Seurasin äsken eduskuntakeskustelua maatalousselonteon puitteissa, jossa SDP:n edustaja hyökkäsi elinkeinoa kohtaan hyvin voimakkaasti. Käyttäen puheenvuorossa persoonamuotonaan SDP. Esim " SDP ei hyväksy" , "SDP ei suostu"
Vaatien muunmuassa tuotteitten hintoihin huomattavaa laskua, koska elintarpeitten hinnat kaupoissa ovat EU: korkeimpia.
Yhtä voimakasta asioitten vääristelyä ja vihamielisyyttä olen viimeksi tavannut 70 luvulla.
Kyllä vie uskoa tulevaisuuteen tällainen.
SDP:n hyökkäys maatalouselinkeinoa vastaan.
Valvoja: Farmari-ryhmä
-
Wilpo
- Luokka: >500hv
- Viestit: 1670
- Liittynyt: 16 Joulu 2004, 20:09
- Paikkakunta: Marttila www.maatalousfoorum.fi
- Viesti:
-
teräsmies24E
- Luokka: >500hv
- Viestit: 551
- Liittynyt: 07 Loka 2005, 21:56
- Paikkakunta: Auranmaa
Muistuuko mieleen kuka tuo SDP:n edustaja on ollut? Ainakin Lipposen kaudella SDP:n virallinen suhtautuminen oli ihan OK.
http://www.sdp.fi/index.php?mid=314
Kilon ruisleivän tekemiseen tarvitaan karkeasti kilo ruista (riippuu vähän kuinka hienoja jauhoja jauhatetaan ja mikä on jauhatuksen saanto). Tuottajahinta 12 c/kg eli eli 4 €/kg maksavasta leivästä viljelijän osuus on 3 %.
http://www.sdp.fi/index.php?mid=314
Kilon ruisleivän tekemiseen tarvitaan karkeasti kilo ruista (riippuu vähän kuinka hienoja jauhoja jauhatetaan ja mikä on jauhatuksen saanto). Tuottajahinta 12 c/kg eli eli 4 €/kg maksavasta leivästä viljelijän osuus on 3 %.
-
Wilpo
- Luokka: >500hv
- Viestit: 1670
- Liittynyt: 16 Joulu 2004, 20:09
- Paikkakunta: Marttila www.maatalousfoorum.fi
- Viesti:
Eikö musiikintekijätkin (raaka-aineen tuottaja) saavat yhdestä myydystä CD-levystä n. 3% itelleen. Tietenkään näitä EI voi verrata keskenään, kunhan vain tuli mieleen.Carnivor kirjoitti:Kilon ruisleivän tekemiseen tarvitaan karkeasti kilo ruista (riippuu vähän kuinka hienoja jauhoja jauhatetaan ja mikä on jauhatuksen saanto). Tuottajahinta 12 c/kg eli eli 4 €/kg maksavasta leivästä viljelijän osuus on 3 %.
Tossahan muusikko ei joudu kappaleen levyttämisen jälkeen tekemään mitään mikä aiheuttaisi valmistuskustannuksia, toisin kuin viljelijät. Mun mielestä tota vois verrata TOS-maksuun.Wilpo kirjoitti:Eikö musiikintekijätkin (raaka-aineen tuottaja) saavat yhdestä myydystä CD-levystä n. 3% itelleen. Tietenkään näitä EI voi verrata keskenään, kunhan vain tuli mieleen.
Ehkä ei jodu tekemään paljoa,,,, mutta vanhana keikka- muusikkona on sanottava että tärkeä tulo lähde on erityisesti levyttäville keikkailijoille nuo teosto- maksut,,,,
Maatalous politiikka alkaa olla niin kieroutunutta että tukehtuu jossain vaiheessa vielä itse itseensä.
Parempi olisi kun tuotteesta saisi korvauksen työ- ja pääoma panoksilleen kuin nykyinen vain virkamiesbyrokraatteja elättävä valvonta, kontrolli, sanktio systeemi.
Maatalous politiikka alkaa olla niin kieroutunutta että tukehtuu jossain vaiheessa vielä itse itseensä.
Parempi olisi kun tuotteesta saisi korvauksen työ- ja pääoma panoksilleen kuin nykyinen vain virkamiesbyrokraatteja elättävä valvonta, kontrolli, sanktio systeemi.
