Tilan käynnistysongelma
Valvoja: Farmari-ryhmä
Tilan käynnistysongelma
Laitoin tämän jo parille muulle foorumille, kysellään nyt vielä täältäkin jos lisää neuvoja tulisi.
Sain vuodenvaihteessa haltuuni suvun tilan sukupolvenvaihdoksella kohta 90-vuotiaalta sukulaiselta. Uudellamaalla, B-tukialue. Itselläni ei ole maanviljelijätaustaa, lukuunottamatta kesantopeltojen äestämistä, kylvämistä ja niittämistä parikymmentä vuotta sitten. Maanviljelyskoulun aikuislinjan (vajaa vuosi) kävin kahdeksan vuotta sitten, niin että muodollinen pätevyys papereihin on. Ikää minulla yli neljänkymmenen, virallinen eläkeikä alle kahdenkymmenen vuoden päästä edessä.
Nyt on ongelmana mitä ryhtyä viljelemään ensi vuoden keväänä.Siis vasta ensi vuoden keväänä, koska ex-vuokraaja urakoi nyt ennen kauppaa kylvämänsä syysrukiin pois.
Nykymitoin viljelypuoli on melkein rappiotilassa. Pellot oleet vuokraajilla pitkään, vanhaisäntä eläkkeellä 20 vuotta. Minulta kysymättä vanhaisäntä ehti ennen kauppaa vielä vuokraamaan puolet pelloista vuoteen 2012 asti. Vuokrat aika huonot, 200 ja 128 e. TE-keskus ei rahoita vuokrauksen takia, joten kovan rahan lainalla mennään. Omaan käyttöön vapautuvaa on siis 23 hehtaaria (tukioikeudet sain siirrettyä), eikä se myöhempi 2012 koko pinta-ala 46 sekään kovin iso ole. 23 hehtaaria vielä menettelisi, jos olisi toimivat koneet.
Koneet kuitenkin tässä, käyttämättä 20 vuotta:
-v. 1963 traktori. Jarruton, ohjaussimpukka rikki
-v. 1970 traktori Heikossa kunnossa mm. vaihteistoltaan mutta liikkuu vielä. Sitä voisin käyttääkin.
- 70-luvun puimuri. Renkaat tyhjät ja maahan vajonnut, ruostetta, seissyt paikallaan huoltamatta 20 vuotta. Katto päällä mutta perä melkein ulkona.
-kylvölannoitin ajettu multineen suojaan 20 vuotta sitten, ruostunut.
-täyttövaunu ulkona ja pahasti ruosteessa.
-kasvinsuojeluruisku maannut kumollaan hangessa 20 vuotta
-70-luvun kuivurin kattila melkein puhki, naapuri sentään käyttänyt kuivuria vuosittain
-äes, toimii.
-vanhanmallinen niittokone, aina rikki.
-aura tuskin mennyt miksikään ulkona
-vanha vetävä peräkärry
Vanhaisännäntä vaatii viljanviljelyä..
Ei oikein käsitä, miten vähän 23 hehtaaria viljalle nykyään on, ja se 46 myös. Koneitaan ei ole itse katsonut pariinkymmeneen vuoteen, luulee että ovat samassa kunnossa mihin ne jätti.
Metsävaroja on. Runsaastikin. Eipä kehuta nyt. Niistä elanto lähtee. Sanoisin että tila on nykyään enemmänkin metsätila. Mutta tuntuu järjettömältä investoida metsävaroja lähes koko koneketjun korjauttamiseen tai uusimiseen 23 hehtaarin takia. Tai edes sen 2012 tähtäimen 46:n ha takia.
Asuminen siellä on aika vaikeaa. Vanhaisännän sairastuttua itsekin iäkkäät vanhempani joutuivat asumaan tukihenkilöinä vierashuoneessa hissukseen ja minä kylmänpuoleisessa 2X4 metrin kopissa ulkorakennuksessa 7 kuukautta! Hieman rasitti. Nyt kodinhoito pelaa ja ukko jakselee yksin kotonaan. Ei varmasti lähde vanhainkotiin.
Nyt olen kaupungissa, mutta piakkoin maalle palatessa olisi korkea aika tehdä ratkaisuja. Ongelmana että missä määrin miellyttää vanhaisäntää. Eli todellako investoida metsävaroja luultavasti kannattamattomasti koneketjun korjauttamiseen ja/tai uusimiseen (vaikka käytettynä) 23 hehtaarin takia. Tai 2012 tähtäimellä 46:n takia. Vanhaisäntä ei paljoa hellitä, vaan ihmettelee koko ajan. Ei suoraan mutta äitini kautta välillisesti niitä kuulen.
