-= Maatalous Foorum =-

Olen tässä pienessä mielessäni miettinyt, että mikäs mahtais olla viljanviljely ketjussa se tärkein kone.

No ehkä toki se laskukone, mutta jos ajatellaan että mihin porukat investoisi, jos ajateltaisiin että koko koneketju olisi uusimisen tarpeessa ja budjetti rajallinen.
Mikä olisi se ensimmäinen laite joka päivitetään.

Kylvökone, ruisku, muokaus kalusto, puimuiri, kuivuri.

marklain kirjoitti:.....ja budjetti rajallinen.
Mikä olisi se ensimmäinen laite joka päivitetään.

Osamaksurahoitus, leasing ja vuokrarahoituksen tyyppinen vaihtoehto, silloin uusitaan lkaikki mutta maksetaan vain vuosittaisesta käytöstä.

Ainakin muokkari, kylvökone, traktori ja puimuri ovat samaan aikaan kiilltävinä monen talon pihalla olleet viime vuosina. Silloin keskinäiset tehot voidaan mallata sopiviksi

Kuivuria nykyään rakennetaan yhteiskäyttöisiksi suurlaitoksiksi, ehkäpä rahoitustukien takia ?

-SS-

Tää on hyvä kysymys. Itse oon pohtinu samaa, kun aika moni härveli on vähintään remontin tarpeessa. Meillä on kyl kantturoita ja muitakin elukoita ettei oo viljatila siinä mielessä.

Meillä luultavasti traktorin etuakselin korjaus on ensimmäisenä listalla, pienkuormaajan vaihtaminen tulee sitten hyvänä kakkosena. Kakkosauton liikenteessä ja liikennekelpoisena pito on kans oma probleemansa, josta mieluusti pääsisi hetkeksi eroon.

Väittäisin että ruisku, tai se on ainakin 'aliarvostetuin' kone. Kylvö- ja sadonkorjuukoneet on yleensä mitoitettu tiloilla niin että tupla-alakin tulisi ilman suurempaa tuskaa hoidettua mutta ruiskuna voi yli sadan ha:n tilallakin olla yhä joku onneton 12 metrinen alta tuhatlitrainen ylö/eho/runk.. jolla ei sitten ajeta muuta kuin rikat. Ruisku kuitenkin on modernisoitavissa suht pienellä rahalla ja sillä tehtävällä työllä saadaan sadon määrää ja laatua parannettua. Jos ruisku taasen on alimitoitettu ei sillä viitsitä suorittaa esim. tautiruiskutuksia tallaamisen, työn hitauden ja epämielekkyyden vuoksi.
Kyllä täs itekin tarttis oikeastaan ruiskukaupoille suunnata...

marklain kirjoitti:Olen tässä pienessä mielessäni miettinyt, että mikäs mahtais olla viljanviljely ketjussa se tärkein kone.

No ehkä toki se laskukone, mutta jos ajatellaan että mihin porukat investoisi, jos ajateltaisiin että koko koneketju olisi uusimisen tarpeessa ja budjetti rajallinen.
Mikä olisi se ensimmäinen laite joka päivitetään.

Kylvökone, ruisku, muokaus kalusto, puimuiri, kuivuri.

Taskulaskin on tärkein kone.
Riippuu aika paljon siitä,mistä eniten kamittaa ja millaisia urakoitsijoita ja/tai yhteistyökuvioita on mahdollista tehdä.Sanoisin,että jonkinmoinen varasto viljoille on hyvä olla,puimuriurakoitsijan saa helpommin.Rahtikuivauksessa tulee turhaa siirtoajoa ja välppäämistä.Eikä tarvi kaikkein halvimpaan hintaan myydä,kun on varastointipaikka itsellä.
Suorakylvökone tekee tarpeettomaksi monta muutakin konetta kuin kylvölannoittimen.Ja toisaalta vetokonekin pitää olla ,jotta kalut kulkee perässä.Noitakin saa urakointina.
Itse olen käytettynä ostellut,viimeksi Tumen jyräcombin (1996 mallia),putkia hain jo keväällä varaosiksi,muttei yhtään tarvinnut,ainoa hajonnut osa sitkaimen vaijeri.

Itsellä pellot kait siirtyvät viljanviljelyyn jossain vaiheessa. Suorakylväjä on tiedossa, samoin puimuriurakoitsija ja viljat menis tuoreena sonnitilalle. Ruisku on itsellä ja kait sitä jonkunlaisen äkeen joutuu hankkimaan. Sekä ehkä toisen kärrin.

Pitäis vaan opetella viljanviljelyyn, kun en ole koskaan viljellyt puitavia viljoja aariakaan

Ruiskuhan se on tärkein. Ihan jo vaikka ympäristön ja oman terveyden kannalta.

marklain kirjoitti: No ehkä toki se laskukone, mutta jos ajatellaan että mihin porukat investoisi, jos ajateltaisiin että koko koneketju olisi uusimisen tarpeessa ja budjetti rajallinen.
Mikä olisi se ensimmäinen laite joka päivitetään.

Kylvökone, ruisku, muokaus kalusto, puimuiri, kuivuri.