Eilinen TV yhden A-talk http://www.yle.fi/aohjelmat/atalk/arkisto/id22038.html oli aika masentavaa kuunneltavaa. Ajattelin lähettää ohjelman tekijöille vähän palautetta ja sain aikaiseksi alle olevan tekstin. Olisi mukava löytää vielä viitteet tutkimuksiin, joista olen talousluvut ottanut. Kaikki tuli nyt ulkomuistista ja voi sisältää virheitä. Lähteiden etsiminen on harmillisen aikaa vievää. Huomaako kukaan mitään selvää virhettä tai puutetta? Teksti on ehkä turhan pitkä ja lyhentäminen kannattaisi, mutta en malttaisi karsia, koska kaikki on mielestäni aika painavaa asiaa.
Palautetta A-talk ohjelmasta
Keskiviikkona 23.11.2005 esitetty A-talk oli masentavan huono ohjelma. Kansanedustaja Minna Lintonen kuvittelee maataloustuen nostavan elintarvikkeiden hintaa. Millä ihmeen perusteella? Professori Kyösti Pietola tuntui keskustelun ainoalta järkevältä ihmiseltä ja yritti tätä oikaista. Suomalaisten taloustutkimusten mukaan viljan keskimääräinen tuotantokustannus oli vuonna 2004 noin 326 €/tn (tämä kustannuslaskelmasta perustuu kyseiseen tutkimukseen http://www.maaseutukeskus.fi/julkaisut/rehuohraA.htm). Kuitenkin viljeliä saa myymästään viljasta vain noin 90-100 €/tn. Erotus on yli 200 €/tn ja se on silkkaa tappiota, jonka kattamiseen tarvitaan maataloustukea. Mikäli tuet poistetaan, teollisuus joutuu joko maksamaan viljasta tuotantokustannuksia vastaavan hinnan tai tuomaan viljaa ulkomailta. Keski-Euroopassa vilja maksaa tällä hetkellä reilusti yli 100 €/tn ja siihen pitää vielä lisätä rahti Suomeen, joten teollisuus ei ainakaan saisi raaka-aineitaan halvemmalla maataloustukien poistamisen jälkeen. Miten siis olisi mahdollista, että maataloustukien poistaminen alentaisi elintarvikkeiden hintoja?
Lintonen perusteli näkemyksiään sillä, että Suomessa ruokakori maksaa enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Ero on kuitenkin vain muutamamia prosentteja ja selittyy jo pelkästään sillä, että Suomessa elintarvikkeiden ALV on 17 % kun se EU:ssa keskimäärin on vajaa 10 %.
Totuus on että elintarvikkeet eivät ole olleet koskaan niin halpoja kuin nykyään. Keskiverto suomalainen kuluttuja käyttää nykyään elintarvikkeisiin vain noin 15 % tuloistaan ja tämä luku sisältää myös alkoholin ja ravintola-annokset. Aikaisemmin luku on ollut paljon suurempi vaikka kaupasta on ostettu lähinnä raaka-aineita valmiiden mikroaaltouuniaterioiden sijaan.
Viljan naurettavan alhaisen hinnan ymmärtää ehkä parhaiten pohtiessaan miksi viljan lämmityskäyttö on nykyän niin yleistä. Tuhat litraa lämmitysöljyä maksaa noin 600 euroa. Tuhannen litran öljyn polttoa vastaavan lämpömäärän saamiseksi pitää polttaa noin kolme tonnia viljaa, mikä maksaa elintarvikekelpoisenakin vain noin 300 euroa. Säästö lämmityksen muuttuvissa kustannuksissa on siis 50 % vaihdettaessa öljyn poltosta viljan polttoon. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tuskin uskottaisiin asiaa jos heille kerrottaisiin Euroopassa viljan olevan niin halpaa että sitä kannattaa polttaa.
Ohjelmassa verrattiin tuottajan saamaa osuutta kaupassa myytävän elintarviikkeen hinnasta maidon kohdalla, joka oli noin 33%. Tämä vertaus on kuitenkin huono esimerkki, koska maidon kohdalla tuottajan osuus on poikkeuksellisen suuri. Tämä johtuu maidon yksinkertaisesta jalostusprosessista tuottajalta kuluttajan pöytään. Meijerin ei tarvitse tehdä muuta kuin poistaa raakamaidosta rasva ja pakata maito tölkkeihin ja rasva voi purkkeihin.