-Kaura olisi helpoin varmaan, mutta sekin vaatisi toimivat koneet. Kun mainitsin vanhaisäntä jumitti nyt siihen, entisen suosikkinsa mallasohran sijaan.
Muita sitten?
-urakoitsijoiden käyttö viljanviljelyssä?
-heinä?
-ruokohelpi, korjauttaen urakoitsijalla?
(heikko hinta, paalien säilytys ym. ongelmina)
Vuorata en saa viiteen vuoteen.
Sain vuodenvaihteessa haltuuni suvun tilan sukupolvenvaihdoksella kohta 90-vuotiaalta sukulaiselta. Uudellamaalla, B-tukialue. Itselläni ei ole maanviljelijätaustaa, lukuunottamatta kesantopeltojen äestämistä, kylvämistä ja niittämistä parikymmentä vuotta sitten. Maanviljelyskoulun aikuislinjan (vajaa vuosi) kävin kahdeksan vuotta sitten, niin että muodollinen pätevyys papereihin on. Ikää minulla yli neljänkymmenen, virallinen eläkeikä alle kahdenkymmenen vuoden päästä edessä.
Nyt on ongelmana mitä ryhtyä viljelemään ensi vuoden keväänä.Siis vasta ensi vuoden keväänä, koska ex-vuokraaja urakoi nyt ennen kauppaa kylvämänsä syysrukiin pois.
Nykymitoin viljelypuoli on melkein rappiotilassa. Pellot oleet vuokraajilla pitkään, vanhaisäntä eläkkeellä 20 vuotta. Minulta kysymättä vanhaisäntä ehti ennen kauppaa vielä vuokraamaan puolet pelloista vuoteen 2012 asti. Vuokrat aika huonot, 200 ja 128 e. TE-keskus ei rahoita vuokrauksen takia, joten kovan rahan lainalla mennään. Omaan käyttöön vapautuvaa on siis 23 hehtaaria (tukioikeudet sain siirrettyä), eikä se myöhempi 2012 koko pinta-ala 46 sekään kovin iso ole. 23 hehtaaria vielä menettelisi, jos olisi toimivat koneet.
Koneet kuitenkin tässä, käyttämättä 20 vuotta:
-v. 1963 traktori. Jarruton, ohjaussimpukka rikki
-v. 1970 traktori Heikossa kunnossa mm. vaihteistoltaan mutta liikkuu vielä. Sitä voisin käyttääkin.
- 70-luvun puimuri. Renkaat tyhjät ja maahan vajonnut, ruostetta, seissyt paikallaan huoltamatta 20 vuotta. Katto päällä mutta perä melkein ulkona.
-kylvölannoitin ajettu multineen suojaan 20 vuotta sitten, ruostunut.
-täyttövaunu ulkona ja pahasti ruosteessa.
-kasvinsuojeluruisku maannut kumollaan hangessa 20 vuotta
-70-luvun kuivurin kattila melkein puhki, naapuri sentään käyttänyt kuivuria vuosittain
-äes, toimii.
-vanhanmallinen niittokone, aina rikki.
-aura tuskin mennyt miksikään ulkona
-vanha vetävä peräkärry
Vanhaisännäntä vaatii viljanviljelyä..
Ei oikein käsitä, miten vähän 23 hehtaaria viljalle nykyään on, ja se 46 myös. Koneitaan ei ole itse katsonut pariinkymmeneen vuoteen, luulee että ovat samassa kunnossa mihin ne jätti.
Metsävaroja on. Runsaastikin. Eipä kehuta nyt. Niistä elanto lähtee. Sanoisin että tila on nykyään enemmänkin metsätila. Mutta tuntuu järjettömältä investoida metsävaroja lähes koko koneketjun korjauttamiseen tai uusimiseen 23 hehtaarin takia. Tai edes sen 2012 tähtäimen 46:n ha takia.
Asuminen siellä on aika vaikeaa. Vanhaisännän sairastuttua itsekin iäkkäät vanhempani joutuivat asumaan tukihenkilöinä vierashuoneessa hissukseen ja minä kylmänpuoleisessa 2X4 metrin kopissa ulkorakennuksessa 7 kuukautta! Hieman rasitti. Nyt kodinhoito pelaa ja ukko jakselee yksin kotonaan. Ei varmasti lähde vanhainkotiin.
