Syysmuokkauskoneet.

[masto]

potila on varmaan hyvä jos etsii edullista ja tehokastas

Alkaako potila loikkimaan tai vemputtamaan jos yrittää liian syvälle? Kongskilde meinaan tekee sitä mikä ärsyttää suunnattomasti. Ja se johtuu ainakin kongskildessä just tosta piikin rakenteesta, rasittaessa se taipuu taaksepäin pystyyn jolloin ottavuus heikkenee ja alkaa nostaa koko vaattoria ylöspäin ja loikkaa.

Potilan Jukalle juttelin Tampereella että voisin olla kiinnostunut jos saisi swiftin piikillä.

[Don Essex]

Olen tuossa viime aikoina pohtinut äkeeseen kärkipaloja, mutta pitäisi varmaan samaa asiaa pohtia kultivaattoripuolellakin. Eli ns piikin ja kärjen leikkauskulma. Sekä kultivaattorin, että äkeiden piikkejä näyttäisi olevan ainakin muutamaa erilaista. Nyt kun etsii kärkiä, ei oikein tiedä millaisia on olemassa. Äkeiden puolella ainakin standardin mukainen leikkuukulma lienee 43 astetta. Kuitenkin vaikkapa Väderstad käyttää pystympää piikkiä, ja olen löytänyt myös joitakin leikkaavampia piikkejä. Kultivaattoreiden puolella en ole löytänyt mitään standardeja.

Jos saisi vaikkapa edellä mainittuun Kongskildeen vaihdettua pienemmällä leikkuukulmalla olean terän, voisi sen käytös parantua huomattavasti. Jos Väderin äkeeseen laittaa standardin mukaiset hanhenjalat, pystyykö piikki toimimaan oikein liian pystyssä olevan hanhenjalan vuoksi. Itsekin kaipailin Tempon kultivaattoriin pienempikulmaista siipiterää. Tosin voisivat nuo kierreterätkin olla "ottavampia".

[Rubinjo]

Potila KK:lle ääni täältä. Hanhenjalka -terälapuilla ja mixeri -tasain on ja olen tyytväinen.

[TumppiW]

Iltapäivällä pätkähtää tänne sarja kuvia eri terälapuista ja niiden leikkuukulmista, sekä keinoista vaikuttaa teräkulmaan.

KM:n tulossa juttu vanhan kultivaattorin muokkaustuloksen parantamisesta... ihmeen ajankohtaisia nämä foorumin jutut, ihan kuin en olisi ainoa viljelijä joka viime vuoden jäljiltä pähkäilee maanmuokkausta.

[Don Essex]

Itse siirryin suorakylvöstä luomuun 4 vuotta sitten. Kyntäminen ei maistu vieläkään. Lisäksi nyt viime keväänä tulleet kerääjäkasvi- ja talviaikaisen kasvipeitteisyyden tuomat kannustimet ja rajoitukset lisäävät kiinnostusta muokkausten toimivuuteen. Kyllä minuakin kiinnostaisi onnistua 80 % kasvipeitteisyydessä luomussa ja vielä onnistua rikkojenkin hallinnassa... Haasteita riittää. No jos kaikki menee pieleen, voi aina kaivaa ne aurat esille. Toistaiseksi ainakin rikat ovat hallinnassa aika hyvin.

[TumppiW]

No niin, tuossa noita kuvia vertailuun.
Tuossa kuvassa näkyy hyvin eri kärkien kärkikulma. Mitä kapeampi kärki, sitä pienempi vastus maassa, ja sitä vähemmän kärki heittää ja sekoittaa maata.
Tuossa kuvassa näkyy se, miten eri kärjet päätyvät erilaiseen maakulmaan piikissä. Mitä jyrkempi kulma maahan nähden, sitä voimakkaammin kärki sekoittaa ja hakeutuu alaspäin. Toisaalta sitä enemmän piikki vääntyy taaksepäin ja sitä enemmän tarvitaan voimaa.
Oikealla näkyy tuo pikavaihtohanhenjalka, jossa on käytetty vielä sovituskiiloja, että saatiin n. 5 asteen kulma maan kanssa. Uppoaa hyvin, leikkaa ja sekoittaa sopivasti, eikä vaadi liikaa vetotehoa.

