-= Maatalous Foorum =-

Terve!

Sukupolven vaihdos lähenee ja olemme ajatelleet vaimoni ja muun perheen kanssa jatkaa vanhempieni maatilaa. Sukupolven vaihdos tapahtuisi muutaman vuoden päästä, mutta ajattelimme olla ajoissa liikkeellä ja pohtia eri vaihtoehtoja.

Tila on maitotila, jossa peltoa on n. 25 ha ja metsää n. 50 ha. Lehmiä tilalla on vajaa 20 ja nuorikarja päälle. Navetta on vanha ja melko ahdas parsinavetta, joten käsipelissä työtä joutuu tekemään aika paljon. Paskakone vetää toiselta pöydältä sonnat paskaruumaan. Nuorelle karjalle on samassa rakennuksessa erikseen tilat n. 10 eläimelle, josta sonnat heitetään käsipelissä paskaruumaan. Laitumet sijaitsevat lähellä, mikä helpottaa laidunnusta. Laidunkausi on myös melko pitkä. Tilalla on valmiina myös rehusiilot säilörehulle, heinälle ja oljelle (pikku paaleja) löytyy varastointipaikat, väkirehulle pari siiloa, viljalle myös varastointi paikat sekä mahdollisuus jauhojen tekemiseen ja varastointiin sen mukaan kun kulutusta on ja varastorakennus työkaluille ym. Traktoreita ja muita koneita löytyy nurmen kylvöön ja säilörehun sekä heinän (oljen) tekemiseen.

Olemme vaimoni kanssa ajatelleet sivutoimena harjoittaa maanviljelystä eli molemmilla olisi työpaikat vielä muualla. Itselläni on kokemusta karjanhoidosta, sen verran mitä olen töitä paiskinut vanhempieni tilalla ja lukenut netistä ja eri artikkeleista. Emme pelkää työn tekoa, mutta tilamuoto pitäisi olla sellainen, että se olisi kannattavaa ja jäisi ehkä hieman muutakin elämää joskus kuin työn teko. Tiedämme, että tämä on huono yhtälö ajoittain, mm. sadonkorjuun aikaa, mutta pääsääntöisesti.

Ajattelimmekin, jos täältä saisi vastauksia, mikä olisi kannattava tilamuoto? Missä työlle tulisi katetta, ettei tarvitsisi tuottaa tappiolla? Missä ei tarvitse uhrata koko elämää ja ihmissuhteita työlle? Toki aina, kun tähän hommaan ryhtyy, uhrauksia joutuu tekemään ja suoraan sanottuna helpommalla ihminen pääsisi, kun unohtaisi koko asian, mutta verissä virtaa halu yrittää vahvana ja jatkaa vanhempien ja edellisten sukupolvien työtä. Olemme ajatelleet mm. emolehmien tai lampaiden pitoa. Tottakai rakentamista ja remontointia olisi tiedossa. Vanha navetta kannattaisi varmasti hyödyntää. Lypsylehmiä emme ehdi pitämään, vaikka siitä olisikin luonteva jatkaa. Osattaisiinko täällä kertoa, mikä tilamuoto olisi siis kannattavin ja onko edellisiin näkökulmia?

PS. Toivon asiallisia kommentteja!

lammenranta kirjoitti:Osattaisiinko täällä kertoa, mikä tilamuoto olisi siis kannattavin ja onko edellisiin näkökulmia?

PS. Toivon asiallisia kommentteja!

Tuota ei kukaan osaa sanoa varmasti, mutta asiallisia kommentteja voi tulla. Kertokaa nyt vielä mikä on lähin kaupunki ja kuinka kaukana se on. Sillä nimittäin on merkitystä.

Samantapainen aloitus taisi kyllä olla juuri vähän aikaa sitten.... kai olette siihen perehtyneet?

Jos pakosta haluaa eläinten kans pelata niin: luomuemolehmiä, erityisympäristötuet haltuun ja ammattitaitoset neuvojat alotustilanteessa.
Tuolla aika paljon asiaa:
viewtopic.php?f=14&t=7858
viewtopic.php?f=14&t=5372

Eka vuosi SPV:n jälkeistä elämää alkaa olla takana, joten tässä omia kokemuksia.