Nyt olen kaupungissa, mutta piakkoin maalle palatessa olisi korkea aika tehdä ratkaisuja. Ongelmana että missä määrin miellyttää vanhaisäntää. Eli todellako investoida metsävaroja luultavasti kannattamattomasti koneketjun korjauttamiseen ja/tai uusimiseen (vaikka käytettynä) 23 hehtaarin takia. Tai 2012 tähtäimellä 46:n takia. Vanhaisäntä ei paljoa hellitä, vaan ihmettelee koko ajan. Ei suoraan mutta äitini kautta välillisesti niitä kuulen.
-Kaura olisi helpoin varmaan, mutta sekin vaatisi toimivat koneet. Kun mainitsin vanhaisäntä jumitti nyt siihen, entisen suosikkinsa mallasohran sijaan.
Muita sitten?
-urakoitsijoiden käyttö viljanviljelyssä?
-heinä?
-ruokohelpi, korjauttaen urakoitsijalla?
(heikko hinta, paalien säilytys ym. ongelmina)
Vuorata en saa viiteen vuoteen.
Kylätotanoinottiatuota jos nyt jotain neuvoa tohon niin koeta löytää ensi kevääksi suorakylvöurakoitsija joka kylvää.Ja naapuri ruiskuttamaan glyfosaattia.Ja puimurimies puimaan.
Koeta saada kuivuri henkiin ja toi vanha peräkärry traktorin kanssa henkiin.
Sitten seur.kevääksi jotain uutta tekohenkee.
Ja anna vanhanisännän kämättää...
Tiärä onko tässäkään järkee...
Tsemppiä...
Koeta saada kuivuri henkiin ja toi vanha peräkärry traktorin kanssa henkiin.
Sitten seur.kevääksi jotain uutta tekohenkee.
Ja anna vanhanisännän kämättää...
Tiärä onko tässäkään järkee...
Tsemppiä...
Vanhaisännän päähänpinttymä tietenkin on, että suorakylvö on "järjenvastaista"koivumaki kirjoitti:Kylätotanoinottiatuota jos nyt jotain neuvoa tohon niin koeta löytää ensi kevääksi suorakylvöurakoitsija joka kylvää.Ja naapuri ruiskuttamaan glyfosaattia.Ja puimurimies puimaan.
Koeta saada kuivuri henkiin ja toi vanha peräkärry traktorin kanssa henkiin..
Maatalousneuvojakin puisteli päätään koneet nähdessään, on tottunut uudenaikaisempiin ja ehjiin.
Ensimmäisenä vanhaisäntä vaati sen VANHEMMAN traktorin korjaamista ja järkyttyi kun kieltäydyin. Vastaavia kun käytetään baaripöytinä Helsingin Zetor-baarissa
Henkisesti vaikeaa. Kun ylitunteellisen äitinikin mielestä kaikki pitäisi tehdä veljensä mielen mukaan. Mutta kun se saattaa maksaa niin paljon, että merkitsisi metsärahojen vetämistä vessasta alas. Jos ei kannata noilla peltohehtaareilla joihin kuitenikn tarvitaan koko koneketju. Tasapainoilua. Ehkä kaukaisena riskinä sekin, että vanhaisäntä katsoo tulleensa petetyksi jos en toimi sen mukaan mitä hänen mielestään maanviljely on, ja tuhoaa testamenttinsa. Jolloin menettäsin kauppahinnan verran. Ei todennäköistä, mutta arvaamaton se on.koivumaki kirjoitti: Ja anna vanhanisännän kämättää......
Raivostuttavaa, että on itse järkännyt asiat tuohon jamaan oman mukavuutensa vuoksi, jatkajasta piittaamatta. Ja sitten NYT alkaa isännöimään.
Olen tätä samaista keissiä lueskellut tuolta agronetin puolelta ja hurjalta kuultostaa.
Siis yksikertaisesti vuokraus on kaikkein kannattavin muoto ja piste.
Menot pysyy (lähes) nollassa ja vuokrasta saat jonkinverran tuloja.
Mutta jos se ei käy, niin edullisin vaihtoehto on urakoijat, joilla on toimivat ja tehokkaat vehkeet.
Suorakylvöä keväällä, jolloin jää kyntäminen ja äestys pois menoja kasvattamasta.
Kasvinsuojelun tekemisen tarvitaan nykyään katsatettu ruisku ja koulutettu ruiskuttaja. Ei nykyään saa kuka tahansa myrkkyjä kasvustoon laittaa. -> urakoitsija.
