Jokaisen mielipiteille/ideoille avoin keskustelupalsta, maatalouden eri aiheista. Tule mukaan keskustelemaan. Jollet ole vielä rekisteröitynyt, paina rekisteröidy-tekstiä alapuolella.
Vähän henkilökohtainen aihe keskustelupalstalle, mutta tuo paperi olisi monelle varsin tarpeellinen. Mitä pointteja kannattaisi ottaa huomioon ja mikä olisi kohtuullista, molempia osapuolia ajatellen?
Esimerkkitapauksessa vaimo käy tilan ulkopuolella töissä, ei merkittävää "vanhaa" omaisuutta. Miehellä taas kotitila yms. Pariskunnan yhteisenä omaisuutena osake kaupungista, josta on vielä velkaa. Perillisiä ei vielä (toistaiseksi ) ole.
Kaiken poissulkeva (AE + kuolemantapaus) olisi tietysti selvin, mutta onko se puolisoa kohtaan oikeudenmukainen mahdollisen pitkän liiton jälkeen? Puolison työssäkäynti kuitenkin mahdollistaa itselleni tilan kehittämistä ja tulee varmasti maksamaan myös ison osan perheen ja lasten menoista. Toisaalta, mies taas maksaa (mahdollistaa) asumisen yms.
Työ, jonka vaimo on liiton aikana tehnyt tilan hyväksi, pitänee hänelle korvata erossa. Ja etukäteen tietysti sovittava hänen "tuntipalkkansa". Kiinteäomaisuus toinen juttu... Meillä ei ole avioehtoa.
Laitetaan nyt tähän ensin tiedoksi kaikille: Ellei avioehtoa tai esim ositussopimusta ole niin eron sattuessa menee periaatteessa kaikki jakoon. On sitten osapuolista kiinni millaisen diilin saavat keskenään neuvoteltua.
Itsellä on tällä hetkellä avioehto. Tuntui molempien mielestä hyvältä ajatukselta. Vaimo ei työskentele maataloudessa ja molempien omaisuudet sekä tulot on noin suurinpiirtein yhtä suuret.
Aikaisempaa kokemusta on myös ositussopimuksesta ja sen toimivuus tuli testattua käytännössäkin. Myös tämä tehtiin hyvässä hengessä ja asetelma oli sikäli sama, ettei vaimo tällöinkään työskennellyt tilalla. Sisältö noin suurinpiirtein oli, että vaimo saa eron sattuessa puolet asuin rakennuksen arvioidusta arvosta, puolet yhdessä hankitusta irtaimesta ja yhden auton.
Ositussopimukseen pitää liittää sopiva seuraamus sopimuksen rikkomisesta koska sopimus jonka rikkomisesta ei seuraa mitään ei ole minkään arvoinen. Jokainen päättäköön keskenään sopivan summan..
Ositussopimuksen voi tehdä myös avioliiton aikana, avioehdon ainoastaan ennen avioliittoa.
Ja lopuksi; tällaiset jutut kannattaa ehdottomasti sopia etukäteen.
Jorma kirjoitti:Ositussopimuksen voi tehdä myös avioliiton aikana, avioehdon ainoastaan ennen avioliittoa.
Ja lopuksi; tällaiset jutut kannattaa ehdottomasti sopia etukäteen.
meillä on vaimon kanssa avioehto ja pankin "lakimies" ohjeisti juuri päinvastoin. ensin naimisiin ja sitten avioehto. maalaisjärjellä ajateltuna pitäs kyllä tehdä noin kuin jorma kirjoittaa, vaan näin sanoi "lakimies". me tehtiin avioehto ainoastaan eroa koskien. eli ei ole voimassa esim. kuolemantapauksessa.
"Puolisot voivat joko ennen avioliiton solmimista tai parisuhteen rekisteröintiä taikka sen aikana tehdä avioehtosopimuksen."
Asia on pikemminkin toisin päin, koska ehto vahvistetaan vasta avioliiton solmimisen jälkeen
Keskinäistä testamenttia kehotetaan myös usein tekemään, jos on yhteisiä lapsia ja maatila. On kuulemma hankinnat yms. hankalia toisen kuoleman jälkeen jos lapsenvalvojan yms. kautta pitää kierrättä kaikki tilan talousasiat.
Rubinjo kirjoitti:Keskinäistä testamenttia kehotetaan myös usein tekemään, jos on yhteisiä lapsia ja maatila. On kuulemma hankinnat yms. hankalia toisen kuoleman jälkeen jos lapsenvalvojan yms. kautta pitää kierrättä kaikki tilan talousasiat.
Tou on koettu lapsen asemassa. Isäukon tuskailusta papereiden kanssa oppinut sen, että jokin sopimus tilan pidosta itselläni tulee olemaan.
Jep, olin väärässä kirjoittaessani, että avioehdon voi tehdä ainoastaan ennen avioliittoa. Kuitenkin se ehdottomasti kannattaa tehdä ennen "papin aamenta"
Jorma kirjoitti:Laitetaan nyt tähän ensin tiedoksi kaikille: Ellei avioehtoa tai esim ositussopimusta ole niin eron sattuessa menee periaatteessa kaikki jakoon.