Me unohettiin heti alkujaan elukoiden pito, kun oli selvää että molemmat jatkavat palkkatyössään (ainakin toistaiseksi). Yhtälö eläinten hoito & valvonta vastaan molempien palkkatyö tilan ulkopuolella koettiin liian haasteelliseksi toteuttaa käytännössä. Siksi jatkoimme tilanpitoa kasvinviljelytilana, ratkaisua helpotti huomattavasti tuotantosopimukseen pääsy paikallisen suuren karjatilan kanssa. Navetatkin olisivat kaivanneet jonkin verran remontteja, mikäli minkäänlaista eläinkuviota olisi päätetty jatkaa (hiehohotelli oli mietinnässä kalkkiviivoille saakka).

Miten työnantajat suhtautuvat sivutoimiseen viljelyyn? Selvää on että välillä, useinkin, tilanpidossa tulee "pakollisia menoja" jotka vaativat poissaoloa palkkatöistä. Tuo on ehkä omalta osaltani ollut kaikkein vaikein asia järjestää. Eli joustavuutta ja ymmärtämystä tarvitaan työnantajilta. Mikäli tilanpito alkaa tuottamaan niin kannattaa miettiä esim osa-aikatyötä ettei kaikki lomat ja vapaat ansiotyöstä kulu pellolla/navetassa. Vuorokaudessa on kuitenkin rajoitetusti työtunteja ja välillä olisi tarveellistä pitää lomaakin kaikesta työstä.

Parisuhde on paree olla kans kunnossa, nimittäin sivutoiminen viljely vie aikaa esim perheeltä/puolisolta. Pitemmän päälle ps-ongelmat varmasti nousevat pintaan. Kannattaa suhtautua viljelyn vaatimaan ajankäyttöön realistisesti, eikä koko hommaa kannata lähteä toteuttamaan ilman molempien aitoa halua tilanpitoon.

Verottaja on sitten kiinnostunut maatilan tuottamista tuloista, jotka tietenkin menevät sivutuloprosentin mukaan kovalla kädellä rankaisten. Talouden suunnittelu siis on arvossaan. Tilan pelto- ja eläinmäärä kuullostaa aika pienelle nykymittapuussa, joten tehkää realistiset kannattavusslaskelmat asiantuntijan kanssa. Itse en ehkä tuolla konseptilla tilanpitoa jatkaisi, vaikuttaa aika työläälle eikä toisaalta nykyinen peltoala tue kummoisia eläinpuolen investointeja. Lannankäsittely ja ruokinta pitäisi saada mahdollisimman hyvin koneellistettua. Onko mahdollista esim vuokrata lisää peltoa järkevään hintaan? En tiedä tarkalleen tilannetta esim emolehmäpuolella, mutta näppituntuma on sielläkin nuppiluku saisi nykyisin olla mielellään useita kymmeniä jos meinaa jotain saada jäämään viivan allekin. Kannattaa tutustua tarkkaan noihin tukipykäliin esim paljonko tarvittaisiin lampaita että tila saisi kotieläinstatuksen. Peltotuissa kun on eroa onko kyseessä kasvinviljely- vai kotieläintila. Mitä esim lampaista saatavilla tuotteilla tehtäisiin, onko markkinoita lihalle/villalle?

Onhan SPV:n koulutusvaade kunnossa, eli vähintään toisella jatkajista oltava ainakin maatalousalan perustutkinto hallussa. Vaikkapa aikuskoulutuksessa tuon saa käytyä, mutta vaatii sekin oman aikansa. Mielellään siis koulutus kuntoon ennen tilanpidon aloittamista.

Kannattaa verkostoitua ja vaihdella kommentteja seudun muiden viljelijöiden kanssa. Voi aueta yllättäviäkin yhteistyömahdollisuuksia, toisaalta esim lihakarjan ongelmista saa konkreettista esimerkkiä.

romu kirjoitti:Eka vuosi SPV:n jälkeistä elämää alkaa olla takana, joten tässä omia kokemuksia.
...
Verottaja on sitten kiinnostunut maatilan tuottamista tuloista, jotka tietenkin menevät sivutuloprosentin mukaan kovalla kädellä rankaisten. Talouden suunnittelu siis on arvossaan.

Siis sulla ei ole nähtävästi vielä yhtään veroilmoitusta tehtynä. Mistään tuloista ei lopullista veroa joudu maksamaan sivutuloprosentin mukaan, ainoastaan ennakonpidätys sivutoimen palkkatuloista pidätetään korkeamman prosentin mukaan. Ja maatalouden tulosta maksetaan ennakkoja ihan sen mukaan miten itse olet arvioinut aloittaessasi tulonmuodostukseksi. Lopullisen veroprogression ratkaisevat kaikki kokonaisansiotulot.