Vanhasta puimurista tuskin kalua enää saa, ja jos saa, niin mitä sinne säiliöön loppupeleissä sitten tulee Roskia vai siemieniä?
Tai sitten myyt viljat pystyssä pois, tosin hinta saattaa olla olematon, mutta jää ainakin kuivaamisesta syntyneet kustannukset pois.
Maailma muuttuu, harmi että vanha isäntä on pudottautunut kehityksen kelkasta
Siis yksikertaisesti vuokraus on kaikkein kannattavin muoto ja piste.
Menot pysyy (lähes) nollassa ja vuokrasta saat jonkinverran tuloja.
Mutta jos se ei käy, niin edullisin vaihtoehto on urakoijat, joilla on toimivat ja tehokkaat vehkeet.
Suorakylvöä keväällä, jolloin jää kyntäminen ja äestys pois menoja kasvattamasta.
Kasvinsuojelun tekemisen tarvitaan nykyään katsatettu ruisku ja koulutettu ruiskuttaja. Ei nykyään saa kuka tahansa myrkkyjä kasvustoon laittaa. -> urakoitsija.
Vanhasta puimurista tuskin kalua enää saa, ja jos saa, niin mitä sinne säiliöön loppupeleissä sitten tulee Roskia vai siemieniä?
Tai sitten myyt viljat pystyssä pois, tosin hinta saattaa olla olematon, mutta jää ainakin kuivaamisesta syntyneet kustannukset pois.
Maailma muuttuu, harmi että vanha isäntä on pudottautunut kehityksen kelkasta
Yhdyn edellisiin mielipiteisiin. Taloudellisesti paras vaihtoehto on peltojen vuokraus ja ulkoiluinnon keskittäminen metsään. Toiseksi paras on urakoitsijan suorakylvöketju ja kasviksi todennäköisesti kauraa tai ruokohelpiä. Jos haluaa investoida niin järkevimmät kohteet lienevät ojitus ja kalkitus. Jos välttämättä haluaa harrastaa peltotöitä niin järkevintä lienee yhteistyö naapureiden kanssa ja vasta viimeisenä tulevat investoinnit konekalustoon. Käytetyn koneketjun saa kyllä yhden paremman harrasteauton hinnalla. Kuka mitäkin haluaa harrastaa.
- Mullifarmari
- Luokka: >500hv
- Viestit: 561
- Liittynyt: 14 Loka 2005, 15:58
- Paikkakunta: P-P
Eikös se nimenomaan mene niin, ettei omistajan vaihdos keskeytä vuorkasopimusta. Tai ainakin aika vakavat perusteet pitäisi vuokrasopimuksen katkaisemiselle olla. Että sen varaan ei mun mielestäni kannata laskea.rgsleo kirjoitti:Oletko varmistanut esim. MTK:n lakimieheltä ettet voi purkaa vuokrasopimusta omistajavaihdon vuoksi?
Hyviä mielipiteitä on tullutkin, joten peesaan edellisiä
-Mf-
-
Peltojenmies
- Luokka: Piikkipyörätrak. 20 hv
- Viestit: 38
- Liittynyt: 23 Tammi 2007, 22:46
- Paikkakunta: Pohjois-Savo
-
NISU
- Luokka: Piikkipyörätrak. 20 hv
- Viestit: 38
- Liittynyt: 30 Touko 2007, 22:03
- Paikkakunta: pohjois-pohjanmaa
Niin tuli tuossa mieleen ,että kumina vois kans olla varteenotettava kasvi
tuossa tapauksessa ,onnistuu suorakylvönä erinomaisesti ja on monivuotinen ,eli kolmasosa pinta-alasta kuminalle vuosittain. Tosin
vaatii tarkan kasvinsuojeluaineitten käytön ,eli mielestäni oman ruiskun,
puinneille puimurin saanti ei varmaankaan ongelma aikaisen puintiajan
vuoksi ja tukipolitiikkakin edulinen eli noin 200 ekua hehtaarille parempi
kuin viljalla. Kuminakierron päätteeksi vois kokeilla syys vehnää suora-
kylvönä ,luulis kuminan sängen suosivan vehnän talvehtimista, on älytömän vahvaa sen sänki.
tuossa tapauksessa ,onnistuu suorakylvönä erinomaisesti ja on monivuotinen ,eli kolmasosa pinta-alasta kuminalle vuosittain. Tosin
vaatii tarkan kasvinsuojeluaineitten käytön ,eli mielestäni oman ruiskun,
puinneille puimurin saanti ei varmaankaan ongelma aikaisen puintiajan
vuoksi ja tukipolitiikkakin edulinen eli noin 200 ekua hehtaarille parempi
kuin viljalla. Kuminakierron päätteeksi vois kokeilla syys vehnää suora-
kylvönä ,luulis kuminan sängen suosivan vehnän talvehtimista, on älytömän vahvaa sen sänki.
