehkä) itsensä. Sama homma uudemman puimurin kanssa.

Kun tekee näitä laskelmia huomaa että urakoitsijan arvioima käyttömäärä tulee hyvin oleelliseksi; jos hän käyttää konettaan liian vähän ha-hinta nousee ja urakat vähenee. Jos ajaa suuremmalla käyttömäärällä on se tilaajalle kustannustehokasta (omaan jopa riittävään koneeseen nähden). Mutta se on tietysti oravanpyörä jota on hankala saada käyntiin. Suurten koneiden ketjuissa (säilörehu, muutama kärry, silppuri, traktorit tai kanttipaalausketju) urakoitsijan käyttö on helpommin motivoitavissa koska koneiden kassa-ostosumma ja myöhemmin pääoman kustannus on hyvin korkea.

Mielestäni mikä tässä menee käytännössä väärin on sijoitetun pääoman tuottovaatimus. Luulen kyllä ymmärtäväni oppikirjojen viestin tässä, mutta käytännössä asia ei ole niin yksinkertainen. Samaa summaa ei tahdo päästä sijoittamaan ja pääoman tuotto vaatii pankkitalletuksena sitä että raha tosiaan on kiinni siellä tilillä, kuten se olisi koneessakin. Toisaalta tuossa esimerkissä oma kone tuottaisi sen 1950€ - 1440€ = 510€, joka kymppitonnin panoksella on ekana vuonna yli 5% korko sijoitetulle pääomalle. Ja kassan rahoille tulee tietysi verovaihe päälle. Toisaalta koneen osto verojen välttämiseksi ei nyt ole aina ihan järkevää.

Käytän kyllä itsekin urakkapalveluja ihan käytännön ja taloudellisin perustein, mutta tämä oli mielestäni mielenkiintoinen esimerkki että alikuormitettu ja ylimitoitettu urakkakone voi koitua tilaajalle kalliiksi vaihtoehdoksi, sekä teoriassa että käytännössä. Yksi erinomainen vaihtoehto on yhteisomistus ja/tai koneiden vuokraaminen koneasemalta, joka on ollut omassa tapauksessa melkein kustannustehokkain ratkaisu, sekä kassassa että pääomassa, ajallisesti ei niin kriittisiin tehtäviin.

Se urakoitsijan käyttö on ihan tilanteesta kiinni. Kyllä minua alkaa tosissaan huipata joka kerta kun lasken teettäväni työt ulkopuolisella koneurakoitsijalla. Kannattavampaa on ollut palkata veronumerollinen kuski tms. ajamaan talon omaa konetta kun nyt kerran sattuu olemaan oma jo pääosin kuoletettu koneketju ja huoltokorjauskin kaikkineen onnistuu talon sisällä.

Työeläke alkaa olla meikäläisellä jo suurempi tulo verotuksessa kuin talon kasvinviljelyn tuotto. Vaan onpahan rykevä huusholli, lääniä tallustaa ja puhdetta ajankuluksi. Siitä moni jopa maksaa. Ja sitten on vielä sokerina pohjalla se ihmisten kauhea kateus. Se lämmittää.

Oma kone vastaan urakoitsija on kyllä niin monitahoinen ja monimutkainen ongelma, ettei siitä taida valmista tulla. Omalla kohdallani esim. pintalevittimen hankinnan (viime talven investointi) ratkaisi lopulta se, että ko. härveli olisin halunnut istuttaa kasvukaudella sellaiseen traktoriin, jossa on rivipyörät, vaan eipä urakkamiehillä sellaisia ole. Kevätlevitykseen olisin vielä ehkä saanut pätevän urakkamiehen, mutta kasvukauden aikaset levitykset ovat asia erikseen. Sitten on vielä vaatimustaso: kun sanoo urakkamiehelle, että pistäpä nyt tuotakin ihmeellisen näköistä ryyniä (esim ammoniumsulfaattia) menemään 120 kiloa hehtaarille ja tasaisesti niin voi tulla vastaus että pistä itte vaan, en mää viitti edes yrittää.

Oman kylvökoneen kohdalla juttu on vähän samalla lailla: jos viljelet vuodesta toiseen viljaa ja mahdollisesti rypsiä, niin urakoitsijan käyttö ei ole mikään ongelma. Jos aikataulut vielä saadaan sopimaan niin homma luultavasti toimii oikein hyvin.

Sen sijaan vähänkin monimutkaisemmat kylvettävät, ajoituksen puolesta tarkat jutut tai erityisen kalliit siemenet (siemennurmien perustaminen, siementuotanto yleensä yms.) mokailen kyllä mieluummin itse peltoon kuin katson vierestä kun joku muu sählää. Saa sitten syyttää tai kehua itteänsä tuloksen mukaan.