Leipä edustaa toista ääripäätä. Leivässä viljelijän saama osuus on vain 3 - 4 % leipälaadusta riippuen. Eli raaka-aineen hinnalla ei ole tässä tapauksessa juurikaan merkitystä tuotteen kuluttajahintaan.
Ohjelmassa pääteltiin että Suomen maatalous voi hyvin, koska maan hinta on kohonnut. Tuet ovat varmasti vaikuttaneet maan hinnan kehitykseen, mutta syynä ei mielesäni ole viljelijöiden hyvinvointi vaan pahoinvointi. Ennen Suomen EU aikaa vilja maksoi nykyrahassa noin 500 €/tn eli neljän tonnin hehtaarisadolla pellolta sai liikevaihtoa 2000 €/ha. Nykyään viljasta saa enää 100 €/tn eli samalla satotasolla 400 €/ha. Tätä 1600 euron tulonmenetystä kompensoidaan maksamalla suoria hehtaaritukia keskimäärin 550 €/ha. Kaikki tietävät että maatilojen tulotaso on ollut laskussa ja tulee laskemaan entisestään. Vuonna 2006 keskimääräinen tukitaso viljatilalla on enää noin 500 €/ha. Viimeisen kymmenen vuoden aikana palkansaajien tulotaso on noussut lähes 50 %, kun maanviljelijöiden tulot ovat samaan aikaan laskeneet.
Kaikki tietävät että pienet tilat eivät tule selviämään, joten mikä neuvoksi. Yksinkertaisin vastaus on laajentaa toimintaa ja saada sitä kautta kustannuksia alas ja lisää liikevaihtoa. Tiloja, jotka haluaisivat selviytyä hengissä ja siis laajentua, on paljon. Suomalaisten maatilojen keskikoko on vain 33 ha. Jos selviytymiskelpoinen tila olisi keskikooltaan noin 200 ha niin laajentumistarve on siis keskimäärin 170 ha. Lopettavat tilat ovat kuitenkin usein pieniä alle 20 ha tiloja. Näiltä ei tule paljon maata myyntiin kysyntään nähden. Koska kysyntä on kovaa, mutta tarjonta pientä, niin hinta tietysti nousee. Tilanne on aivan sama kuin pääteltäisiin teleoperaattoreilla menevän loistavasti, koska ne maksoivat niin korkeaa hintaa taannoisista UMTS –toimiluvista. Maatalousmaan kauppa on tällä hetkellä pahasti ylikuumentunut tuottoon nähden. Viljelijät ostavat maata hinnalla millä hyvänsä, koska jos et onnistu laajentamaan niin kuolet.
Jos haluttaisiin tutkia miten maataloudella todellisuudessa menee niin maanhintaa huomattavasti parempi luku on maanviljelijän nettotulo. Maksetut tuet eivät kerro mitään, koska kustannukset ovat niin suuret. Tukitietojen julkistaminen vain herättää kateutta demareissa. Tutkimusten mukaan maanviljelijän keskimääräiset tuntiansiot jäävät alle 4 €/tunti. Heikoimmat tilat jäivät alle 2 €/tunti ansioihin. Miksei näitä lukuja kerrottu ohjelmassa? Kyösti Pietola tuntee luvut hyvin, koska suurin osa tutkimuksista on tehty hänen yksikössään. Ohjelmassa kerrottiin vain tukien määrä, josta demarille jäi sellainen kuva ettei viljelijän tarvitse tehdä mitään, mutta saa silti yhtä paljon rahaa kuin keskiverto palkansaaja. Todelliset viljelijän nettotulot ovat vain murto-osa tuista ja silti keskiverto maatalousyrittäjä tekee reilusti yli 3000 tuntia vuodessa töitä palkkansa eteen.
Kannattaa myös muistaa, että ohjelmassa ollut viljelijä Riku Uotila on huono valinta tuottajien edustajaksi, koska hän kuuluu menestyvimpään 1 % suomalaisista maatalousyrittäjistä. Broileritiloilla on mennyt keskimääräistä paremmin, koska broilerin kysyntä on ollut tasaisessa kasvussa ja tuonti vähäistä. Broilerin tuotanto on ollut myös alusta-alkaen suhteellisen tehokasta perinteisiin tuotantomuotohin verrattuna.