Muista se, että SINÄ olet se omistaja ja teet omallasi, kuten tahdot. Tuo testamentin purkumahdollisuus kannattanee kuitenkin varmistaa vaikka jonkun lakimiehen avulla.Kitypoi kirjoitti:Henkisesti vaikeaa. Kun ylitunteellisen äitinikin mielestä kaikki pitäisi tehdä veljensä mielen mukaan. Mutta kun se saattaa maksaa niin paljon, että merkitsisi metsärahojen vetämistä vessasta alas. Jos ei kannata noilla peltohehtaareilla joihin kuitenikn tarvitaan koko koneketju. Tasapainoilua. Ehkä kaukaisena riskinä sekin, että vanhaisäntä katsoo tulleensa petetyksi jos en toimi sen mukaan mitä hänen mielestään maanviljely on, ja tuhoaa testamenttinsa. Jolloin menettäsin kauppahinnan verran. Ei todennäköistä, mutta arvaamaton se on...koivumaki kirjoitti: Ja anna vanhanisännän kämättää......
Re: Tilan käynnistysongelma
Ei se 46ha mitenkään mahdottoman vähän ole, ja mikä ettei niitä metsärahoja voisi maahan sijoittaa sama kai se on missä ne rahat on kiinni. Tietenkin tämä edellyttää että ajatuksena on töitäkin tehdä jollei se kiinnosta niin laita pellot vuokralle. Tietysti lisämaan hankkiminenkaan ei ihan läpihuutojuttu ole nykyisin mutta vaihtoehto sekin. Vaihtoehtoja on se on itsestä vaan kiinni.Kitypoi kirjoitti:
Vanhaisännäntä vaatii viljanviljelyä..
Ei oikein käsitä, miten vähän 23 hehtaaria viljalle nykyään on, ja se 46 myös. Koneitaan ei ole itse katsonut pariinkymmeneen vuoteen, luulee että ovat samassa kunnossa mihin ne jätti.
Aika pahalta kuulostaa... tai siis haasteelliselta.
Lukaisin tätä jo agronetista. Silloin sulla oli aikomuksena saada elanto viljelyksestä, onko se ajatus muuttunut? Voi meinaan olla aika hankala saada 20000 € yrittäjävoittoa kasaan... ainakaan viljanviljelyllä.
Jos noita tulonlähteitä rupeaa katsomaan, niin vuokratuloja 200€/ha*23 ha = 4600 €, eli 15400 € jäljellä tavoitteeseen. Ihan näin teoriassa viljanviljelystä voi saada yritykselle 600 €/ha (tulot-menot, ei työkuluja, ei investointeja). Eli siitä sitten 13800€. Eli yrityksen katetuotto jää alle 18400€, eli reippaasti alle keskipalkan. Ja kun sun tilanteessa edessä olisi vielä investointeja
Mitä jos ottaisit opettelun kannalta? Puolet viherlannoitusnurmeksi, puolet viherkesannoksi/HVP:ksi. Puoli hehtaaria pottuja ja vihanneksia, jotka myyt huviksesi torilla. Tai aina silloin tällöin 5 ha urakoitua viljaa nurmen uudistuksessa. Säästyvällä ajalla elätät itsesi tekemällä akateemisia IT-hommia.
Konehankinnat jäisivät sormipalkkiniittokoneeseen 100 € ja mahdollisesti käsikäyttöiseen pintalevittimeen 100 €. Huolehdit vain siitä, että pellot eivät rikkaruohoitu. Palaat sitten asiaan vuonna 2012, jolloin ainakin puolella pelloistasi on rakenne kondiksessa monivuotisen viherlannoituksen jäljiltä.
Lukaisin tätä jo agronetista. Silloin sulla oli aikomuksena saada elanto viljelyksestä, onko se ajatus muuttunut? Voi meinaan olla aika hankala saada 20000 € yrittäjävoittoa kasaan... ainakaan viljanviljelyllä.