Jos ajatellaan toisin päin että mikä laite jäisi 'ulkoistuksessa' viimeiseksi taloon.

Nykyisellään puimuri on jo myyty pois ja vanha ehon ruisku on ollut viimeiset kymmenen vuotta jossain navetan vintillä. Useampana vuonna jokin osa kylvöistäkin on teetetty urakointina. Samoin kultivoinnit on urakoitina. Myös heinän niitto on osittain hoitunut ulkopuolisten toimesta samoin kuin paalaus. Kohtuullisen uuusi kuivaamokin löytyy mutta mahdolisesti sekin kyllä järjestyisi kun naapurissa on uusi n 500 hl kuivuri. Varastosiilolla tekee joskus tiliä ja joskus tappiota. Olisikohan äes se joka viimeiseksi taloon jäisi, ellei sitten siirtyisi suorakylvöön, jolloin omaksi kalustoksi jäisi se taskulaskin ja puhelin.

Tavallaan kyllä myönnän ruiskun tärkeyden, mutta toisaalta jollain parin-kolmenkymmenmetrin ruutalla hoitaa kyllä useammankin n. sadan hehtaarin tilan ruiskutukset kohtuuhelposti eli kaikilla ei tarvitse olla omaa.

Täälläpäin ihan kohtuullisen kokoisen (yli 100 ha) viljatilan pyörittäminen todennäköisesti onnistuisi ihan hyvin ilman omaa kalustoa, vaikka mahdollisuuksia parantamiseen ja tehostamiseen olisi edelleenkin vaikka kuinka. Jostain syystä ilmeisesti siellä missä tilat ovat pienempiä, urakoinnit eivät toimi läheskään yhtä hyvin, vaikka nimenomaan siellä mahdollisuudet olisivat vielä otollisemmat.

Leveät renkaat, riippumatta ovatko omassa tai urakoitsijan koneessa.

Seuraavaksi siilot tai logistiikka yleensä (jos on riippuvainen muiden aikatauluista). Sitten kai se menisi tuohon ruiskuun; se on työ jonka oikea-aikaisuus palkitsee. Saa myös vapaasti valita aineet ja pienelläkin traktorilla pärjää hyvin.

Muut riippuu sitten ympäristön koneista, esim kaukaa tuleva rahtipuimuri voi aiheuttaa paljon logistisia kuivausongelmia ison päiväsaavutuksen takia. Jos naapuri voi tulla puimaan kahdesti viikossa urakointi ei ole ongelma. Oma kuivaaja olisi viimeisenä listalla, kallis investointi ja viljan moi myydä raakanakin jos rahtikuivaajaa ei ole. Kylvötkin saa tehtyä urakalla helposti, standardoitu menetelmä kunhan kertoo kuinka paljon ja mihin.

Omat perinteiset muokkauskoneet pieneen käyttöön eivät ole kovin kalliit jos hankkii käytetyt ja sopivan kokoiset. Jos kyseessä iso tila niin muokkauskalustoon panostaisin eniten, sääriskin takia.

"Täälläpäin ihan kohtuullisen kokoisen (yli 100 ha) viljatilan pyörittäminen todennäköisesti onnistuisi ihan hyvin ilman omaa kalustoa."
Tässä aletaankin tulla jo perimmäisten kysymysten äärelle, nimittäin kokemukseni mukaan isännät jotka teettävät työt muilla eivät ole kovin pitkään isäntiä.... Sille ajalle joka jää tuolla keinolla, pitäisi käsittääkseni löytää tekemistä josta saa vähintään saman tulon jonka urakoijat vievät.

"Jostain syystä ilmeisesti siellä missä tilat ovat pienempiä, urakoinnit eivät toimi läheskään yhtä hyvin, vaikka nimenomaan siellä mahdollisuudet olisivat vielä otollisemmat."
Näillä tiloilla on luultavasti se tilanne, että ehkä iäkkäämmilläkin, mutta toimivilla koneilla työt saadaan tehdyksi, eikä sitä korvaavaa työtä ja tuloa ole helposti saatavilla. Kyllähän silloin on kannattavampaa tehdä itse kuin maksaa toiselle.

Sitten varsinaiseen aiheeseen. Jos pitäisi tuota koneketjua alkaa uudistaa, niin aika tasaväkisesti etusijasta kisaisivat kylvökone ja ruisku, ja jos jostain löytyisi "kevythinattava" ruisku, jota voisi vetää vanhalla takatuupparilla, niin todennäköisesti silloin alettaisiin kaupantekoon. Urakoitsija olisi tietysti ainakin mukavin vaihtoehto, mutta kun sitä korvaavaa työtä ei juurikaan ole saatavissa....

Hitsi rälläkkä ja leka

Rahanteon kannalta tärkein on ehdottomasti tietokone (tukihakemukset, muu byrokratia, suunnittelu, tulosten analysointi jne.)

Käytännön toteutuksen koneketjua (kasvitila) kun palastelee niin viimeisenä luopuisin kuivaamosta ja varastotiloista. On nekin mahdollista kiertää laji- ja myyntiratkaisuilla, mutta nykyisen kaltaista tuotantoa en pystyisi ilman niitä pyörittämään.