Ennen EU-aikaa keskimäräiset suomalaiset tilat olivat todella pieniä yksiköitä. Peltoa 20 ha ja 10 lehmää tai 30 emakkoa. Vaikka suurempia eläinyksiköitä olisi haluttu perustaa, niin niille ei annettu rakennuslupia, koska maataloustuotanto haluttiin pitää pienissä perheyksiköissä. Nykyään rakennettavat eläinyksiköt ovat kooltaan vähintään viisin kertaisia ja keskimääräinen peltopinta-ala on kasvanut yli 50 % noin kahdestakymmenestä hehtaarista reiluun kolmeenkymmeneen. Rakennekehitystä siis tapahtuu mutta se ottaa pitkän aikaa. Laajentaneet tilat ovat erittäin velkaisia. Kuka ne velat maksaa jos tuotanto kääntyy kokonaan tappiolliseksi?
Voimakkaasta rakennekehityksestä huolimatta Suomessa emme kuitenkaan milloinkaan voi pärjätä kilpailussa esimerkiksi Brasilialle, jossa tilojen hehtaarit ja eläinmäärät lasketaan tuhansissa, työvoimaa saa 4 €/päivä, mitään kustannuksia lisääviä ympäristölakeja ei tunneta, vilja kasvaa pellolla 365 päivää vuodessa ja peltoa saa lähes ilmaiseksi raivaamalla lisää sademetsää. Mikäli EU:ssa maataloustuotantoa supistetaan niin Brasilian tuottajat ovat suurimpia voittajia, koska siellä on eniten kasvupotentiaalia. Suurimpia häviäjiä ovat Amazonian sademetsä, eurooppalaiset viljelijät ja Euroopan maatalouden tuotantopanos- sekä elintarviketeollisuus.
Kannattaako tuotantoa ajaa alas, koska ennusteiden mukaan maapallon väestö kasvaa nykyisestä vielä 50 %. Mikäli samaan aikaan maapallon väestön keskimääräinen elintaso nousee, niin elintarvikkeiden kysyntä kasvaa enemmän kuin 50 %. Nykyään maailmassa on lähes miljardi aliravittua ihmistä ja vain harva saa monipuolista ruokaa. Samaan aikaan kasvihuoneilmiö uhkaa maataloustuotantoa laajoilla alueilla. Jokin katastrofi voi katkaista elintarviketoimitukset Suomeen. Elintarvikeomavaraisuus on hyvä asia.
Palautetta A-talk ohjelmasta
Keskiviikkona 23.11.2005 esitetty A-talk oli masentavan huono ohjelma. Kansanedustaja Minna Lintonen kuvittelee maataloustuen nostavan elintarvikkeiden hintaa. Millä ihmeen perusteella? Professori Kyösti Pietola tuntui keskustelun ainoalta järkevältä ihmiseltä ja yritti tätä oikaista. Suomalaisten taloustutkimusten mukaan viljan keskimääräinen tuotantokustannus oli vuonna 2004 noin 326 €/tn (tämä kustannuslaskelmasta perustuu kyseiseen tutkimukseen http://www.maaseutukeskus.fi/julkaisut/rehuohraA.htm). Kuitenkin viljeliä saa myymästään viljasta vain noin 90-100 €/tn. Erotus on yli 200 €/tn ja se on silkkaa tappiota, jonka kattamiseen tarvitaan maataloustukea. Mikäli tuet poistetaan, teollisuus joutuu joko maksamaan viljasta tuotantokustannuksia vastaavan hinnan tai tuomaan viljaa ulkomailta. Keski-Euroopassa vilja maksaa tällä hetkellä reilusti yli 100 €/tn ja siihen pitää vielä lisätä rahti Suomeen, joten teollisuus ei ainakaan saisi raaka-aineitaan halvemmalla maataloustukien poistamisen jälkeen. Miten siis olisi mahdollista, että maataloustukien poistaminen alentaisi elintarvikkeiden hintoja?
Lintonen perusteli näkemyksiään sillä, että Suomessa ruokakori maksaa enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Ero on kuitenkin vain muutamamia prosentteja ja selittyy jo pelkästään sillä, että Suomessa elintarvikkeiden ALV on 17 % kun se EU:ssa keskimäärin on vajaa 10 %.