Jos noita tulonlähteitä rupeaa katsomaan, niin vuokratuloja 200€/ha*23 ha = 4600 €, eli 15400 € jäljellä tavoitteeseen. Ihan näin teoriassa viljanviljelystä voi saada yritykselle 600 €/ha (tulot-menot, ei työkuluja, ei investointeja). Eli siitä sitten 13800€. Eli yrityksen katetuotto jää alle 18400€, eli reippaasti alle keskipalkan. Ja kun sun tilanteessa edessä olisi vielä investointeja
Mitä jos ottaisit opettelun kannalta? Puolet viherlannoitusnurmeksi, puolet viherkesannoksi/HVP:ksi. Puoli hehtaaria pottuja ja vihanneksia, jotka myyt huviksesi torilla. Tai aina silloin tällöin 5 ha urakoitua viljaa nurmen uudistuksessa. Säästyvällä ajalla elätät itsesi tekemällä akateemisia IT-hommia.
Konehankinnat jäisivät sormipalkkiniittokoneeseen 100 € ja mahdollisesti käsikäyttöiseen pintalevittimeen 100 €. Huolehdit vain siitä, että pellot eivät rikkaruohoitu. Palaat sitten asiaan vuonna 2012, jolloin ainakin puolella pelloistasi on rakenne kondiksessa monivuotisen viherlannoituksen jäljiltä.
Re: Tilan käynnistysongelma
Tosta tuli mulle mieleen tää yks juttu optimaalisesta tilakoosta:Kitypoi kirjoitti: Ei oikein käsitä, miten vähän 23 hehtaaria viljalle nykyään on, ja se 46 myös.
http://www.newfarm.org/depts/beginning_ ... land.shtml
Jenkeissä selvittivät vuonna 1987 tilakokoa, jolta saisi 40 k$ vuodessa. Tulokset olivat vaihtelevia: 15 ha viinitila, 320 ha lihakarjaa, 85 ha maissia ja soijaa, 10 ha vihanneksia ja mustikoita, 7 ha tupakkaa tai 100 ha maitotila.
Eli näin Amerikassa. 20 ha on jo iso vihannestila.
Mut joo, nyt vasta osui silmään nuo metsät. Sieltähän se elanto tulee. Maanviljelyn menot vaan pieniksi ja harkittuja investointeja vuotta 2012 odotellen (ojitus ja kalkitus olisivat mun top10 listalla ennen konehankintoja).
Kiitos tähänastisista.
Neuvoja täältä ja muualta tulee kiitettävästi, mutta niin joka suuntaan ettei ota selvitäkseen
2012 vapautuvan pellon näkökulmasta voisi tietysti jo nyt miettiä investointeja, mutta entäs jos sitten näyttäisikin että silloin kaikki kannattaa olla vuokralla? Tätä 23:a joka nyt on, siis EN saa vuokrata verottajan määräyksen mukaan. Urakoitsijaa saa käyttää.
Helpoimpana ajattelin aikaisemmin sitä halveksittua ruokohelpeä. Ei tarvitsisi puimuria eikä kuivuria. Tulo sitten pelkistä tuista. Ei paljon voittoa, mutta ei tappiotakaan. Mutta siitäkin olen nyt kuullut huonoa, mm. paalien seisomaan jäänti jopa vuosiksi kun Vapo ei hae. Tilanne saattaa muuttua jos polttolaitoksia tulee lisää. Mainittua kuminaa aioin tutkia.
Metsätilahan se nykyään on, verottajakaan ei suostunut merkitsemään päätuotteeksi muuta kuin puun kun Y-tunnusta hain. Nykyisillä tukkipuun hinnoilla ja noustessa saattaisin kaiken hakkuukypsän ja harvennettavan myymällä kehittää ihan nettonakin miljoonan euron luokkaa, verojen ja uudistuskustannusten jälkeen. Ja vielä jäisi eri-ikäisiä taimikoita. Pitää vaan keksiä koska uskaltaa ja kannattaa myydä reippaasti. Ei hävetäkään, sen verran köyhänä olen elänyt. Enkä vieläkään ala kerskakuluttamaan. Muuta työtä minulla ei nyt ole eikä ole näkyvissäkään.