[Carnivor]

Toisaalta luulisi että mitä pienempi kulma sen herkemmin syntyy muokkausanturaa.

[Hese]

Potila KK:ssa tuo keskimmäinen/toinen oikealta. Vähän liian leveä ja ottaa melkein tuplasti voimaa verrattuna alkuperäisiin kuluneisiin maahanveto+siipiteräversioihin, jälki kyllä aina parempi. Kovassa savessa alkaa pomppia/pompottamaan traktoria esim puimurinjäljissä kun piikit antavat välillä periksi.

Sopivissa olosuhteissa ja maalajissa tekee loistavaa jälkeä. Lisäksi pultit löystyvät, koska tulee sivuttaista vääntöä ja pari pulttia on kulunut ja tullut piikistä läpi. Varsinkin reunimmaiset ja pyörien kohdalla olevat löystyvät. Pitäisi ehkä kaventaa pari senttiä ja muotoilla reuna loivemmaksi, mutta ei taida viitsiä. Seuraavaksi pykälän kapeammat mallit.

[TumppiW]

Toisaalta luulisi että mitä pienempi kulma sen herkemmin syntyy muokkausanturaa.

Pahin on oikeastaan se, kun terän alapuoli kuluu pyöreäksi. Sitten se terä muuttuu liipaksi, joka muovaa anturan alleen. Samalla tietenkin terä meinaa nousta kokoajan maasta.

Oikea kulma olisi 2-5 astetta, jolloin terä pysyy maahakuisena, mutta oikein tehtynä kuluu siten että pysyy terävänä. Industriehofilta saa säätökiiloja, joilla noita voi viilailla.

[jonnumään]

potila on varmaan hyvä jos etsii edullista ja tehokastas

Alkaako potila loikkimaan tai vemputtamaan jos yrittää liian syvälle? Kongskilde meinaan tekee sitä mikä ärsyttää suunnattomasti. Ja se johtuu ainakin kongskildessä just tosta piikin rakenteesta, rasittaessa se taipuu taaksepäin pystyyn jolloin ottavuus heikkenee ja alkaa nostaa koko vaattoria ylöspäin ja loikkaa.

Potilan Jukalle juttelin Tampereella että voisin olla kiinnostunut jos saisi swiftin piikillä.

Joo kyllä se joskus meinaa, kovemmilla maalajeilla...eripiikillä tosiaan vois mennä paremmin.
toki sitten on niitä järeempiä kuten Horch mut hintavia ja vaatiavat tehoakin enemmän.

[masto]

Onkos kenelläkään uudempaa vääderin cultusta? 3m nostolate vois olla ihan soiva peli myös, siihen näyttäisi saavan kapeaa 5cm kärkeä myös, se yhdistettynä 5+cm ylempänä kulkevaa siipiterää voisi olla omille hiesusaville toimiva ratkaisu. Ja kärjen kulma näyttäisi olevan melkoisen maahakuinen. Nostolaitekone niin vetovastustunnustelu toiminee hyvin.

[TumppiW]

Horschin koneita saa muuten myös käytettyinä, esim.
http://www.jbrockandsons.com/machinery/details/11005615
Alle 10 000 €, 5,7 m kultivaattori pikavaihtokärjillä.

Siipiterää kannattaa miettiä kahteen kertaan. Sillä tulee väkisinkin muokattua osin tarpeettoman syvään, mikä rajoittaa käyttöä. Toisaalta niitä juurikanavia ei olisi mikään pakko käydä repimässä hajalle siellä kylvömuokkauskerroksen alapuolella. Jos pellossa on tiivistymä, tai juuria ei syvemmältä löydy, niin sitten jankkurilla tai kapeilla kärjillä rikotaan tiivistymät.

Lisäksi siipiterä tekee helposti etanaautobaanan, kun peltoon jää uria, jotka jäävät löyhemmiksi Tästä tietty voi meidän oloissa olla hyötyäkin, kun vesi virtailee noita uria pitkin, mutta syysviljojen kannalta hanhenjalat ja matala muokkaus + tiivistymien poisto ovat parempi vaihtoehto.