Totuus on että elintarvikkeet eivät ole olleet koskaan niin halpoja kuin nykyään. Keskiverto suomalainen kuluttuja käyttää nykyään elintarvikkeisiin vain noin 15 % tuloistaan ja tämä luku sisältää myös alkoholin ja ravintola-annokset. Aikaisemmin luku on ollut paljon suurempi vaikka kaupasta on ostettu lähinnä raaka-aineita valmiiden mikroaaltouuniaterioiden sijaan.
Viljan naurettavan alhaisen hinnan ymmärtää ehkä parhaiten pohtiessaan miksi viljan lämmityskäyttö on nykyän niin yleistä. Tuhat litraa lämmitysöljyä maksaa noin 600 euroa. Tuhannen litran öljyn polttoa vastaavan lämpömäärän saamiseksi pitää polttaa noin kolme tonnia viljaa, mikä maksaa elintarvikekelpoisenakin vain noin 300 euroa. Säästö lämmityksen muuttuvissa kustannuksissa on siis 50 % vaihdettaessa öljyn poltosta viljan polttoon. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tuskin uskottaisiin asiaa jos heille kerrottaisiin Euroopassa viljan olevan niin halpaa että sitä kannattaa polttaa.
Ohjelmassa verrattiin tuottajan saamaa osuutta kaupassa myytävän elintarviikkeen hinnasta maidon kohdalla, joka oli noin 33%. Tämä vertaus on kuitenkin huono esimerkki, koska maidon kohdalla tuottajan osuus on poikkeuksellisen suuri. Tämä johtuu maidon yksinkertaisesta jalostusprosessista tuottajalta kuluttajan pöytään. Meijerin ei tarvitse tehdä muuta kuin poistaa raakamaidosta rasva ja pakata maito tölkkeihin ja rasva voi purkkeihin.
Leipä edustaa toista ääripäätä. Leivässä viljelijän saama osuus on vain 3 - 4 % leipälaadusta riippuen. Eli raaka-aineen hinnalla ei ole tässä tapauksessa juurikaan merkitystä tuotteen kuluttajahintaan.
Ohjelmassa pääteltiin että Suomen maatalous voi hyvin, koska maan hinta on kohonnut. Tuet ovat varmasti vaikuttaneet maan hinnan kehitykseen, mutta syynä ei mielesäni ole viljelijöiden hyvinvointi vaan pahoinvointi. Ennen Suomen EU aikaa vilja maksoi nykyrahassa noin 500 €/tn eli neljän tonnin hehtaarisadolla pellolta sai liikevaihtoa 2000 €/ha. Nykyään viljasta saa enää 100 €/tn eli samalla satotasolla 400 €/ha. Tätä 1600 euron tulonmenetystä kompensoidaan maksamalla suoria hehtaaritukia keskimäärin 550 €/ha. Kaikki tietävät että maatilojen tulotaso on ollut laskussa ja tulee laskemaan entisestään. Vuonna 2006 keskimääräinen tukitaso viljatilalla on enää noin 500 €/ha. Viimeisen kymmenen vuoden aikana palkansaajien tulotaso on noussut lähes 50 %, kun maanviljelijöiden tulot ovat samaan aikaan laskeneet.
Kaikki tietävät että pienet tilat eivät tule selviämään, joten mikä neuvoksi. Yksinkertaisin vastaus on laajentaa toimintaa ja saada sitä kautta kustannuksia alas ja lisää liikevaihtoa. Tiloja, jotka haluaisivat selviytyä hengissä ja siis laajentua, on paljon. Suomalaisten maatilojen keskikoko on vain 33 ha. Jos selviytymiskelpoinen tila olisi keskikooltaan noin 200 ha niin laajentumistarve on siis keskimäärin 170 ha. Lopettavat tilat ovat kuitenkin usein pieniä alle 20 ha tiloja. Näiltä ei tule paljon maata myyntiin kysyntään nähden. Koska kysyntä on kovaa, mutta tarjonta pientä, niin hinta tietysti nousee. Tilanne on aivan sama kuin pääteltäisiin teleoperaattoreilla menevän loistavasti, koska ne maksoivat niin korkeaa hintaa taannoisista UMTS –toimiluvista. Maatalousmaan kauppa on tällä hetkellä pahasti ylikuumentunut tuottoon nähden. Viljelijät ostavat maata hinnalla millä hyvänsä, koska jos et onnistu laajentamaan niin kuolet.