Pellot tuolla konekannalla on siis nyt enemmänkin rasite. Ja kyse siitä, että en haluaisi niidenkään osalta tehdä tappiota tuottoa suuremmilla kone- ja työkustannuksilla. Onhan joo 23 tai myöhempi 46 ha vieläkin Suomen tilakoossa kohtuullisen normaalia. Joskin harva kai sellaisesta viljanviljelyllä koko elantonsa enää saa. Ja sittenkin aloittajilla lienee yleensä käytössään jonkinlainen toimiva konekanta ilman että lähes kaikkea täytyy ostaa uusiksi niillä pelto- tai muilla tuloilla.
Vanhaisännän kannalta on ymmärrettävää, että hän nyt omistamisesta luovuttuaan saisi lohtua tilan käynnistyessä sellaisena kuin se hänen aikanaan oli. Minun kannaltani taas on takana rasittava kymmenen vuoden helvetti talon haltuun saamiseksi. Ensin olin tyytyväinen pelkkään testamenttiin. Sitten kauppa tuli välttämättömäksi kaikille tuntemattoman yllättävän perillisen ilmaannuttua. Vanhaisäntä ensin aloitti kaupat, sitten perui, souti ja huopasi ja valehteli tekosyitä 10 vuotta, kunnes syksyllä itse taas sanoi että kaupat tehtäköön. No, hänen oikeutensa toki myydä tai olla myymättä. Silti turhauttavaa pelkäämistä se aika.
Ei mikään normaali "sukupolvenvaihdoksen suunnittelu" ollut mahdollista. Niinpä tänä aikana menetin nuoren viljelijän tuen, minut on sidottu liian halpoihin pellonvuokriin, vuokraamisen takia en saanut TE-keskuksen tukea vaan joudun maksamaan korkeammat korot ja varainsiirtoveron. Lisäksi omat 74-78 vuotiaat sairaat vanhempani ja minä jouduimme talven yli olemaan siellä seitsemän kuukautta kotiorjina ja "henkisenä tukena" ilman omaa elämää. Kunnes vanhus suostui että kodinhoitonainen käy useammin katsomassa, vaikka ukko "ei ole tottunut" sellaiseen. Vaikea siellä 2X4 metrin, talvella pakkasen puolella olevassa kopissanikin on kartanoa hoidella. Hiiret kavereina
Ja nytkö minun sitten vielä pitäisi laittaa tappiollisesti rahaa ja vaivaa pitääkseni vanhaisännän mieliksi jotain viljelynäytöstä? Rajansa sukulaisrakkaudellakin. Vanhaisäntä on ollut kovin tarkka isännän ja omistajan ehdottomasta vallasta, mutta eipä se näy koskevan mitä MINÄ nyt sitten saan omaisuudella tehdä
Talon kassa (ei ole investoinut mitään kolmeenkymmeneen vuoteen) ja kauppahinta on hänellä, ja sieltäkään ei mitään irtoa. Enkä kysykään, vaikka mieleen tulee että ostaisi nyt sitten itse ne pelit jos haluaa että hänen tavallaan viljellään. Lapsenomaisella tavalla täysin itsekeskeinen tyyppi, niin ettei osaa suhteuttaa muiden tilanteeseen. Mies jota "raivostuttaa" ilmastonmuutoksesta valittaminen, koska "talonjussi" hyötyy siitä
(Mitäs siitä jos miljoonat ihmiset hukkuvat tai käristyvät)
Kyttää koko ajan. Keväällä piti vaihtaa traktorin sisäkumi. Talosta ei löytynyt kuin auton tunkki eikä riittävän isoa avainta. Rengasliike sitten haki, vaihtoi sisäkumin ja toi takaisin kolmellakympillä. Vanhaisäntä näki jä järkyttyi kun en osaa rengasta vaihtaa. Niinkuin en aina autoon vaihtaisi.
*puuh* Tuli purkauduttua. Joo, onhan sukupolvenvaihdokset aina hankalia. Mutta ehkä yleensä paremmin suunniteltuja ja luopujakaan ei ole tsaarin ajalta sentään?
Neuvoja täältä ja muualta tulee kiitettävästi, mutta niin joka suuntaan ettei ota selvitäkseen
2012 vapautuvan pellon näkökulmasta voisi tietysti jo nyt miettiä investointeja, mutta entäs jos sitten näyttäisikin että silloin kaikki kannattaa olla vuokralla? Tätä 23:a joka nyt on, siis EN saa vuokrata verottajan määräyksen mukaan. Urakoitsijaa saa käyttää.
