Uuden maatilan perustaminen?

[rysler]

Siinä hyvässä kunnossa oleva tila
http://tinyurl.com/yf6lfnr
lapseton pari myyjinä

[ATH]

Siinä hyvässä kunnossa oleva tila
http://tinyurl.com/yf6lfnr
lapseton pari myyjinä

Ihan kiva, mutta jokin tulonlähde olisi tilalla hyvä olla. Sikalarakennukset ja kylmät varastot ei varmaan helposti(kannattavasti) sovellu mihinkään muuhun tuotantoon. Itsellä on vastaavantyylinen pieni sikalakompleksi ollut tyhjillään, eikä sille ole muuta käyttöä keksitty kuin lämminvarasto käyttö. Tuossa kaupassa myyjä saisi pilkkomalla paremman hinnan. Mitä miettinee? Onkohan toive että joku vauras virkamies tai toimihenkilö ostaisi sen maaseutuasunnoksi ja tila jatkuisi asuintilana. Noilla tunnusluvuilla kuitenkin tilan osat todennäköisemmin sulautuvat muihin. Lähitulevaisuudessa kun perintökaaren vaikutus pistää pientiloja markkinoille kasapäin, on erittäin epätodennäköistä saada pientilaa jatkumaan itsenäisenä yksikkönä asuintilanakaan. Tällä hetkellä siihen on vielä mahdollisuus.

[nautafarmari]

Lähitulevaisuudessa kun perintökaaren vaikutus pistää pientiloja markkinoille kasapäin, on erittäin epätodennäköistä saada pientilaa jatkumaan itsenäisenä yksikkönä asuintilanakaan. Tällä hetkellä siihen on vielä mahdollisuus.[/quote]

Mistäs vaikutuksista puhutaan?

[ATH]

Lähitulevaisuudessa kun perintökaaren vaikutus pistää pientiloja markkinoille kasapäin, on erittäin epätodennäköistä saada pientilaa jatkumaan itsenäisenä yksikkönä asuintilanakaan. Tällä hetkellä siihen on vielä mahdollisuus.

Mistäs vaikutuksista puhutaan?[/quote]

Pienten maatalouskiinteistöjen sukupolvittain kertautuvasta uusjaosta, eli kertautuvasta tuotanto-omaisuuden pirstoutumisesta. Asia tiedostetaan metsäpuolella jossa tunnesyistä jätetään realisoimatta peritty omaisuus ja jaetaan se yhä pienempiin tiloihin. Pienten elinkelvottomien maatalouskiinteistöjen osalta mekanismi toimii toisin, sillä niissä ei ole samaa tunnesidettä, vaan ne suurelta osin realisoidaan jossain seuraavassa perinnönjaossa. Suomen ikärakenne toimii tässä katalyyttinä. Kannattaa vilkaista jostain käppyrästä Suomen ikärakennetta.

[nautafarmari]

Nykysuuntaushan on saada tilat mahdollisimman isoiksi, liekö sitten paras vaihtoehto, kohtuus kaikessa.

[Pasi]

Nykysuuntaushan on saada tilat mahdollisimman isoiksi, liekö sitten paras vaihtoehto, kohtuus kaikessa.

Hmmm..... siitä samaa mieltä, että kohtuus kaikessa. Ja ainakin siinä, kuinka paljon itse kuvittelee saavansa aikaan päivässä tai viikossa sekä siinä mitä uskoo oman päänsä henkisesti kestävän. Mutta jos pelkällä perinteisellä perustuotannolla tuotantosuunnasta riippumatta aikoo pärjätä, yksikön on oltava iso. Jonkun on joka tapauksessa hoidettava tuotantoeläimet joka päivä. Jos haluaa ja aikoo pitää vapaapäiviä tai edes päivän joka viikko, on yksikön oltava niin suuri, että pystyy palkkaamaan apulaisen tai joku toinen saa samasta yksiköstä riittävästi tuloa yrittäjänä. Sen toisen olisi mielellään oltava joku muu kuin oma puoliso. Ikävänä puolena suuressa yksikössä on suuren velkapääoman määrä. Sen kanssa pitää oppia vaan elämään ja oltava henkisesti valmis siihenkin, ettei velkaa pysty maksamaan ja lopputuloksena on konkurssi tai jotain siihen verrattavaa.

Se on sitten eri asia, jos suurin osa tuloista tulee esim. koneurakoinnista, tilan tuotteiden jatkojalostuksesta yms. jolloin taloudellinen tulos tulee muusta kuin viljelystä. Tällöin riittää pienempikin tila, mutta omat ongelmansa siinäkin. Pienempikin yksikkö riittää myös silloin, jos on jo ehtinyt kehittämään jotain muuta kuin perustuotantoa ja saanut sen taloudellisesti tuottamaan.