Jos haluttaisiin tutkia miten maataloudella todellisuudessa menee niin maanhintaa huomattavasti parempi luku on maanviljelijän nettotulo. Maksetut tuet eivät kerro mitään, koska kustannukset ovat niin suuret. Tukitietojen julkistaminen vain herättää kateutta demareissa. Tutkimusten mukaan maanviljelijän keskimääräiset tuntiansiot jäävät alle 4 €/tunti. Heikoimmat tilat jäivät alle 2 €/tunti ansioihin. Miksei näitä lukuja kerrottu ohjelmassa? Kyösti Pietola tuntee luvut hyvin, koska suurin osa tutkimuksista on tehty hänen yksikössään. Ohjelmassa kerrottiin vain tukien määrä, josta demarille jäi sellainen kuva ettei viljelijän tarvitse tehdä mitään, mutta saa silti yhtä paljon rahaa kuin keskiverto palkansaaja. Todelliset viljelijän nettotulot ovat vain murto-osa tuista ja silti keskiverto maatalousyrittäjä tekee reilusti yli 3000 tuntia vuodessa töitä palkkansa eteen.
Kannattaa myös muistaa, että ohjelmassa ollut viljelijä Riku Uotila on huono valinta tuottajien edustajaksi, koska hän kuuluu menestyvimpään 1 % suomalaisista maatalousyrittäjistä. Broileritiloilla on mennyt keskimääräistä paremmin, koska broilerin kysyntä on ollut tasaisessa kasvussa ja tuonti vähäistä. Broilerin tuotanto on ollut myös alusta-alkaen suhteellisen tehokasta perinteisiin tuotantomuotohin verrattuna.
Ennen EU-aikaa keskimäräiset suomalaiset tilat olivat todella pieniä yksiköitä. Peltoa 20 ha ja 10 lehmää tai 30 emakkoa. Vaikka suurempia eläinyksiköitä olisi haluttu perustaa, niin niille ei annettu rakennuslupia, koska maataloustuotanto haluttiin pitää pienissä perheyksiköissä. Nykyään rakennettavat eläinyksiköt ovat kooltaan vähintään viisin kertaisia ja keskimääräinen peltopinta-ala on kasvanut yli 50 % noin kahdestakymmenestä hehtaarista reiluun kolmeenkymmeneen. Rakennekehitystä siis tapahtuu mutta se ottaa pitkän aikaa. Laajentaneet tilat ovat erittäin velkaisia. Kuka ne velat maksaa jos tuotanto kääntyy kokonaan tappiolliseksi?
Voimakkaasta rakennekehityksestä huolimatta Suomessa emme kuitenkaan milloinkaan voi pärjätä kilpailussa esimerkiksi Brasilialle, jossa tilojen hehtaarit ja eläinmäärät lasketaan tuhansissa, työvoimaa saa 4 €/päivä, mitään kustannuksia lisääviä ympäristölakeja ei tunneta, vilja kasvaa pellolla 365 päivää vuodessa ja peltoa saa lähes ilmaiseksi raivaamalla lisää sademetsää. Mikäli EU:ssa maataloustuotantoa supistetaan niin Brasilian tuottajat ovat suurimpia voittajia, koska siellä on eniten kasvupotentiaalia. Suurimpia häviäjiä ovat Amazonian sademetsä, eurooppalaiset viljelijät ja Euroopan maatalouden tuotantopanos- sekä elintarviketeollisuus.
Kannattaako tuotantoa ajaa alas, koska ennusteiden mukaan maapallon väestö kasvaa nykyisestä vielä 50 %. Mikäli samaan aikaan maapallon väestön keskimääräinen elintaso nousee, niin elintarvikkeiden kysyntä kasvaa enemmän kuin 50 %. Nykyään maailmassa on lähes miljardi aliravittua ihmistä ja vain harva saa monipuolista ruokaa. Samaan aikaan kasvihuoneilmiö uhkaa maataloustuotantoa laajoilla alueilla. Jokin katastrofi voi katkaista elintarviketoimitukset Suomeen. Elintarvikeomavaraisuus on hyvä asia.