Itsellä ei ole elukoita, mutta sivutoimisena maajussina voin sanoa, että jos et halua olla kaiket ajat töissä, niin eläimet pois.
Se on 24/7 hommaa ja jos vielä pitäis töissä käydä (mahdollisesti vielä vuorotyötä) niin vuorokaudesta loppuu tunnit ja tai ainakin lepoaika lyhenee rajusti.
Pitää muistaa, että on sitä muutakin elämää, kuin työnteko. Lepoa ihminen tarvitsee, että pysyy pääkoppa kunnossa.
Näitä valitettavasti joskus saa lukea lehdistä, kun ollaan uuvuttu työkuorman alle, eikä ole tajuttu hakea apua ajoissa.

Yksi työ (päätoiminen) pitäisi hyvin tehtynä riittää yhdelle ihmiselle. Onhan maailman nälkäisten suiden ruokkiminen tietty kutsumusammatti, mutta jaloja asioita löytyy muitakin kuin jokailtainen paskan talikointi töiden jälkeen.

Harrastuspohjalta harkitsisin, ja ehdoilla että vain silloin tehdään kun huvittaa, pakkoa ei saa olla. Tarkoittaa samalla myös ettei eläimiä eikä investointeja sallita.

khd kirjoitti:

romu kirjoitti:Eka vuosi SPV:n jälkeistä elämää alkaa olla takana, joten tässä omia kokemuksia.
...
Verottaja on sitten kiinnostunut maatilan tuottamista tuloista, jotka tietenkin menevät sivutuloprosentin mukaan kovalla kädellä rankaisten. Talouden suunnittelu siis on arvossaan.

Siis sulla ei ole nähtävästi vielä yhtään veroilmoitusta tehtynä. Mistään tuloista ei lopullista veroa joudu maksamaan sivutuloprosentin mukaan, ainoastaan ennakonpidätys sivutoimen palkkatuloista pidätetään korkeamman prosentin mukaan. Ja maatalouden tulosta maksetaan ennakkoja ihan sen mukaan miten itse olet arvioinut aloittaessasi tulonmuodostukseksi. Lopullisen veroprogression ratkaisevat kaikki kokonaisansiotulot.

Tokihan vuoden 2011 maatalouden veroilmoitus ei ole vielä ajankohtainen, mutta noinhan se kokonaiskuvio menee niinkuin khd mainitsit. Eli ennakonpidätysprosentti on korkeampi sivutuloista. Välitilinpäätöksen mukaan maksun puolelle ollaan hieman menossa, mikä on luonnollista kun kokonaisansiot nousevat maataloustulon myötä. Onneksi maataloustuloja pystyy jakamaan puolisollekin, mikä antaa mahdollisuuden pienentää verorasitusta.

Jupesa96:lle voisin todeta että ei se aina ole niin yksikäsitteistä että yksi työ pitäisi riittää per nuppi. Meillä maanviljely mahdollisti emännän jäämisen kotiin pieniä lapsia hoitamaan, muuten edessä olisi ollut jälleen päiväkotirumba. Ja vaikka kuinka harrastepohjalta maata viljelee niin kyllä ne peltotyötkin on tehtävä ajallaan eikä silloin kun huvittaa. MIeluummin sitä pyrkii saamaan markkinakelpoista satoa pellolta eikä tyydy murusiin tyyliin peltotuet miinus tuotantokustannukset...

Kiitoksia hyvistä kommenteista!

Ensinnäkin tila sijoittuu Länsi-Suomeen, Poriin matkaa n.50 km ja Tampereelle n. 100 km. Alueelta saattaa olla vaikea saada peltoa, mutta saattaisi olla mahdollisuus (edullisilla) vuokramailla tuplata peltopinta-ala. Tulevaisuudessa saattaisi aueta myös mahdollisuuksia lisätä peltopinta-alaa, riippuen kuinka innokkaita jatkajia alueella on. Tietysti jos peltoa saisi vuokrattua tai ostettua tarpeeksi, että tilanpito löisi paremmin leiville, voisin hyvin mielelläni jäädä hoitelemaan sitä pelkästään.

Itsekin olemme ajatelleet emolehmiä ja luomua, pienellä tilalla kannattaakin varmaan koittaa erikoistua ja panostaa eläinlaatuun sikäli mikäli elukoita alkaa pitämään. Vanhan puolen saattaisi saada hyödynnettyä nuorelle karjalle ja jos rakentaisi pihaton emoille. Aloittaisi pienemmällä määrällä, panostaisi eläinainekseen ja katsoisi, miten homma lähtee liikkeelle. Mutta nämä kaikki ovat vain visioita ja mahdollisuuksia. Tarkoitus olisi keskustella vielä myöhemmin asiantuntioiden kanssa, käydä mahdollisesti vierailulla eri tiloilla ja kerätä lisää tietoa sekä tehdä laskelmia. Lähdin tänne ihan sillä kirjoittelemaan, että saa erilaisia näkökulmia eikä ala toteuttamaan ensimmäisenä mieleen tullutta ideaa.