[nautafarmari]

Siinä hyvässä kunnossa oleva tila
http://tinyurl.com/yf6lfnr
lapseton pari myyjinä

Tuosta tuskin sais osina myymällä tuota hintaa, sikalat, konehallit, kuivaamot taitas jäädä menemättä kaupaksi, ainakaan käyvällä hinnalla.

[nautafarmari]

Nykysuuntaushan on saada tilat mahdollisimman isoiksi, liekö sitten paras vaihtoehto, kohtuus kaikessa.

Hmmm..... siitä samaa mieltä, että kohtuus kaikessa. Ja ainakin siinä, kuinka paljon itse kuvittelee saavansa aikaan päivässä tai viikossa sekä siinä mitä uskoo oman päänsä henkisesti kestävän. Mutta jos pelkällä perinteisellä perustuotannolla tuotantosuunnasta riippumatta aikoo pärjätä, yksikön on oltava iso. Jonkun on joka tapauksessa hoidettava tuotantoeläimet joka päivä. Jos haluaa ja aikoo pitää vapaapäiviä tai edes päivän joka viikko, on yksikön oltava niin suuri, että pystyy palkkaamaan apulaisen tai joku toinen saa samasta yksiköstä riittävästi tuloa yrittäjänä. Sen toisen olisi mielellään oltava joku muu kuin oma puoliso. Ikävänä puolena suuressa yksikössä on suuren velkapääoman määrä. Sen kanssa pitää oppia vaan elämään ja oltava henkisesti valmis siihenkin, ettei velkaa pysty maksamaan ja lopputuloksena on konkurssi tai jotain siihen verrattavaa.

Se on sitten eri asia, jos suurin osa tuloista tulee esim. koneurakoinnista, tilan tuotteiden jatkojalostuksesta yms. jolloin taloudellinen tulos tulee muusta kuin viljelystä. Tällöin riittää pienempikin tila, mutta omat ongelmansa siinäkin. Pienempikin yksikkö riittää myös silloin, jos on jo ehtinyt kehittämään jotain muuta kuin perustuotantoa ja saanut sen taloudellisesti tuottamaan.

Mutta mikä on pieni ja iso yksikkö? Itellä puolensataa emoa, ja kannattavuus on hyvä.

[Pasi]

Mutta mikä on pieni ja iso yksikkö? Itellä puolensataa emoa, ja kannattavuus on hyvä.

Sitä missä edes suurin piirtein kulkeen pienen ja ison yksikön raja on kai turha miettiä. Tällä hetkellä isona pidettävä yksikkö voidaan muutaman vuoden päästä luokitella pieneksi. Kannattavuutta on paljon järkevämpää miettiä ja samalla sitä, riittääkö tuotto omaan tai perheen elämiseen. Koko ei suoraviivaisesti vaikuta kannattavuuteen, vaikka kassavirtaan vaikuttaakin. Sekä pienen että suuren saa kannattamattomaksi väärillä/liiallisilla investoinneilla ja/tai töpeksimällä viljelyssä/eläintenhoidossa. Jos hyvällä kannattavuudella tarkoitetaan vähintään tietyn suuruista prosenttiosuutta tuloista mikä jää menojen ja poistojen jälkeen, kärjistäen sanottuna erittäin kannattavasta mutta hyvin pienestä yksiköstä ei välttämättä saa riittävää toimeentuloa, vaan tuloja on saatava jostain lisää. Suuren yksikön kannattavuus voi (toivon mukaan) tilapäisesti laskea esim. suuren investoinnin tai tukipolitiikan muutoksen vuoksi, mutta tila tuottaa silti riittävästi elämiseen. Se, missä menee sopivan kokoisen ja riittävän toimeentulon raja, riippuu jokaisesta itsestään.

Jo aikaisemmin tässä ketjussa on todettu, että tulevaisuudessa tukitaso aika varmasti laskee. Uuden maatilan perustajan pitäisi koosta riippumatta virallisten laskelmien lisäksi itse laskea ja leikkiä luvuilla: miten huonosti sitten käy jos tuista katoaa niin ja niin paljon. Maatalouteen liittyvä poliittinen riski on harmillisen suuri.

[rysler]

kaiken suuruuden ihannoinnin jälkeen . Erään kolleegan toteamus on täyttä asiaa. Kun sanoi ettei tahdo olla
paikkakunta X :sän suurin viljeliä vaan onnellisin .

[Auts]

Itselle ainakin jäänyt päähän yrityspuolen tunneista noista laskelmista se, että niitä tehdään USEAMPIA.

Ajatuksella kulut ylisuuret, pienet tuotot;
toinen laskella pienet kulut, suuret tuotot ja loppuihin laskelmiin arvot väliltä.