Cultio kirjoitti:
Mielestäni tässä on kuitenkin pointti; urakoitsijan tulee yhtä hyvin laskuttaa koneidensa pääomakustannukset ja käyttökulut, jotka pienemmän tilan arsenaaliin nähden ovat suuremmat koska urakoitavaa tilusta on paljon. Hänen pitää myös tienata palkkansa ja lomansa, täten kustannuksessa tilaajalle jää vain itse pääoman käyttöha-osuuden säästö. Mutta onko se motivoitua tilattuna kalliimmassa koneessa, verrattuna riittävän kokoisen omistukseen? Mikä näistä vaihtoehdoista on paras, keskikokoinen maitotila ehkä kylvää tuon verran tai vähän enemmän?

Ajatusmallin voisi laajentaa koneisiin joiden käyttöikä on pienellä tilalla pitkä, esim ruisku, pintalevitin ja kippikärry. Pienikin nurmikorjuuketju tai puimuri taas on niin hintava ja mittava, että siinä pääoma muutaman vuoden käyttökuormituksella antaa enemmän etuja tilaajalle.

Olipas hyvää tekstiä "Cultio" :lta. Mielenkiintoinen aihe ja keskustelu, kiitoksia siitä. Hyvää pohdintaa on aina mukavaa lukea, varsinkin kun hyvin jäsennelty ja perustellut näkemykset.

Leikkasin tuohon ylle minunkin mielestäni sen sanoman ytimen.

Pelto-Jussi kirjoitti:Oma kone vastaan urakoitsija on kyllä niin monitahoinen ja monimutkainen ongelma, ettei siitä taida valmista tulla. Omalla kohdallani esim. pintalevittimen hankinnan (viime talven investointi) ratkaisi lopulta se, että ko. härveli olisin halunnut istuttaa kasvukaudella sellaiseen traktoriin, jossa on rivipyörät, vaan eipä urakkamiehillä sellaisia ole. Kevätlevitykseen olisin vielä ehkä saanut pätevän urakkamiehen, mutta kasvukauden aikaset levitykset ovat asia erikseen. Sitten on vielä vaatimustaso: kun sanoo urakkamiehelle, että pistäpä nyt tuotakin ihmeellisen näköistä ryyniä (esim ammoniumsulfaattia) menemään 120 kiloa hehtaarille ja tasaisesti niin voi tulla vastaus että pistä itte vaan, en mää viitti edes yrittää.

Toivottavasti et ole läheltä, juuri kuvailemasi kalusto löytyy lannoitukseen.. Tänä kesänä ekaa kertaa ammoniumsulfaattia koneen läpi, meni niinkuin pitikin.. Tosin 45 metrin leveyteen asti ei ollut säätöjä, joutui tyytymään 30 metrin levitysleveyteen. Salpietarissa siirryin 45 metrin levitysleveyteen omilla lohkoilla, 15 metrin ruisku ja 3 metrin kylvökone... 8 kierrosta pellon ympäri kylvössä, niin pääsee ajamaan toisesta ajourasta levittimelläkin.

Jos joltain yritysjohtajalta joka ei tunne maataloutta kysytäisi että kannattaako tällä tuntimäärällä ostaa omaa konetta ja onko tällä tuotteen hinnalla mahdollista maksaa tällaista hintaa urakoitsijalle niin vastaus olisi todennäköisesti kielteinen molempiin. Tällöin vaihtoehdoksi jää ainoastaan vaihtotyö eli jokaisella olisi vaan yksi raktori ja pari kolme konetta jolla saisi tehdä töitä ympäri vuoden. tilan muut työt saisi sitten tehtyä näitä töitä vastaan ja rahaa ei liikkuisi ollenkaan.

Pelto-Jussi kirjoitti:Oma kone vastaan urakoitsija on kyllä niin monitahoinen ja monimutkainen ongelma, ettei siitä taida valmista tulla. Omalla kohdallani esim. pintalevittimen hankinnan (viime talven investointi) ratkaisi lopulta se, että ko. härveli olisin halunnut istuttaa kasvukaudella sellaiseen traktoriin, jossa on rivipyörät, vaan eipä urakkamiehillä sellaisia ole. Kevätlevitykseen olisin vielä ehkä saanut pätevän urakkamiehen, mutta kasvukauden aikaset levitykset ovat asia erikseen. Sitten on vielä vaatimustaso: kun sanoo urakkamiehelle, että pistäpä nyt tuotakin ihmeellisen näköistä ryyniä (esim ammoniumsulfaattia) menemään 120 kiloa hehtaarille ja tasaisesti niin voi tulla vastaus että pistä itte vaan, en mää viitti edes yrittää.