Helpoimpana ajattelin aikaisemmin sitä halveksittua ruokohelpeä. Ei tarvitsisi puimuria eikä kuivuria. Tulo sitten pelkistä tuista. Ei paljon voittoa, mutta ei tappiotakaan. Mutta siitäkin olen nyt kuullut huonoa, mm. paalien seisomaan jäänti jopa vuosiksi kun Vapo ei hae. Tilanne saattaa muuttua jos polttolaitoksia tulee lisää. Mainittua kuminaa aioin tutkia.
Metsätilahan se nykyään on, verottajakaan ei suostunut merkitsemään päätuotteeksi muuta kuin puun kun Y-tunnusta hain. Nykyisillä tukkipuun hinnoilla ja noustessa saattaisin kaiken hakkuukypsän ja harvennettavan myymällä kehittää ihan nettonakin miljoonan euron luokkaa, verojen ja uudistuskustannusten jälkeen. Ja vielä jäisi eri-ikäisiä taimikoita. Pitää vaan keksiä koska uskaltaa ja kannattaa myydä reippaasti. Ei hävetäkään, sen verran köyhänä olen elänyt. Enkä vieläkään ala kerskakuluttamaan. Muuta työtä minulla ei nyt ole eikä ole näkyvissäkään.
Pellot tuolla konekannalla on siis nyt enemmänkin rasite. Ja kyse siitä, että en haluaisi niidenkään osalta tehdä tappiota tuottoa suuremmilla kone- ja työkustannuksilla. Onhan joo 23 tai myöhempi 46 ha vieläkin Suomen tilakoossa kohtuullisen normaalia. Joskin harva kai sellaisesta viljanviljelyllä koko elantonsa enää saa. Ja sittenkin aloittajilla lienee yleensä käytössään jonkinlainen toimiva konekanta ilman että lähes kaikkea täytyy ostaa uusiksi niillä pelto- tai muilla tuloilla.
Vanhaisännän kannalta on ymmärrettävää, että hän nyt omistamisesta luovuttuaan saisi lohtua tilan käynnistyessä sellaisena kuin se hänen aikanaan oli. Minun kannaltani taas on takana rasittava kymmenen vuoden helvetti talon haltuun saamiseksi. Ensin olin tyytyväinen pelkkään testamenttiin. Sitten kauppa tuli välttämättömäksi kaikille tuntemattoman yllättävän perillisen ilmaannuttua. Vanhaisäntä ensin aloitti kaupat, sitten perui, souti ja huopasi ja valehteli tekosyitä 10 vuotta, kunnes syksyllä itse taas sanoi että kaupat tehtäköön. No, hänen oikeutensa toki myydä tai olla myymättä. Silti turhauttavaa pelkäämistä se aika.
Ei mikään normaali "sukupolvenvaihdoksen suunnittelu" ollut mahdollista. Niinpä tänä aikana menetin nuoren viljelijän tuen, minut on sidottu liian halpoihin pellonvuokriin, vuokraamisen takia en saanut TE-keskuksen tukea vaan joudun maksamaan korkeammat korot ja varainsiirtoveron. Lisäksi omat 74-78 vuotiaat sairaat vanhempani ja minä jouduimme talven yli olemaan siellä seitsemän kuukautta kotiorjina ja "henkisenä tukena" ilman omaa elämää. Kunnes vanhus suostui että kodinhoitonainen käy useammin katsomassa, vaikka ukko "ei ole tottunut" sellaiseen. Vaikea siellä 2X4 metrin, talvella pakkasen puolella olevassa kopissanikin on kartanoa hoidella. Hiiret kavereina
Ja nytkö minun sitten vielä pitäisi laittaa tappiollisesti rahaa ja vaivaa pitääkseni vanhaisännän mieliksi jotain viljelynäytöstä? Rajansa sukulaisrakkaudellakin. Vanhaisäntä on ollut kovin tarkka isännän ja omistajan ehdottomasta vallasta, mutta eipä se näy koskevan mitä MINÄ nyt sitten saan omaisuudella tehdä
Kyttää koko ajan. Keväällä piti vaihtaa traktorin sisäkumi. Talosta ei löytynyt kuin auton tunkki eikä riittävän isoa avainta. Rengasliike sitten haki, vaihtoi sisäkumin ja toi takaisin kolmellakympillä. Vanhaisäntä näki jä järkyttyi kun en osaa rengasta vaihtaa. Niinkuin en aina autoon vaihtaisi.
*puuh* Tuli purkauduttua. Joo, onhan sukupolvenvaihdokset aina hankalia. Mutta ehkä yleensä paremmin suunniteltuja ja luopujakaan ei ole tsaarin ajalta sentään?