Noinhan se menee periaatteessa. Avioliittolain pykälä 103 b on kuitenkin ollut voimassa jo kaksikymmentä vuotta.
Lyhyesti: Lyhyen avioliiton jälkeen kaikki ei mene tasajakoon, kenties ei mitään ja pitkän avioliiton jälkeen voi kaikki mennä jakoon avioehdosta huolimatta.
Avioehto tuli tehtyä ennen naimisiin menoa, koska osa tilasta oli jo omistuksessa poikamiehenä. Käytännössä tuosta avioehdosta ei ole paljon merkitystä, mitä pitempään naimisissa pysytään. Kaikki investoinnit on kumminkin tehty molempien nimiin naimisissaoloaikana, eli ne omistetaan yhdessä.
Tuo hallintaoikeustestamentti on nyt ollut vuoden verran. Lehdissä on ollut juttua juuri sellaisista tapauksista, että toinen puoliso on kuollut maatilalla ja sen jälkeen maatalouden harjoittaminen hankaloituu huomattavasti. Lisäksi tuosta maistraatin toiminnasta on sen verran kokemusta, kun appiukko halvaantui ja anoppi jatkoi vielä maatalouden harjoittamista. Kaikille piti olla omat tilinsä ja jatkuvasti piti lähettää selvityksiä rahan käytöstä. Ei ollut helppoa ei.
Joo nimimerkillä tarttis tehdä ainakin hallintaoikeustestamentti,jos sattuu jopikumpi kupsahtaan.Olen kans mieltä,että jonkinlainen avioehto olisi syytä olla jos ollaan lähtöviivalla kovin eri tasolla.
Sallinette pienen keventävän tarinan avioehdon tarpeellisuudesta.
Eräs viljelijä erosi aikoinaan vaimostaan ja siinä sitten jo muutenkin huonosti mennyt tilanpito jatkui entistä huonommin kun vaimoke vei puolet.Noh sitten pari menikin jonkusen vuoden jälkeen uudestaan naimisiin,erosivat sitten uudestaan ja tilan puolikas laitettiin jälleen kahtia.Äijät sitten kiusailivatten muijaa,että kannattais varmaan koittaa vielä kolmannen kerran jos sais äijästä vielä jotain irrotettua... ei kokeillu.
koivumaki kirjoitti:
Sallinette pienen keventävän tarinan avioehdon tarpeellisuudesta.
Eräs viljelijä erosi aikoinaan vaimostaan ja siinä sitten jo muutenkin huonosti mennyt tilanpito jatkui entistä huonommin kun vaimoke vei puolet.Noh sitten pari menikin jonkusen vuoden jälkeen uudestaan naimisiin,erosivat sitten uudestaan ja tilan puolikas laitettiin jälleen kahtia.Äijät sitten kiusailivatten muijaa,että kannattais varmaan koittaa vielä kolmannen kerran jos sais äijästä vielä jotain irrotettua... ei kokeillu.
Siis sama pari uudelleen naimisiin keskenään? Sopii masokistille.
koivumaki kirjoitti:Joo nimimerkillä tarttis tehdä ainakin hallintaoikeustestamentti,jos sattuu jopikumpi kupsahtaan.Olen kans mieltä,että jonkinlainen avioehto olisi syytä olla jos ollaan lähtöviivalla kovin eri tasolla.
Sallinette pienen keventävän tarinan avioehdon tarpeellisuudesta.
Eräs viljelijä erosi aikoinaan vaimostaan ja siinä sitten jo muutenkin huonosti mennyt tilanpito jatkui entistä huonommin kun vaimoke vei puolet.Noh sitten pari menikin jonkusen vuoden jälkeen uudestaan naimisiin,erosivat sitten uudestaan ja tilan puolikas laitettiin jälleen kahtia.Äijät sitten kiusailivatten muijaa,että kannattais varmaan koittaa vielä kolmannen kerran jos sais äijästä vielä jotain irrotettua... ei kokeillu.
Oliko muija kuluttanut aikaisemmin saaman puolikkaansa?
Myös naimisissa ja avioehto tehtiin ennen naimisiin menoa. Vaimolla ei avio-oikeutta maatilaan ja tilan tuottoon tahi maatalousirtaimistoon. Vaimo toki käy vieraalla töissä eikä ole millään lailla mukana maataloustöissä.
Asuinrakennuksen puolella on toki paljonkin yhteisesti hankittua joten ositusta kyllä tulee jonkin verran eron sattuessa.
Mutta kuulkaas pojat, näillä näkymin ei mitään saumaa erota, KJÄH
Sepe kirjoitti:Oliko muija kuluttanut aikaisemmin saaman puolikkaansa?
-ilmeisesti oli.Eri ikäluokkaa noi ihmiset ja tarinan varassahnan minä olen..
-erikoinen juttu,ilmeisesti kysymys vähän semmoisista persoonista joilla ei oikein mikään pysy käsissä
) ole.
ei kokeillu. 