Ihmettelen kyllä urakoitsijan ammattikunniaa tuossa vaiheessa, enkä varmastikkaan käyttäyisi itsekkään tuollaista urakoitsijaa!!! Haasteet on tehty voitettaviksi, ja luvatut työt pitää tehdä!! (mahdollisuuksien rajoissa)

oppipoika2 kirjoitti:

Pelto-Jussi kirjoitti:Oma kone vastaan urakoitsija on kyllä niin monitahoinen ja monimutkainen ongelma, ettei siitä taida valmista tulla. Omalla kohdallani esim. pintalevittimen hankinnan (viime talven investointi) ratkaisi lopulta se, että ko. härveli olisin halunnut istuttaa kasvukaudella sellaiseen traktoriin, jossa on rivipyörät, vaan eipä urakkamiehillä sellaisia ole. Kevätlevitykseen olisin vielä ehkä saanut pätevän urakkamiehen, mutta kasvukauden aikaset levitykset ovat asia erikseen. Sitten on vielä vaatimustaso: kun sanoo urakkamiehelle, että pistäpä nyt tuotakin ihmeellisen näköistä ryyniä (esim ammoniumsulfaattia) menemään 120 kiloa hehtaarille ja tasaisesti niin voi tulla vastaus että pistä itte vaan, en mää viitti edes yrittää.

Ihmettelen kyllä urakoitsijan ammattikunniaa tuossa vaiheessa, enkä varmastikkaan käyttäyisi itsekkään tuollaista urakoitsijaa!!! Haasteet on tehty voitettaviksi, ja luvatut työt pitää tehdä!! (mahdollisuuksien rajoissa)

Ei kaikilla urakkamiehillä ole terävintä tietotaitoa, eikä ajanmukaista kalustoa. Esim. valumiskokeen tekeminen on monissa vanhemmissa pintalevittimissä mahdoton homma. Samoin levittimen työleveyden muuttaminen asiakkaan vaatimaan työleveyteen.

Moni täälläpäin (Varsinais-Suomi, Toniille terveisiä ) tekee urakointia ns. oman toimen ohella eli levittää muutamalle naapurille salpietaria keväällä eikä yritäkään sen enempää lisätä reviiriään tai levitysmääriään saati hankkia kiperiä kokemuksia oudoista ryyneistä ja vaativista isännistä.

Omalla kohdallani levittimen hankinnan ratkaisi myös levitysala. Oman koneen hankinta kannattaa, kun hankintahinta, ominaisuudet ja vuotuinen käyttö kohtaavat sopivalla tavalla.

Kone tosiaan ostettu omaan käyttöön.. Syysvehnien ja timotein lannoitukseen, ensimmäisenä vuonna tuli jo mukaan jaettu lannoitus... Omaa levitystä on vielä enemmän kuin urakointia, mutta muille tekisi mielellään enemmänkin.. Aikaa saa aina järjestettyä ja 100 ha päivässä ei ole ongelma.

Pelto-Jussi kirjoitti: Omalla kohdallani levittimen hankinnan ratkaisi myös levitysala. Oman koneen hankinta kannattaa, kun hankintahinta, ominaisuudet ja vuotuinen käyttö kohtaavat sopivalla tavalla.

Tekee mieli udella millaisen levittimen hankit ?

Murtola_Lasse kirjoitti:

Pelto-Jussi kirjoitti:
Tekee mieli udella millaisen levittimen hankit ?

Amazonen 1001 ZAM-X tai jotain sinnepäin, sähköinen ohjaus 10 prosentin portailla, yhdellä lisälaitaelementillä, reunalimitterillä ja pressukannella. Eli ns. karvalakkimalli, mutta sen verran elektroniikkaa mukana, että tietää mitä peltoon menee ja pystyy vauhdista antamaan komentoa kummallekin puolelle erikseen. Tarkka peli.

Hinnasta voisi todeta, että syntynyt kauppa oli kilpailutuksen tulos ja ero kakkospaikan koneeseen huomattava. Helposti levittimeen olisi saanut tuhlatuksi nelinkertaisen summan rahaa, mutta siihen hintaan olisikin sitten saanut lisää laitaa, vaakaa yms. Ja se kannattavuus olisi kyllä sitten kääntynyt päälaelleen.