Tottakai paikallisten tilojen kanssa olisi hyvä käydä keskutelua mahdollisesta yhteistyöstä, mutta suhtaudun tähän hieman samalla asenteella kuin syytinkiin. On tullut nähtyä, että kimpat on kimppoja.

Tavoitteena tilanpidossa olisi pitää pellot ja metsät kunnossa. Tarkoituksena ei olisi havitella jumalatonta voittoa, mutta kuhan ei tarvitsisi tappiolla tuottaa ja turhaan itseään väsyttää eli siis enempi ja vähempi harrastusmielessä. Tuttavalla tehtiin spv muutama vuosi sitten, lypsykarjatila muutettiin hiehojen kasvatukseen (lähes samankokoinen). Käsittääkseni ovat pärjänneet eikä työtaakka ole tullut ylitsepääsemättömäksi, vaikka ovatkin molemmat vielä muualla töissä. Maat soveltuvat paremmin nurmelle ja elukoiden pidosta enemmän kokemusta. Onko spv jotain rajoitteita esim. tämän kokoisella tilalla muuttaa tilamuotoa radikaalisti elukoiden pidosta viljatilaksi tai vastaavaksi? Tai onko se noin pienellä peltomäärällä kannattavaa, elukoiden pitoon taitaisi saada paremmat tuet.

Koulutus on ajateltu toteuttaa myöhemmin, kuitenkin ennen spv. Nyt olisi hankala toteuttaa. Eikös aloitustukeen riitä 3 v. kokemus ja 20 ov? Työkokemus olisi plakkarissa, joten ov olisi saatava vielä kasaan. Siellä saa varmasti vielä enemmän järkeä päähän.

Toivottavasti tuo "EU-viljelijä" -koulutus on parantunut omilta ajoiltani vuosituhannen alusta. Silloin se oli totaalista hömppää ja ajanhukkaa. Ja näkyi: poissaoloprosentti lähes puolet koko ajan. Mutta antoivat todistukset kaikille koska oppilaitoksen saama raha taas tuli sen mukaan.
Hiljaisuudessa olen aina ollut vähän kade osa-aikaviljelijöille. Kun saa tehdä sitä mikä on mielenkiintoista mutta toisaalta elintaso ei riipu siitä (pien-) viljatilasta. Nykyään on kyllä aika suuriakin osa-aikatiloja.

Jos "ruokaeläimiin" ja luomuun päädytte, niin silloin kannattaa katsastaa yhteistyökumppaneita teurastustaitoisista/pienteurastamoista/meijereistä ja markkinoida tuotteet itse. Tuolla sijainnilla etäisyys ei ole suurimpia ongelmia, vaikkei tilalle kauppaa kannattane edes harkita. Jos perheessä on jo ennestään hevostaitoja, sitäkin kannattaa harkita jos rakennuksiin pystyy majoittamaan ratsastusleiriläisiä. Sellainen laskelma kannattaa myös heti aluksi tehdä, jossa pohditaan mitä tapahtuu tulovirralle jos toinen jää pois ulkopuolisista töistä.

Metsä tosiaan kannattaa pitää kunnossa. Vaikka metsää usein aliarvostetaan ainakin puheissa, niin sijainnista ja maapohjasta riippuen metsä voi tuottaa ihan mukavan lisätulon. Pinta-ala ei kuintenkaan kaikkea kerro, vaan maapohja ratkaisee paljon. Jos metsäsuunnitelmaa ei ole, niin veroluokituksesta näkee myös, kuinka hyvää maapohja on ja yhdessä metsähoitomaksun perusteena olevan keskimääräisen kiintokuutiohinnan perusteella saa jonkin sortin arvion hyvin pitkäaikaisesta tuotosta.

Ajatuksena onkin ollut tarttua luomulihan ja lähiruuan tuotantoon (mikäli esim. emoja otetaan), josta lienee kovaakin kysyntää nykyään. Lähellä löytyy pienteurastamo, jonka kanssa yhteistyö olisi varmasti mahdollista. Tuttuja on myös ravintolapäällikköinä, joten kiinnostusta voisi olla. Suoramarkkinointi voisi olla hyvä vaihtoehto saada hieman katetta työlle, koska ei tuo lihan hinta niin päätä huimaava ole . Haasteena tässä olisi saada markkinoitua tuotetta.