Ihan laskuharjoituksena tuli mieleen, että mitähän sitä jäisikään käteen jos hoitaisi tilanpidon täysin ilman omaa kalustoa? En tarkoita mitään näennäisviljelyyn erikoistuneita paikkoja vaan systeemiä, jossa oikeasti tuotetaan satoa, jolla on taloudellista merkitystä.

Viime kädessä, jos mennään äärimmäisyyksiin, niin tilan vuokraaminen pois on tuottoisin ratkaisu - hyvällä alueella sadan hehtaarin omistaminen ja hallinnointi tällä tavoin tarjoaa vähintäänkin kohtuullisen toimeentulon miltei riskivapaasti

"Hitsi, rälläkkä ja leka"

Heh. Osuit asia ytimeen. Olen seuraillut maailmalla pientiloja jotka usein toki 10-100x suomalaisiin nähden. Kustannusten minimointi on aika monella ollut ideana henkiinjäämistaistelussa. Se edellyttää perinteistä 70-90-luvun askeettista peruskalustoa, monitaitoisuutta, hyvää terveyttä, sitoutumista, kovapäisyyttä, jne.

Mutta kaiken ytimenä niiden 70-80-luvun klinkkujen yms. ylläpidossa on kyky ylläpitää niitä ja siihen vaadittavat välineet ja tilat.

Asia muuttuu toiseksi jos on tilan ulkopuolista tuloa jolla rahoittaa infraa. Työ, urakointi, pääomatulot, tms. Henk. koht. tunnen pari sankaria jotka pistävät metsä-, palkka ja pääomatulojaan vahvasti kiinni maatalouteen. Itse taas pistän kaiken kiinni sijoituspuolelle pääomatuloa tuomaan ja rassaan vanhaa kalustoa enkä käytännössä investoi maatalouteen kuin ihan pakolliset. Tällä hetkellä pääomatuloja on jo enemmän netto kuin koko maatalouden verotettava tulo. Ajattelin, että investoin sitten maatalouteen kun siinä on taloudellisesti ajatellen järkeä.

Joten entisen rakennusfirman, korjaamon, etc työkalut ja korjaamorakennus tuovat eniten rahaa tällä hetkellä maatalouteen kun hiukan laajemmin asiaa hahmottaa.

Täällä palstalla on meikäläisen filosofialla hiukan hankala olla, kun melkein kaikki kirjoittajat ovat lukemani perusteella hitec ihmisiä. Tai sitten ihmiset joilla vähän vaatimattomammat kuviot eivät halua sitä mainostaa. Kyse on kuitenkin ainoastaan siitä, paljonko viivan alle jää kartuttamaan vapaata kassaa ja millaisella yrittäjän työmäärällä/ajalla. Toinen vakavasti otettava luku on sijoitetun pääoman tuotto. Eli kyllä laskukone on myös yksi tärkeimmistä.

ATHn linjoilla mennään täälläkin, vaikka täytyy myös tunnustaa konehamsterin vikaa. Ainoat 2000 luvun puolella tehdyt masiinat ovat vihermurskain, piensiemenviska ja ajo-opastin.

Omasta mielestä tärkeintä on fiksailla aina heikointa lenkkiä kerrallaan. Ja aika usein selviää tuunailulla. Tyyliin, jos kevätmuokkausjälki ei tyydytä (saunakukkaongelmaa tms.) vaihdetaan äkeeseen hanhenjalat ja kannibalisoidaan jostain toisesta koneesta jälkihara. Jos kiilajyrävannas ei tuo sopivaa kylvöjälkeä, katsellaan maailmalta käytetty mutta kelvollinen laahavannasvärkki.
Parilla kolmella tonnilla saa tätänykyä kelvollista 90 luvun kalustoa (mm. tumen hkl 3000, 5 siipinen sarka-aura, vaakatasoleikkuri). Ja kun kylvökoneesta korvasi lannoitevantaat hanhenjalkapiikeillä ja yhdisti lannoitesäiliön & siemensäiliön, se alkoi ollakin aika kelpo peli. Pienemmät lohkot menevät ilman täyttökärryä ja yhdellä äestyksellä. Käytetty jankkuri tuli hommattua, kun rajoittava tekijä oli noin 30 ha alalla kyntöantura.

Mutta kysymykseen: ehkä tällä hetkellä tuntuu siltä, että tonnin ajo-opastin lie se ensihankinta (menee kaikkiin koneisiin, saa ajaa sarkaa, säästää aikaa ja hermoja). Kovana kakkosena on hanhenjalkaterillä varustettu kultivaattori tai hybridiäes.

Kevätmuokkaus on ehkä vihoviimeinen juttu mihin raaskii ottaa urakoitsijan. Akselipaino, kostea pohjamaa ja kiire on vihoviimeinen kombo.

marklain kirjoitti:Olen tässä pienessä mielessäni miettinyt, että mikäs mahtais olla viljanviljely ketjussa se tärkein kone.

Se on Ford!