-= Maatalous Foorum =-

Mieleeni juolahti kysymys, kuinka monella on sellaisia viljelijä tuttuja jotka on sanonut ihan suoraan että maatilan pito ei kiinnosta. Itsellä on sellainen naapuri joka on sanonut että kun pääsis tästä paskasta eroon. Velkaa varmaan sen verran ettei pääse. Kevättyöt tehdään myöhässä ja sitä rataa mennään koko kesä. Toinen tuttu tekee niin paljon muita hommia että maatilantyöt on pakkopullaa. Tämä tapaus on pitänyt tilaa vasta viisi vuotta.

Aleksantra kirjoitti:Mieleeni juolahti kysymys, kuinka monella on sellaisia viljelijä tuttuja jotka on sanonut ihan suoraan että maatilan pito ei kiinnosta. Itsellä on sellainen naapuri joka on sanonut että kun pääsis tästä paskasta eroon. Velkaa varmaan sen verran ettei pääse. Kevättyöt tehdään myöhässä ja sitä rataa mennään koko kesä. Toinen tuttu tekee niin paljon muita hommia että maatilantyöt on pakkopullaa. Tämä tapaus on pitänyt tilaa vasta viisi vuotta.

Mää olen toisinpäin! Mun vaan on pakko käydä vieraalla töissä, et saa jostain rahaa. Muuten kyllä viihtyisin maataistelutöissä, tosin vasta seitsemäs vuosi tässä harjoittelussa on alkamassa.

Mää olen jo mukulasta asti "tienny" että haluan maataloustyööhön. Mutta kotona ei tilaa ollut, ei sukulaisillakaan lähellä ainakaan et olis päässy tutustumaan eikä se ensimmäinen vaimokaan tuonut ratkaisua asiaan. Mutta toinen vaimo toi!

Kyllähän tuollaisia on paljonkin. Ja monet jopa voisivat luopua maataloudesta jos vain uskaltaisivat ottaa sen askeleen. Jostakin syystä useimmat kuitenkin jatkavat hampaat irvessä, ehkä täyttääkseen vanhempiensa odotukset.

Olen myös nähnyt muutaman tapauksen jotka ovat jättäneet maatalouden jo reilusti ennen eläkeikää ja hakeutuneet muihin hommiin, ja tällä on ollut heihin todella positiivinen vaikutus kun ovat voineet aloittaa uuden elämän mielenkiintoisessa hommassa.

Tuttu kaveri aloitti tilanpidon ja vauhdilla laajentaakin.

Maalari-isänsä oli pakosta joutunut farmia pitämään aikoinaan, ja nyt auttaa poikaansa halujensa mukaan, muokkaa "urku auki" johon poika valistamaan et kulkis vähemmälläkin, totesi vain ettei o penniäkään kiinni
Mukava mies kyllä , vaan kun pakosta alalle.

Pikkutilojen touhua kun katselee, niin miettii miksi vaivautuvat ansiotyön päälle niin suureen vaivannäköön käytännössä ilman korvausta. Jos työpaikalla pitäisi tehdä jotain vastaavin ehdoin, se olisi mahdoton ajatuksenakin.

ATH kirjoitti:Pikkutilojen touhua kun katselee, niin miettii miksi vaivautuvat ansiotyön päälle niin suureen vaivannäköön käytännössä ilman korvausta. Jos työpaikalla pitäisi tehdä jotain vastaavin ehdoin, se olisi mahdoton ajatuksenakin.

Ja millainen työmaa esim. 20ha:n tilalla kaluston huoltamisesta ym. oheistoiminnasta. Enemmän menee aikaa värkkäämiseen, kuin työhön

ATH kirjoitti:Pikkutilojen touhua kun katselee, niin miettii miksi vaivautuvat ansiotyön päälle niin suureen vaivannäköön käytännössä ilman korvausta. Jos työpaikalla pitäisi tehdä jotain vastaavin ehdoin, se olisi mahdoton ajatuksenakin.

Varmaan se on sitä terapiapuuhastelua. Saa vähän ajatuksia pois arkikuvioista ja harrastuksen hintaahan ei lasketa

-Mf-

Jari kirjoitti:Ja millainen työmaa esim. 20ha:n tilalla kaluston huoltamisesta ym. oheistoiminnasta. Enemmän menee aikaa värkkäämiseen, kuin työhön

On huomattu. Tosin olen elänyt tuolla ha-määrällä...

Nyt ollaan ainakin väärällä alalla. Lääkäri sanoi tällä viikolla, ettei ymmärrä maataloudesta mitään, mutta olen kuitenkin siihen täysin työkyvytön.

Jos työpaikalla pitäisi tehdä jotain vastaavin ehdoin, se olisi mahdoton ajatuksenakin

En ota kantaa tuohon liikevaihtoon mutta yleensäkin maataloustyö tai metsätyö on hyvin motivoivaa, kun näkee työnsä jäljet ja pystyy itse vaikuttamaan tulokseen. Palkkatyössä harvemmin käy niin, lähes jokainen kun on korvattavissa. Eli ymmärrän hyvin että moni viitsii tehdä sitä harrastuksena ihan vastapainona. Jos palkkatöissä tekisikin sen 500-800 h/v ylitöitä valitettavan usein palkintona on vain yhä lisää vastuuta ja ongelmia, verottajan viedessä vähäisenkin palkinnon.