Totuus löytynee noiden vaihtoehtojen mukaan.

[SS]

Olennainen asia lienee se, että erilaisia maataloustukia oletettavasti on tulevaisuudessakin.

Sillä kukaan ei ole selvästi ilmoittanut, missä yksikkökoossa Suomessa menee se raja, jossa kokonaan ilman tukia viljely on vielä kannattavaa ? Onko vastaus vaikea, ellei mahdoton kansainvälisen kilpailun tilanteessa?

Jossakin isommassa koossa sen täytyy olla, koska siihen kovasti pyritään. Ja tukipolitiikka on politiikkaa siinä mielessä, että sillä määritellään se kannattavuusraja, jos kokonaan ilman tukia viljely ei voi olla kannattavaa.

-SS-

[Jussi T.]

Mistä päähän on tullut sellainen ajatus, että maatila olisi saatava mahdollisimman suureksi?

Pasilla on hyvä pointti, aika olennainen. Toinen on se, että ainakin maidontuotannossa on suomalaiset työnkäytöntehokkuudessa valovuosia jäljessä kilpailijamaita. Jos taso on muualla sellainen, että yhtä vuoden henkilötyöpanosta kohden pitäisi tulla maitoa sellainen 300-400 tonnia, ei nykyinen perheviljelmäkriteeri tuo elantoa edes yhdelle, perheestä puhumattakaan.

[TepaR]

Mistä päähän on tullut sellainen ajatus, että maatila olisi saatava mahdollisimman suureksi?

Pasilla on hyvä pointti, aika olennainen. Toinen on se, että ainakin maidontuotannossa on suomalaiset työnkäytöntehokkuudessa valovuosia jäljessä kilpailijamaita. Jos taso on muualla sellainen, että yhtä vuoden henkilötyöpanosta kohden pitäisi tulla maitoa sellainen 300-400 tonnia, ei nykyinen perheviljelmäkriteeri tuo elantoa edes yhdelle, perheestä puhumattakaan.

Jotenkin vaan tuntuu että kun maataloudesta puhutaan niin sana "kehittäminen" on synonyymi sanalle "kasvattaminen"

[SS]

Mistä päähän on tullut sellainen ajatus, että maatila olisi saatava mahdollisimman suureksi?

Pasilla on hyvä pointti, aika olennainen. Toinen on se, että ainakin maidontuotannossa on suomalaiset työnkäytöntehokkuudessa valovuosia jäljessä kilpailijamaita. Jos taso on muualla sellainen, että yhtä vuoden henkilötyöpanosta kohden pitäisi tulla maitoa sellainen 300-400 tonnia, ei nykyinen perheviljelmäkriteeri tuo elantoa edes yhdelle, perheestä puhumattakaan.

No sanoit sen juuri tuossa toisessa kappaleessa. 75% lypsykarjatiloista on vielä noin 20 lehmän karjoja. 400 tonnia tarvitsisi siis jonkun 50-60- huipputuottoista hormoonilehmää.Kahden henkilön työpanoksella siis 120 lehmän karja. Mitä tuo toisi mukanaan muuta kuin kasvupaineita ?

Yleensäkin, bulkkituotannossa suuruuden vaikutus on suoraan verrannollinen kannattavuuteen, jos markkinat antavat myöten. Liike-elämässä joudutaankin nutistamaan vastustajat ensin tai ostamaan ne pois. Maatalouden osalta on vielä matkaa tämän nollasummapelin pelaamisessa. Aito globaali markkinataloushan toimisi juuri suomalaista suurten kustannusten maatilatoimijaa vastaan ! Kaikki muu bulkkituotanto on jo lähes Suomesta kaikonnut edullisemman hintatason maihin, high-tech ja palvelut vielä säilynevät vähän aikaa.

On vaikea kuvitella, miten suomalainen agribisnes voisi pärjätä jonkin Brasilian kanssa, jossa työvoima maksaa muutamia euroja päivässä, ja pikku lahjuksella saa raivata 20000 hehtaaria sademetsää kymmentuhatpäisen karjan laitumeksi. Saksassa työskennellessäni minulla oli brasilialainen kollega, jonka isällä oli 35000 pihvisonnia. Kuulemma työnjohtajilla oli kiikarikiväärit, ja työmarkkinaselkkaukset hoidettiin sormea koukistamalla.

Eli kun ymmärtämättömyyttään jatkavat pientoimijat nykyään täällä nähdään lähinnä isojen yksiköiden markkinoiden tuhoajaksi, olisi hyvä muistaa, kunhan seuraava "isojako" on tehty, että joutuvat täkäläisetkin tilat vastaavasti ulkomaalaisen kilpailupaineen kohteeksi.

-SS-