Lisäksi, jos jättää pellon joskus kasvipeitteiseksi kevääseen saakka, siipiterät ovat ongelmallisia, kun kärki kulkee kosteassa maassa.

[masto]

ymmärsinkö nyt ajatusmaailmaasi oikein että mielestäsi voimakkaan syvämuokkauksen sijaan mielummin kevyemmällä kultivaattorilla muokkaus pinnasta, 5-8cm ja sitten jankkuria syvemmälle 25cm jos tarvetta keventää maata ja tiivistymää?

Minulle tämä on vieras ajatus kun mieluiten edelleen kyntäisin kaikki mutta olosuhteiden pakosta en enää ehdi. Kevätsängellä olen onnistunut hyvin vaihtelevasti vain vehnän kanssa. Eli mieluiten tekisin maahan vesitilaa ja ilmavuutta syksyllä. Tämä tosin on viime vuosina ollut hankalaa liian märkien maiden takia. Viime syksynä ei sentään tarvinnut puimurin kanssa rypeä eli kevytmuokkaus onnistui hyvin.

[TumppiW]

ymmärsinkö nyt ajatusmaailmaasi oikein että mielestäsi voimakkaan syvämuokkauksen sijaan mielummin kevyemmällä kultivaattorilla muokkaus pinnasta, 5-8cm ja sitten jankkuria syvemmälle 25cm jos tarvetta keventää maata ja tiivistymää?

Matala muokkaus huolehtii kasvijätteiden hajotuksesta, rikkojen idätyksestä ja kestorikkojen torjunnasta. Vedenläpäisystä ja ilmatilasta huolehditaan juuristokanavilla. Jos maa on niin kovaa, että juuret eivät sinne mene, maata löyhennetään. Löyhennystä ei periaatteessa tarvitse tehdä kuin kerran, käytännössä muutaman vuoden välein.

Lapio kertoo, tarvitaanko multausta, ilmatilaa, vesitilaa vai rikkatorjuntaa.

Tenkkapoona ovat hiesut ja hiuemaat, joissa rakenne on herkkä luhistumaan. Lähes aina, jos jollain on pellolla "ongelmasavi", kun lajitteet tsekkaa (yksinkertaisella purkkikokeella), maalaji on vain nimeksi savi. Hiesut ja hiueet luhistuvat talvenaikana melkoiseksi laataksi, jos ei ole elävää juuristoa pitämässä rakennetta kasassa. Jatkuva kasvipeite tuntuu toimivan (mukaan lukien rukiin puinnin jälkeiset puintitappiojyvät).

Sitten varsinaiset savet ovat erikseen, ne hyötyvät selvästi siitä, että syksyllä tekee vesitilaa ja antaa roudan työstää. Siinäkin voi miettiä, miten muokkauksen saisi minimiin ja onko syväkuohkeutukselle tarvetta ja milloin.

Ja vielä se, että kun piikkivälin olisi hyvä olla 1,5 - 2 x työsyvyys, niin 25 cm syvyydessä pärjää jo 50 cm piikkivälillä. Kultivaattorissa piikkejä on 23 cm välein.

[masto]

Ja vielä se, että kun piikkivälin olisi hyvä olla 1,5 - 2 x työsyvyys, niin 25 cm syvyydessä pärjää jo 50 cm piikkivälillä. Kultivaattorissa piikkejä on 23 cm välein.

Jankkurilla 25-30cm taitaa olla maksimi mihin uskaltaa mennä ettei osu salaojiin tai kaivoihin.

Oikea kulma olisi 2-5 astetta

Tuo kulma levossa, maassa tuo kulma kasvaa kun piikkiä rasitetaan. Tietty jos ei ole tarkoituksena ajaa kovin syvälle niin piikki selviää taakasta paljon vähemmällä. Kannattaako mun kongskildeä sitten hylätäkään jos muokkaamisen filosofiaa miettisi uudelleen. Jankkurin hankinta ja maanrakennekasveihin pitäisi sitten enemmän lukea ja miettiä. Kyntäminen vaan on siinä mielessä helpompaa ettei tarvitse hirveästi miettiä ja sadot on usein miten kohtuullisia.