Tämä kääntää enemmän katseen tuonne palkkatyöelämään, mikä siellä mättää kun niin moni haluaa sieltä pois? Hyvin harva tuntemani viljelijä moittii ammattivalintaansa, mutta oheisongelmat (byrokratia, valvonta, rahan puute) alkavat kyllä näkyä väsymyksenä.

O.J. kirjoitti:

Jari kirjoitti:Ja millainen työmaa esim. 20ha:n tilalla kaluston huoltamisesta ym. oheistoiminnasta. Enemmän menee aikaa värkkäämiseen, kuin työhön

Tuntuu itsellä monesti tuolta, vaikka on enemmänkin touhattavaa. Yllättävän paljon menee aikaa kaikkeen valmisteluun ja virittelyyn. Näissä etukäteishommissa (koneet ja koneketjut ajoissa kuntoon, siemenet ja lannoitteet helposti esille hallin uumenista, yms.) itselläni olisi paljon tehostettavaa - itse työt sujuukin kohtuu kivuttomasti.

On huomattu. Tosin olen elänyt tuolla ha-määrällä...

Nyt ollaan ainakin väärällä alalla. Lääkäri sanoi tällä viikolla, ettei ymmärrä maataloudesta mitään, mutta olen kuitenkin siihen täysin työkyvytön.

O.J. - tuo sun lekuri on ainakin oikealla alalla, kun ei yritäkään olla liian "fiksu" toisen ammatissa, vaan hoitaa omaa tonttinsa.

Aleksantra kirjoitti:Mieleeni juolahti kysymys, kuinka monella on sellaisia viljelijä tuttuja jotka on sanonut ihan suoraan että maatilan pito ei kiinnosta. Itsellä on sellainen naapuri joka on sanonut että kun pääsis tästä paskasta eroon. Velkaa varmaan sen verran ettei pääse. Kevättyöt tehdään myöhässä ja sitä rataa mennään koko kesä. Toinen tuttu tekee niin paljon muita hommia että maatilantyöt on pakkopullaa. Tämä tapaus on pitänyt tilaa vasta viisi vuotta.

Kyllä se vain on niin, että kasvava byrokratia ja valvonta on vienyt maatalousyrittäjiltä jo liian paljon voimavaroja sekä mielenkiintoa työhön. Ja sitten kun tuottajahinnat on mitä on. Olen itsekin ollut tosi tyytymätön tähän muuhun, ei itse ammatissa olisi todellakaan mitään vikaa, olisin ihanneammatissani. Mutta se tosiasia alkaa olla se, että keskikokoinen kasvinviljelytila oheistoimintoineen ei kovin kummoista elantoa tuota. Tuli tuossa kevään aikana haettua tilan ulkopuolelle töihinkin ( maatalouteen liittyvä ala tottakai, oikeasti minun paikka, omasta mielestä ainakin , intoa olis kovasti ollut ), mutta ei tuuri osunut kohdalle. Yli 20 vuotta vielä hyvällä tuurilla työaikaa jäljellä. Suunnitelmissa olisi ollut peltojen vuokraus koneyhteistyötä tekevälle tilalle, palkkatyöhön olis keskitytty täysillä. Samalla olisi saatu toimivan kokoinen yksikkö heille tulevaisuutta ajatellen. Ehtona vain, että olisin saanu käydä konehommis harrastuksena omalla traktorilla..... Käytännön tuntuma olis säilyny...

Yleistäen asia on mielestäni näin. Maatalouden yhtenä osana on nykyään byrokratia sekä "paperityöt" ja jos niitä ei jaksa/osaa tehdä tai ymmärrä ulkoistaa osaavan ammattilaisen tehtäväksi, on väärällä alalla. Toisille tiloille valitettava tosiasia ja toisille kilpailuetu.

Rubinjo kirjoitti:Yleistäen asia on mielestäni näin. Maatalouden yhtenä osana on nykyään byrokratia sekä "paperityöt" ja jos niitä ei jaksa/osaa tehdä tai ymmärrä ulkoistaa osaavan ammattilaisen tehtäväksi, on väärällä alalla. Toisille tiloille valitettava tosiasia ja toisille kilpailuetu.

Kyse vain ei valitettavasti ole monestikaan osaamisesta mitä kollegoiden puheista tulee ilmi. Ei itselle koskaan paperityöt ole ylivoimaisia olleet, näissä byrokratiaan väsyneissä on sitten suurin osa neuvonta-ammattilaisilla paperityöt teettäviä. Mutta jos katsotaan esim. tilastoa lannoitetypen käytöstä hehtaaria kohti vuodessa, saa käsityksen osittain mihin tämä kaikki on johtamassa. On tietysti tarkennustakin tapahtunut, mutta kenellä on enää varaa esim. ylilannoittaa ? Ja jos karjatilan arkeen paperimäärineen saa tuntumaa, voi vain ihmetellä miten eriarvoisessa EU:ssa maataloutta harjoitetaan. Tanskalaiselle viljelijälle taannoisissa lehtiartikkeleissa tuntui ylitsepääsemättömältä lannoitetypen ylöskirjaaminen.