Multipetteri kirjoitti: Hiljaisuudessa olen aina ollut vähän kade osa-aikaviljelijöille. Kun saa tehdä sitä mikä on mielenkiintoista mutta toisaalta elintaso ei riipu siitä (pien-) viljatilasta. Nykyään on kyllä aika suuriakin osa-aikatiloja.

Ei kannata kahdehtia, ei osa-aikaisuus tuo mitään "elämää parantavia asioita" vaan ainaisen kiireen ja aikataulujen sovittelun.

romu kirjoitti:[Jupesa96:lle voisin todeta että ei se aina ole niin yksikäsitteistä että yksi työ pitäisi riittää per nuppi. Meillä maanviljely mahdollisti emännän jäämisen kotiin pieniä lapsia hoitamaan, muuten edessä olisi ollut jälleen päiväkotirumba. Ja vaikka kuinka harrastepohjalta maata viljelee niin kyllä ne peltotyötkin on tehtävä ajallaan eikä silloin kun huvittaa. MIeluummin sitä pyrkii saamaan markkinakelpoista satoa pellolta eikä tyydy murusiin tyyliin peltotuet miinus tuotantokustannukset...

Tottahan näinkin.
Kokemuksesta kuitenkin voin kertoa, että henkinen paine on itselle pienempi, kun suhtautuu leppoisan harrastuksenomaisesti. Väliin käy niin, että vaikkapa sadonkorjuuaikaan parhaat päivät ja tunnit menee päätöimessa ja sitten kun ehtii omiin töihin työ ei sujukaan. Tätä kun jatkuu viikon tai kaksi kyllä alkaa homma laahata jäljessä. Se on sitten kestettävä, että sinne meni panokset, kun koetettiin tavoittaa korkeinta ja kaikki aseteteltiin vimpan päälle. Toki 25 ha ala ei voi ollakaan kuin harrastusluonteista, mutta siinäkin suosisin vähätöisiä ja mahdollisimman joustavia vaihtoehtoja kuten LHP, riista, viherlannoitusnurmi, nurmi jne sekä helposti urakoitavissa olevat menetelmät. Mielestäni näillä keinoin myös viivan alle jää pidemmässä tarkastelussa eniten, puhumattakaan miten päin tilanne kääntyy sitten kun henkisiä ja vapaa-ajallisia asioita alkaa arvottamaan.

2x päätoiminen työ ja tuotantoeläimet asetelmaan suhtaudun voimakkaalla varauksella. Harkitkaa. Ei tarvitse paljoakaan asetelman rikkoutua niin jo on elämä hankalaa, esim. iäkäs huononeva lähiomainen, vauvan syntymä, sairastunut lapsi, auton hajoaminen/kolari, työajan muutos päätoimessa/työmatka ovat useimmille meistä tapahtuvia asioita elämässä. Yhden muuttujan kestäää aina mutta niitä voi olla useampia yhtäaikaa. Valinnan pitäisi silloinkin tuntua oikealta.

oliver kirjoitti:

Multipetteri kirjoitti: Hiljaisuudessa olen aina ollut vähän kade osa-aikaviljelijöille. Kun saa tehdä sitä mikä on mielenkiintoista mutta toisaalta elintaso ei riipu siitä (pien-) viljatilasta. Nykyään on kyllä aika suuriakin osa-aikatiloja.

Ei kannata kahdehtia, ei osa-aikaisuus tuo mitään "elämää parantavia asioita" vaan ainaisen kiireen ja aikataulujen sovittelun.

`
Se hiukan riippuu. Mä oon todennu että sellanen osittainen osa-aikaisuus on ihan hyvä vaihtoehto. Eli ne ajat ku ollaan maataloustöissä ni ollaan sit siellä ja lopun aikaa käydään sit urakoimassa ja tuurailemassa erilaisia hommia.

Säilyy kontaktit muuhun rakennuspuoleen ja tekee hyvää välillä vähän päästä pois omalta tilalta. Periaattees 2-3 viikkoo kuusta on tarkotus aina olla jossain muualla ja se viikko sit pitää joko lomaa tai tehdä niitä pikkuhommia mitä maatilalla aina kuitenki on. Toki vaatii sellaset yhteistyöyritykset jossa tällänen järjestely on mahdollinen mut omalla kohtaa osottautunu parhaaks vaihtoehdoks